Jos tietäisit kuolevasi noin 50-vuotiaana, joutuvasi sairaseläkkeelle n. 40v

- normaali työssäkäynti ja elämä ainakin tuntuu aivan turhalle, ja entinen urakehityshaaveilu, materia ja sen semmoinen

- minkään uuden opiskelu ei kiinnosta enää, korkeintan historiaa tai kieliä tai jotain

- haaskatako kaikki rahat ja perintö lapsilta omaan matkusteluun terveinä vuosina

vai elää säntillisesti ja säästää perintöä lapsille

- vetää pään täyteen ja dokata seuraavat 20v tai 2v

- ruveta uskovaiseksi

- aloittaa joku hyväntekeväisyysharrastus

- sitoo itsensä narun jatkeeksi samantien

- hyppää ainakin benjihypyn ja muuta extremeä

- hommaa valmiiks hautapaikan

enkä rupeaisi rakentamaan taloa. Enkä enää alkaisi opiskella mitään, vaan antaisin senkin ajan lapsilleni.



Varmaan yrittäisin juurruttaa lapseni lujemmin seurakuntayhteisöön ja saada miehenikin käännytettyä, että voisin luottaa siihen, että heidän uskonasioitaan on edes joku tukemassa.

Olen onnellinen kun minulla on hyvä perhe, hyvä ura, opiskelen jkehityn jatkuvasti, sopivasti vapautta ja haasteita. Näin minä haluan elää. Jos en haluaisi, vaihtaisin tyyliä, vaikken luulisikaan kuolevani jossain tietyssä iässä.

Aloittaisin takomaan lasten päähän kaikkia niitä opetuksia, mitä haluaisin antaa heille elämää varten. Pyrkisin myös tekemään jotain mistä itse haaveilen ja nautin, en suostuisi tekemään mitään tylsää, ikävää ja turhaa.

ehkä nautiskelisin enemmän; kauneudesta ympärilläni, herkuista ym. Todennäköisesti kuitenkin itkisin ja olisin hysteerinen/masentunut koko ajan, ja murehtisin tulevaisuutta.

Kamala ajatuskin...