Lue keskustelun säännöt.
uskonnottomat perheet
12.02.2009 |
Millaisia kokemuksia uskonnottomilla perheillä on lasten koulun aloittamisesta? Onko uskonnottomuus aiheuttanut ongelmia? Onko elämänkatsomustiedon opetusta ollut helppo saada pienillä paikkakunnilla? Kuinka voimakkaasti uskonnollisuus on ollut esillä kouluissa? Miten pieni lapsi on kokenut elämänkatsomustiedon opetuksen ja perheen erilaisuuden?
Arvostan kovasti uskonnonvapautta ja toivoisin, että kouluissa ei laitettaisi lapsia erilaiseen asemaan perheen uskonnon tai uskonnottomuuden vuoksi. Olen sitä mieltä, että lapsille on hyvä kertoa erilaisista uskonnoista ja maailmankatsomuksista, mutta tunnustuksellinen uskonnon opettaminen ja uskonnon harjoittaminen eivät kuulu kouluun. Tiedostan kyllä sen, että suuri osa suomalaisista ajattelee eri tavalla.
Kommentit (2)
Mutta suhtaudutaan erittäin relasti asiaan, eli lapsi on saanut käydä joulukirkot jne. koulun kanssa. Hänen koulussaan tunnustuksellista uskonnonopetusta ei kuitenkaan oppiaineena ole (asumme ulkomailla). Itse ajattelen että lapselle on tärkeää olla kuten muutkin enkä halua että hän istuu, ehkä yhden-kahden muun kanssa yksin luokassa, kun muut ovat joulukirkossa. Lisäksi lapsen isänpuolinen isoäiti vie joskus kirkkoon, en pidä sitäkään pahana, koska se on osa tämän isoäidin kulttuuria jonka hän haluaa edes hiukan jakaa lapsen kanssa (vaikka onkin joutunut pettymään kasteen ja kirkkohäiden suhteen).
Kasteeseen ja kirkkohäihin en ollut halukas suostumaan, koska perheemme ei ole uskovainen (jos edes mies oikeasti uskoisi Jumalaan, olisin ollut valmis harkitsemaan asiaa, mutta on hyvin selvää että hän ei usko) ja se olisi meidän tapauksessamme äärimmäisen keinotekoista ja tekopyhääkin (arvostan siis aitoa uskovaisuutta, tapauskovaisuutta en, enkä itse ole uskovainen joten en halua teeskennellä ja osallistua kirkon toimituksiin). Kerron mielelläni lapsille asiallisesti ja neutraalisti sen mitä tiedän uskonnosta, mutta sanon yleensä että "jotkut/toiset/luterilaiset/katoliset uskovat että..." ja yleensä kerron myös siitä mihin itse uskon (olen opiskellut korkeakoulussa etiikkaa pää-aineena, eli uskonnottomuus ei minun tapauksessani tarkoita etten uskoisi voimakkaastikin eettisiin periaatteisiin, uskon vain että ne lähtevät ihmisistä ja heidän välisistä sopimuksistaan eivätkä mistään yliluonnollisesta).
Itse olen kasvanut jo lapsena uskonnottomassa perheessa ja koulussa vaihtelin uskonnonopetuksen ja etiikan/elämänkatsomustiedon välillä (eli ala-asteella muistaakseni olin uskonnonopetuksessa, sitten ylä-asteella ET:ssä, ja lukiossa taas uskonnonopetuksessa). Vanhempani antoivat minun itse päättää. Uskonnonopetuksen otin ihan yleissivistyksen kannalta, se vaikuttaa niin paljon europpalaiseen kulttuuriin etta ainakin perusasiat on hyvä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ET on ihan selviö, ainakin täällä Espoossa ja pitäisi olla kai muuallakin.
En tiedä kuinka voimakkaasti uskonnollisuus on esillä, suvivirsi jne eivät meitä hetkauta eivätkä joulujuhlan seimet. Lapsemme on kasvatettu kunnioittamaan tosien vakaumusta ja aika ajoin pohdimme jumalan olemassa oloa jne.