Lue keskustelun säännöt.
Jos teillä on pieniä lapsia, älkää aloittako opiskelua!!
04.03.2009 |
Todella rankkaa aikaa. Opiskelkaa niin pitkälle kuin haluatte ja tehkää sitten vasta ne lapset. Tämä ihan ystävällisenä ohjeena.
Kommentit (17)
äiti, opinnoissa pääsi paaaaljon helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilman lapsia olin niin löperö mitään suorittamaan, ettei valmista tullut ikinä.
Onhan se rankkaa, mutta ei ylivoimaisen rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tässä kertakaikkiaan ole mitään yhteensovittamista. Täysi palkka juoksee ekat 3 kuukautta ja vielä tulevat kesälomat päälle koko vuodelta. Ajattelin, että syksyllä voisin ihan aivojani vain rasittaakseni aloittaa vaikka lisuria. Aikaa kun on. Nythän en ole mitään muuta, kuin lapsiani varten. Siis en tietenkään vähättele lapsiani vaan totean, että mun elämä pyörii 24/7 lasten ympärillä. Ei ole mitään muuta, mitä varten tarvitsisi yhtään yrittää. Kerran miehelläkin on aikaa hoitaa lapsia hyvin töidensä puolesta, voisi syksyy mielestäni kehittää jotain omia aivoja kehittävää.
ilman lapsia olin niin löperö mitään suorittamaan, ettei valmista tullut ikinä.
maisteriksi nopeassa tahdissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on aika rentoa ja vapaata, ei paljon pakollisia läsnäoloja.
t. FM:ksi 5 vuodessa.
mutta ei olisi tullut mieleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvani syntyi heinäkuussa, aloitin opiskelun elokuussa ja nyt on 20 opintoviikkoa kasassa.... luen silloin, kun vauva nukkuu ja käyn tenttimässä, ja teen verkkotehtäviä.
Hyvin sujuu ja olen iloisella mielellä koko ajan, kun on mielekästä puuhaa vauvanhoidon lisäksi.
millaisia kukin kykenee suorittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä motivaatiolla, jonka lapseni tarjosivat. Ekan raskausaikana tein varsinaiset opinnot valmiiksi, toisen raskausaikana gradun. :)
Riippuu ihan älynlahjoista ja siitä miten vaikeita
opintoja opiskelee!
Itse opiskelen lähihoitajaksi eli ihan sitä amistasoa. Ongelma ei ollut opiskelujen vaikeus vaan ajanpuute. Kaksi pientä lasta sairasteluineen ja opiskelu mikä on 90% läsnäolopakollista ei ole oikein hyvä yhdistelmä. Pitkät työharjoittelujaksot, epäsäännöllisyys, ei tietoa missä ja millaisia päiviä teen esim. viikon päästä. Lapsi sairastuu ja ei tarvitse olla kuin pari päivää pois niin seuraava viikko tehdäänkin sitten 10h työpäiviä, korvataan poissaoloja! Koulutehtävät siihen päälle tietysti. Jotakuinkin näin. Ja mitä olen kuullut, meillä ei edes olla tarkimmasta päästä noiden tuntien suhteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse opiskelen lähihoitajaksi eli ihan sitä amistasoa. Ongelma ei ollut opiskelujen vaikeus vaan ajanpuute. Kaksi pientä lasta sairasteluineen ja opiskelu mikä on 90% läsnäolopakollista ei ole oikein hyvä yhdistelmä. Pitkät työharjoittelujaksot, epäsäännöllisyys, ei tietoa missä ja millaisia päiviä teen esim. viikon päästä. Lapsi sairastuu ja ei tarvitse olla kuin pari päivää pois niin seuraava viikko tehdäänkin sitten 10h työpäiviä, korvataan poissaoloja! Koulutehtävät siihen päälle tietysti. Jotakuinkin näin. Ja mitä olen kuullut, meillä ei edes olla tarkimmasta päästä noiden tuntien suhteen...
[/quote]
"vasemmalla kädellä" ja tuloksena vain viitosia.
Omassa "sotkussani" on murkkuikäinen, ekaluokkalainen ja alle kouluikäinen lapsi ja seuraava syntyy vielä ennen kesää, näiden lisäksi oma firma, remontti ja pitkiä työpäiviä tekevä mies. Enkä vielä ole kokenut yhdistelmää mahdottomaksi, kun asiat vain organisoi ajoissa.
Ja ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että olen opiskellut lähes koko ikäni työn ja perheen ohessa, olen itse tottunut ja perhe myös ja organisointi on kaikea perusta
Itse olen opiskellut, vaikka lapset pieniä.
Tyttö oli 1,5 v, kun aloitin opiskelun, joka kesti 2 vuotta. Sitten oli pienoinen lama ja ajattelin jatkaa opintoja insinööriksi asti, joka kesti 4 vuotta.
Opintojen välissä syntyi toinen lapsi, mutta ihan samaan aikaan muiden kanssa valmistuin ja jopa ihan luokkani parhaimpina.
Kun olin raskaana, tein paljon opintoviikkoja etukäteen ja sitten kun lapsi oli syntynyt, niin osallistuin seuraavan puolen vuoden aikana lähinnä vain käytännön tunneille. Ja muut paria tenttiä lukuunottamatta olinkin jo etukäteen hoitanut. Tämä toinen lapsi syntyi huhtikuun lopussa ja juuri silloin alkoi kesäloma, joten sekin helpotti järjestelyjä.
Mutta siis en kokenut mitään ongelmaa opiskella, vaikka lapset oli pieniä. Enemmänkin se vain pakotti olemaan hyvin järjestelmällinen ja pysymään aikatauluissa, koska opiskeluun liittyvät asiat oli tehtävä silloin kun siihen oli aikaa, eli pääasiassa sitten kun lapset meni nukkumaan.
Itse en on koskaan aikaisemmin mitenkään "loistanut" opintomenestyksellä, mutta se oli enemmänkin saamattomuutta ja sitä, ettei opiskeltava ala ollut minulle ominta. Näissä viimeisissäkään opinnoissa en edes yrittänyt olla luokan parhain vaan enemmänkin oli niin kiinnostava aihe ja halusin näyttää itselleni pärjääväni. Enne lapsia luin itseni lähihoitajaksi ja sen vedin lähes vasemmalla kädellä, koska jo silloin tiesin, ettei ole minun alani. Ja silloin juuri ei jaksanut tehdä mitään ajallaan tai lukea, silloijn kun oli mahdollisuus vaan kaikkea piti venyttää viimeiseen asti.
Pienten lasten ja (yliopisto) opiskelun yhteen sovittaminen oli helpompaa kuin pienten lasten ja työn yhteensovittaminen.
Opiskelin kahden vanhimman lapsen ollessa pieniä. Aloitin opinnot kaksi vuotta ennen kuin esikoinen syntyi ja valmistuin kun hän oli vajaa 6 ja toinen lapsi vajaa 4. Kävin luennoilla ja tenttimässä myös äitiyslomalla ollessani jonkun verran ja palasin kunnolla opiskelemaan kun lapset olivat reilun vuoden (syntyivät molemmat syksyllä, eli olivat reilun vuoden kun lukukausi alkoi).
Mutta tosiaan oli helpompi yhdistää vuoden ikäisen äitiys opiskeluun kuin töissä oloon. Ainakin omalta osaltani - ja olen opintojen jälkeen saanut vielä 3 lasta, joten kokemusta on töissäkäynnin aikaisestakin pienten lasten äitiydestä.
Kaverini luki maisteriksi ja oli vielä kahden pienen lapsen yksinhuoltaja! Hyvin sujui opiskelu!