Voihan vehna! Nyt se sitten tapahtui..
Vanhana yksinhuoltaja korppuna (32v. Vuosi sinkkuäitinä) tuli aloitettua uuteen ammattiin kouluttautuminen ja miten kävi?
Ihastuin "eturivin poikaan". Kuinka tässä nyt näin pääsi käymään?
Vatsassa kutkuttaa ja kämmenet hikoaa. En mä tietysti mitään aijo asialle tehdä. Huokailen vain siellä takarivissä.
Onko tämä joku myöhäinen 30-kriisi vai voiko tällainen huuhkaja vielä rakastua?
Kommentit (8)
älä ihmeessä tee mitään jos tuon ikäisenä pidät itseäsi huuhkajan/vanhana/korppuna... Mitäs sit oot 20v päästä?? :O
..ainakin yksinäinen tuolla menolla...
Kohotappas ensin itseluottamusta ;) ja sit käyt kimppuun :D
ei ehkä ap tuolla asenteella kannatakaan lähestyä, kuulostat kieltämättä hieman, no, erikoiselta. Epäilisin jopa että sivu silmä :D
olo kuin käytetyllä autolla. Liikaa maileja takana. Sitäpaitsi isot tytöt on kertoneet että elämä loppuu kaksvitosena tai sitten viimeistään kun saa lapsia.
Ap
lopetin pitkän suhteen...
...löysin pian uuden jota aloin tapailla ja viimeksi eilen ja sen jälkeen tänään minua on pyydetty treffeille eri miesten suunnilta..
T: käytetty yh mutta ei lähelläkään korppu huuhkaja :)
Onko tuo 7v sinusta pitkä aika? Juu-u,ei tod kannata tuolla asenteella lähteä "markkinoille".. löydät vain parhaassa tapauksessa seuraavan 7vuoden liiton...
Ja et varmasti arvosta itseäsi,se paistaa kirjoituksestasi täysillä läpi.
siitä sitten vaan luokka bileisiin ja uutta matoa koukkuun :)
vanhus! :D
Taidat olla vähän vinksahtanut. Mä oon 30 enkä lähelläkään korppua tai huuhkajaa.