Kuinka moni eronnut äiti ja nainen tällä palstalla voi sanoa, että ero oli oikea ratkaisu?
Tässä yksi oman avauksensa allekirjoittaja.
Vaikka taloudellinen tilanteeni on nyt pikkaisen huonompi kuin aviossa ollessa, olen niin onnellinen siitä, ettei minun tarvitse olla jatkuvassa riitelemässä, nahistelemassa ja tinkaamassa aikuisen miehen kanssa. Lapsetkin ovat paljon rauhallisempia, kun kotona saa olla rauhassa.
Kommentit (12)
erosta 12 vuotta ja se oli elämäni parhaimpia päätöksiä
ei nää mitään vikaa itsessään. Eikä siis pääse erosta yli... Mutta tämä rankka vuosi on vain vahvistanut sen, että elin 13 vuotta väärän miehen kanssa.....
ihmetellyt vaan miksi mietin eropäätöstä niinkin pitkään ja samalla kärsin. En kyllä tunne ketään joka olisi eroa katunut.
ero oli ainoa oikea ja fiksu ratkaisu.
Lapset 2,5 ja 5,5v, mies muutti pois 2v sitten, lopullinen ero viime syksynä. Kaikki on paremmin näin.
Ainoa mahdollinen ratkaisu siinä tilanteessa. Harmittelen vain sitä, etten lähtenyt jo aiemmin.
Minä ja kaikki muutkin on sitä mieltä, että elämäni paras päätös. No se oli sellanen nuoruuden järjetön suhde. Mies ihan täysi ongelmanippu ja minä kiltin tytön syndroomasta kärsinyt tyttö, joka luuli rakkaudellaan parantavansa miehen. (Todella naiivi ajatus.)
Vuoden kestäneen suhteen aikana olin jo vajonnut masennukseen ja mun siihen asti " hyvä" elämä oli menossa ihan romuksi.
Sillä perheellä ei ois ollu mitään tulevaisuutta. PArempi mulla ja lapsella nyt ollu kaksin kohta kolme vuotta. Mies on sittemmin saanut diagnooseja mielenterveyspuolelta, skitsofreniaakin epäiltiin. Myös jotain adhd-tyyppistä elämänhallintaongelmaa on havaittavissa.
Jumalalle kiitos siitä, että vahingossa tulin raskaaksi ja sain hyvän syyn lähteä.
Ja olen todella tyytyväinen ratkaisuun.
Hän on sittemmin mennyt kahdesti naimisiin ja eronnut niistäkin. Kerinnyt tekemään lapset heillekin.
Itse olen seurustellut tässä pari vuotta, muuttoa yhteen ei vielä suunnitella, mutta ehkä senkin aika tulee vielä.
En ole hetkeäkään katunut. Jos olisin vielä pidempään suhteessa roikkunut, ei siitä olisi kukaan hyötynyt, en minä, mies eikä varsinkaan lapsi. Viisas ratkaisu oli, aikaa siitä on jo vuosia. En voi väittää, että yh:n elämä olisi aina yksinkertaista, mutta vaikeuksien tullen voin todeta, ettei siitä kyseisestä miehestäkään tilanteessa olisi apua ollut.
enkä malta odottaa! Pelkään että jokin estää muuttomme, tai mies sekoaa ja tappaa meidät. Mutta ehkäpä jo ensi kuussa olemme onnellisina ihanassa uudessa kodissa
ja erosta jo 11v. Liian moni jää huonoon suhteeseen lasten takia ja se on mielestäni pahinta mitä voi lapsille tehdä. Mun lapset (3kpl ja eron aikana 2,3 ja 5v) piristyivät kans kun saatiin jotain rytmiä meidän elämään ilman isää, valitettavasti. Käyvät joka toinen viikonloppu mutta koti on minun luona ja heistä on kasvanut harmoonisia yksilöitä jotka jo itse tänä päivänä tajuaa että iskän käytös ei ole normaalia (uskoton) vaikka syytä eroon en ole ikinä kertonut mut näkevät omin silmin minkälaista elämää elää vieläkin.
Erosta 2 vuotta. Olen tyytyväinen että potkaisin miehen pihalle uskottomuuden jälkeen. Taloudellinen tilanteeni sen jälkeen oli katastrofaaalinen, mutta menin koulujn penkille uudestaan ja parin vuoden päästä hyvä ammatti.
Mies vielä hyvässä uraputkessa mutta jo kaksi " vakavaa" suhdetta ollut sen jälkeen. Taas yksin.