Lue keskustelun säännöt.
kuinka oppisin sietämään äitini hössötystä?
27.01.2009 |
Olen yrittänyt saada hössötyksen loppumaan, mutta ei se ole edes vähentynyt yhtään. Miten sitä voisi oppia sietämään?
Esim. kun äitini tulee kylään meille, huutaa hän jo ovelta "laita pyykkikone päälle" tai "vaihda vauvalle vaippa" tai komentaa vaan siivoamaan. Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka pyykkikori olisi tyhjä, vauvalla kuiva vaippa ja koti vasta siivottu =o
Äitini väittää että tämä on auttamista.
Yhteiset sukulaisvierailut on kammottavia. Äitini neuvoo ja ohjaa minua koko ajan. Mm. tämmöisiä kommentteja heittää:
* "sano lapsille että kahvipöydästä ei saa poistua kesken syömisen" -vaikka lapset istuisivat sievästi juomassa mehuansa ja syömässä keksiänsä.
* "kiellä nyt noita lapsia" - kun lapset leikkivät leluilla tai lukevat kirjaa
* "älä vaan pudota kakkua liinalle" -tämä kommentti tulee minulle varmasti jos tarjolla on kakkua =o
* "sano lapsille että juovat välillä mehuakin", jos lapsi on esim. haukannut muutaman kerran keksistä mutta ei ole juonut ollenkaan
* muita vastaavia neuvoja ja ohjeita tulee koko vierailun ajan
Kylästä kun on lähdetty pois äitini alkaa selittämään, että lapsia pitää kieltää kyläpaikan emännän ja isännän mieliksi. Varsinkin jos kyläpaikan omat lapset ovat tottelemattomia niin pitää varalta ja turhaa kieltää omiakin lapsia.
Muutenkin äidilläni on tavattoman suuri tarve kontrolloida kaikkien muiden ihmisten elämää. Minulle hän sanoo kommenttinsa suoraan, mutta miehelleni ei kehtaa eikä muille sukulaisille tai naapureille. Heidän asioistaan äitini valittaa minulle ja kertoo kuinka heidän pitäisi elää. Loppuun aina kommentoi, älä vaan sano hänelle itselleen mitään. Miksi ihmeessä siitä sitten minulle pitää motkottaa =o
Kommentit (5)
Näihin neuvoihin ja motkotuksiin on hyvä reagoida sanomalla lempeästi hymyillen ja silmiin katsoen: "annapa olla, kaikki on hyvin".
Vanhemmilla naisilla (nuoremmilla myös, sekä kyllä miehilläkin) on sellainen ominaisuus, että kun elämänpiiri pienenee ja päivään ei enää mahdu niin paljon menoa ja meininkiä, niin pienet asiat alkavat näyttämään koko ajan suuremmilta ja tärkeämmiltä, suhteettomilta suorastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsellänikin on joskus vaikeuksia sietää oman äitini hössötystä, varsinkin näin loppuraskaudessa :) Vaikka äitini tarkoittaa vain hyvää, eikä taida edes olla noin rasittava.
Yritän muistaa että äiti on sellainen kuin on, ei se sille näköjään mitään mahda, mutta omaan suhtautumiseeni voin vaikuttaa. Pitäis olla skarppina ettei lähde mukaan siihen hössötykseen ja asioiden turhaan pyörittelyyn... Tietysti olisi helpompaa jos osaisin vain asennoitua rennosti äidin käytökseen.
Mutta kun äiti ei kuuntele minua: ajattelee parastani jopa niin paljon, että unohtaa ajatella minua sillä hetkellä! Tai en tiedä mistä siinä on oikein kyse. Hän haluaisi tuntea itsensä hyväksi esim. ostamalla tulevalle vauvalle tavaroita, mutta ei kuitenkaan uskalla ostaa niitä ilman lupaani. Ajattelin julmasti kieltää kaikki lahjat, sillä en kaipaa sitä hössötystä mitä niihin liittyy. Tietysti voisin sanoa äidille, että "yllätä meidät, osta sitä mitä haluat niin eiköhän sille käyttöä keksitä".
Joka tapauksessa, sinun äidistäsi: millaisissa tilanteissa hän on mukavampi? Jos suhtaudut häneen lempeästi ja hyväksyvästi, onko sillä mitään vaikutusta? Vai onko hän aina yhtä rasittava?
Miten äitisi osaa suhtautua huumoriin, esim. kun hän huutaa jo ovelta kehoituksiaan ja komentojaan pelkästään varmuuden vuoksi, jos vastaisit leppoisasti: "Ei hätää. (Mutta kiitos avusta. Kuinka pärjäisinkään ilman sinua!)"
Tai jos vastaisit kommenttiin "älä vaan pudota kakkua liinalle" että jätät sen kunnian mahdollisesti hänelle itselleen. (onhan hän vanhempi ja kömpelömpi)
Äitisi käytös sukulaisvierailuilla kuulostaa tosiaan siltä, että äitisi kokee tarvetta todistaa hallitsevansa tilannetta. Vaikkei siihen olisi mitään tarvetta, koska kyse on äitisi omista tunteista eikä siitä aiheutuuko lasten käytöksestä vaivaa muille. Ehkä hänestä tuntuu kiusalliselta nähdä, että lapset pärjäävät mainiosti ilman hänen kontrolliaan... Hän toivoisi että lasten hyvyys olisi hänen käytöksensä ansiota, tiukan kurin tulosta - vaikka eihän hän hallitse edes omaa epävarmuuttaan. Siksi hänen täytyy saada esittää. Mutta kun tunnette millainen äitinne on heikkouksineen päivineen, niin sanokaapa harvinaisen suoraan mitä ajattelette hänen naurettavasta piirteestään, tai jättäkää se yksinkertaisesti omaan arvoonsa.
Mä yritän vältellä sen tapaamista, mutta ei se varmaan ole kauhean rakentava ratkaisu.
-laita pyykkikone päälle!
-En laita. Minä huolehdin itse siitä miten ja milloin hoidan perheeni pyykinpesun, ja minua ei kukaan määräile omassa kodissani.
-vaihda vauvalle vaippa
-En vaihda. Vauvalla on kaikki hyvin.
-siivoa!
-En siivoa. Ei ole mitään erityistä syytä siivota.
-sano lapsille että kahvipöydästä ei saa poistua kesken syömisen
-En sano. Miksi ihmeessä kieltäisin lapsia jotka istuvat mallikelpoisen kiltisti pöydässä, syövät ja juovat oikein kauniisti ja käyttäytyvät hyvin?
-kiellä nyt noita lapsia
-En kiellä. Miksi kieltäisin lapsia olemasta nätisti? Huomaatko ollenkaan miten hienosti X tuossa lukee kirjaa tai Z leikkii palikoilla? Kehuja ne ansaitsevat eivätkä kieltoja.
-älä vaan pudota kakkua liinalle
-Äiti, mietipäs vähän. Miksi ihmeessä sinä kiellät XX-vuotiasta siististi syövää aikuista pudottamasta kakkua liinalle? Onko sulla jotain aihetta pelätä että minä pudottaisin kakkua liinalle?
---ja jos on, niin huomauttele itse kaikesta äidillesi "Varo ettei kahvi läiky, älä ota liikaa sokeria/maitoa/kermaa, pyyhi suu, kai pesit kädet ruoan jälkeen ettei tule seiniin sormenäjälkiä...
-sano lapsille että juovat välillä mehuakin", jos lapsi on esim. haukannut muutaman kerran keksistä mutta ei ole juonut ollenkaan
-X syö ja juo aivan moitteettomasti, hänen pöytätavoissaan ei ole mitään valittamista. Kyllä hän itse osaa valita monenko haukkauksen välein hörppää mehua.
Ja kun äitisi alkaa tilittää sinulle jonkun muun elintapoja, niin sano suoraan että olet kyllästynyt kuuntelemaan kuinka hän valittaa toisten ihmisten tavasta elää. Sano että et halua kuunnella valitusta toisten ihmisten elämästä, joka ei sinulle kuulu tippaakaan - eikä äidillesikään, ja että arvostaisit kovasti jos hän lopettaisi toisten haukkumisen. Ja kieltäydy salaamasta asianomaisilta jos ei haukut ja valitukset lopu.
lapset on ihan kauniisti ja hoidan itse pyykkihuoltoni, kiitos.