Pettämisestä: Antaisitko anteeksi/oletko antanut anteeksi?

Kaipaan vertaistukea sen takia.

Oltiin tosin hetki asumuserossa.

Mies jäi kiinni sivusuhteesta, jota oli kestänyt n. 1kk

Miehellä oli melkein vuoden kestänyt sivusuhde ulkomailla asuvaan naiseen. Työmatkallaan tutustui tähän. Suunnittelivat jo yhteistä tulevaisuuttakin täällä Suomessa.



Tapahtuneesta on nyt jo nelisen vuotta aikaa ja olemme päässeet siitä suhteesta yli, eikä mulla ole luottamusongelmia miehen suhteen.



Sen olen oppinut, ettei elämä ole niin mustavalkoista kuin sitä luulisi. Ja tuon kriisimme jälkeen elämämme on ollut paljon parempaa kuin vuosiin. Yhdessä olemme olleet jo 15 vuotta.



Neuvoksi sanoisin vaan, että älä tee mitään hätiköityä.

Muita?



Antaakohan naiset helpommin anteeksi pettämisen kuin miehet?



ap

aikoinani. Yhden yön juttu, humalassa lähti vokotelleen naisen matkaan. Kertoi heti seuraavana päivänä ja oli ihan varma, että kaikki loppuu siihen, mutta hetken mietittyäni ei tuntunut siltä, että heittäisin neljä vuotta menemään vain yhden yön takia.



Luottamuksen palauttaminen kesti ja minä muutuin myös. Minusta tuli itsenäisempi ja rohkeampi ja aloin elämään enemmän itselleni. Mikä johti myöhemmin, viiden vuoden kuluttua siihen, että minä petin ja siihen sitten loppui se suhde.

tai ihmisistä



Siitä kuinka aidosti pettäjä osaa pyytää anteeksi, kuinka valmis hän on puhumaan puolisonsa kanssa.

Tunnustan, että minä olen se pettäjä. Miehen kanssa vasta muutama kuukausi seurusteltu. Umpikännissä petin ja kaduin heti. Kerroin seuraavana päivänä ja kadun todella. Olen pyytänyt anteeksi monta kertaa.



Mutta ei tuo mies taida pehmetä yhtään. Onkohan mulla mitään toivoa saada mies takaisin? Mä olen valmis vaikka mihin, että hän tulisi.



ap

pidä mun vastauksesta, mutta sanon, että näiden faktojen valossa näyttää pahalta. Muutama kuukausi seurustelua on niin vähän, että tekoasi on vaikea ohittaa yksittäisenä erheenä, vaan toinen varmaan epäilee, että et kykene uskollisuuteen. Niin mä ainakin ajattelisin. Kun on yhteisiä vuosia takana paljon, asiaa on ehkä jotenkin helpompi ymmärtää... On voinut olla vaikeaa, on voinut kyllästyä jne...

Tietysti mä mietin, että miksi haikailen takaisin suhteeseen, jossa heti menin ja petin? Jokin asia suhteessa oli pakko olla vikana.



Koskaan aikaisemmin en ole pettänyt.



ap

Kellään mitään kommentteja vielä?

olen itse joskus pettänyt ja tullut petetyksi monta kertaa, mutta nykyelämässäni en sitä hyväksyisi koskaan enkä antaisi anteeksi, se kertoo rakkauden puutteesta ja syö suhdetta rankalla kädellä.

Haluan nauttia elämästäni ja olla onnellinen, en halua tuhlata sitä sellaiseen joka on arvotonta.

Mutta unohtanut en. Eikä lapsemme. Emmekä unohda, siellähän se isä asuu sen toisen naisen kanssa ja lapsi kulkee kahden kodin väliä.



Eli erosimme.



Ja jos nykyinen mieheni joskus pettää, en koskaan, en koskaan jää enää siihen " annan anteeksi ja yritämme vielä" kohtaloon. Se on kerrasta poikki. Luulin ennen että se on kerrasta poikki, mutta ei se ollut, mutta nyt sen helvetin läpi käyneenä voin vannoa että tällä kertaa se olisi kerrasta poikki. Siihen suohon en koskaan enää suostu, että yrittäisin luottamuksen mentyä tekohengittää suhdetta. Paska mikä paska.