Vauvan ulkokäännös onko kokemuksia?APUA!

Minulle tehtiin keväällä, kun vauva oli perätilassa. Lääkäreitä oli 2 paikalla, toinen ultrasi samalla tarkistellen vauvan sykettä ja napanuoraa, toinen sitten käänsi vauvan ulkokautta, selkä edellä raivotarjontaan. Käännös onnistui, vaikkakin sillä hetkellä teki hieman kipeää, mutta heti kun vauva oli "oikein" päin niin kipu hellitti kun supistuskin hellitti. (mulla oli supistus päällä käännön ajan, supistusherkkä kohtu). Jäin vielä aamuksi sinne seurantaan käyriin varoiksi ja pitiköhän vielä seuraavana aamuna kipasta ottamassa käyrää. Supisteli aika herkästi 1.5 viikkoa sen jälkeen ja ajattelinkin että vauva syntyy (olisi tosin voinutkin syntyä kun viikkoja oli 36 ja risat kasassa), mutta niin mentiin lasketun ajan yli.



Ei huolta - jos yhtään lääkäreistä näyttää että vauva ei halua kääntyä, sinua sattuu liikaa tai että napanuora olisi ikävästi tiellä, niin kääntöyritys jätetään tekemättä.



Koeta vaan olla mahdollisimman rentona, ettei kohtua supista eikä sitten satukaan.

että JOS jokin menisikin vikaan kesken käännön (vaikka istukka kärsisi tai vauvan terveys olisi muuten uhattuna), niin sitten sinut viedään suoraan hätäsektioon. Tuo käännös tehdään siksikin myöhemmillä viikoilla, että jos jokin menisikin kaikesta huolimatta pieleen, niin vauva saadaan heti ulos ja hän on jo valmis kohdun ulkopuoliseen elämään.

ja mulle on kerrottu, että vauvan kääntöä ei saa antaa tehdä juuri tuon irtoamisriski takia. siis kun sellainen on tiedossa jo etukäteen.

Ulkokäännöksen riskit vauvalle ovat lähes olemattomat. Jonkinasteinen riski on että synnytys käynnistyy/lapsivedet menee, mutta pieni sekin. Käännöksen aikana ollaan sydänääni/ultraääniseurannassa, joten vauvan vointia seurataan koko ajan. Toimenpiteen jälkeen seuranta myös jatkuu (tunteja).



Ennen kuin käännökseen ryhdytään ultrataan onko sitä edes järkevää yrittää. Jos vauva on liian kiinnittynyt/lapsivettä on liian vähän ei edes yritetä käännöstä.



Käännöksen isoimmat riskit on siinä ettei se onnistu tai lapsi kääntyy takaisin. Eli vain n. puolet käännöksistä onnistuu. Lisäksi vaikka käännös onnistuisikin ja vauva jää oikeinpäin on riski että synnytys ei mene ihan normaalia rataa keskimääräistä isompi (vertailukohta kuitenkin perätila).



Itsellä ulkokäännös tehtiin 39+ viikoilla. Vauva oli 36 viikolla oikeinpäin, mutta kääntyi 38 viikolla ja vielä monta kertaa sen jälkeenkin. Kyselin aika tarkkaan riskit ja vaihtoehdot ennen kuin käännökseen suostuin. Käännös tehtiin ja se kyllä sattui. Nimenomaan mahaan painettiin "liian" kovaa. Pistävää/äkkinäistä kipua ei saa olla ja siitä pitää heti sanoa. Minulla vauva kuitenkin kääntyi käyräseurannan aikana takaisin.



Seuraavat 3 päivää vauva kääntyili jatkuvasti ja sen seurauksena meni sitten lapsivedet. Sektioaikakin oli, mutta sinne asti ei päästy. Vauva tuli ulos kiireellisellä sektiolla 40+1 viikolla. Ja liikkuvaisena tyyppinä aiheutti vielä jännitystä leikkaussalissa, koska oli kääntynyt perätilaan, vaikka ultrassa ennen leikkuria oli poikkitilassa.



Minä siis suosittelen, että menet äitipolille. Ennen toimenpidettä kyselet mieltäsi askarruttavat asiat ja sitten päätät yritetäänkö kääntää. Käännöksen aikana sinulla on mahdollisuus milloin tahansa pyytää lopttamaan yritys, jos siltä tuntuu. Äitipolilla kannattaa joka tapauksessa käydä, jotta tarjonta selvitetään.

Kääntäminen sattui paljon, yritettiin noin 20 min ja onnistuttiinkin lopulta. Kipu oli nimenomaan sellaista, että joku painaa liian kovaa. Kääntämisen lomassa välillä aina ultrattiin. Seurantaa käyrällä 30 min ja kotiin. Jälkikäteen ajatellen se kannatti koska synnytin 41+2 viikolla 4,6 kg pojan, joka ei siis varmaan perätilassa olisi mahtunut syntymään.

Ekaa perätilavauvaa yritettiin kääntää viikolla 36, tokaa viikolla 38. Tokasta menin jo viikkoa ennen polille, kun oli kääntöaika, mutta kieltäydyin, koska olimme lähdössä matkalle. Tulin sitten viikon päästä uudestaan. Vauva käätyi poikittain ja siihen tyssäsi, niin kuin tuo ekakin. Kuopuksella oli napanuora pari kertaa olkavarren ympäri (huomattiin vasta sektiossa) ja se taisi olla syynä, ettei vauva kääntynyt. Kumpikin siis jouduttiin leikkaamaan, kun vain istuivat. Mua kuopuksen kääntöyritys koski niin, että hiki tuli ja rupesi huimaamaan. Mutta syynä saattoi olla sekin, ettei ennen kääntämistä ollut saanut syödä moneen tuntiin.

Mulle olisi tarkoitus tehdä tulevalla viikolla vauvan ulkokäännös. Nyt mua on peloiteltu että se on riski vauvalle ja ei kannata ja pitäiskö perua..vai meenkö äitipolille siihen aikaan ja sanon siellä että haluan perua ja en halua käännöstä.ÄÄÄH mitä mä teen? Sanottu että sattuu,vauva voi vammaantua yms.

En usko!



Mulla esikoisen kanssa kävi myös noin että piti kääntää ja sitten olikin kääntynyt itse!

Toimenpide ei saa sattua. Tai jos sattuu, niin sitten se lopetetaan. Lapsen täytyy myös olla otollisessa asennossa käännökseen. Eli jos pylly on liian syvällä lantiossa eikä liiku helposti, ei kääntöä edes yritetä.

Minulla yritettiin aikoinaan kääntöä, mutta ei onnistunut. En ole kuullut mistään vammautumis riskistä. Käännön aikana vauvan sydänääniä kuitenkin tarkkaillaan, että siellä on kaikki hyvin.

Kääntäminen sattuu hieman silloin, kun lääkäri yrittää tehdä kääntöä. Kipu ei kuitenkaan kestänyt kauaa, eikä ollut sietämätöntä. Tuntuu siis vaan siltä, että joku painaa sua liian kovaa.