lonkkaluksaatio

miten hoidon jälkeen? onko Kaikki mennyt hyvin? Meitä jännittää vähän et vaikka sit sanotaaan et kaikki on kunnossa niin onko sitten kaikki kunnossa ettei tule uusia ongelmia myöhemmin?

Meillä nyt reilu 10v tyttö, jolla vauvana lonkkaluksaatio (7 viikkoa lastassa), mitään vaivaa ei jäänyt.

Meillä lastahoito (valjashoito) kesti n. 3 kuukautta, jonka aikana kontrolleja oli useampia... kun lonkka ortopedin mielestä oli korjaantunut, on neuvolantäti vain katsonut jalkoja neuvolassa käydessä ja pari kertaa olemme käyneet fysioterapiassa...

Ongelmia ei ole ollut....

Itselläni on myös ollut lonkkaluksaatio pienenä ja silloinkin oli käytössä lastahoito. Itselläni ei myöskään ole erityisiä ongelmia, vaikka lonkkanivel lienee löysä, koska se ajoittain " napsaa" ... ja joitakin harrastuksia, esim. ratsastus, ei oikein passaa tehdä...

hyvä niin.. kiva kuulla ettei mitään ongelmia ole jäänyt. se vaan tuntuu niin oudolta ja taas uudelleen erilaiselta tuo poikakin. meillä on siis viikko vielä jäljellä ja lonkat on kiinni mutta toinen aavistuksen toista löysempi ja kait se sitten pistää miettimään että ottaahan ne lonkat kunnolla kiinni molemmat... nyt molemmat pysyy kuitenkin paikoillaan onneksi..



Kait sitä oppii käsittelemään sitten sellaista korkkiruuvia uudelleen, selkäranka kun pojalla on aika " pehmee" ku on sitten ollut 8vkoa lastassa kiinni.

Se jäi nyt vielä sanomatta, että lonkkaluksaatio lienee jollain lailla perinnöllinen sillä myös toisella vanhemmallani on ollut lonkkaluksaatio... silloin hänen olleessaan pieni, ongelmaa ei ole havaittu eikä mitenkään hoidettu, joten hän nyt vanhemmalla iällä (+50 v) on saanut uuden lonkkanivelen...

ja jänteiden katkaisuista+kipsauksesta huolimatta (vapauduin kipsistä 1v2kk iässä).



Myöhemmin tehtiin lisää operaatioita mm. reisiluunpäät on katkaistu ja luudutettu uuteen asentoon molemmista jaloista. Loppuen lopuksi ovat joutuneet muotoilemaan mulle lonkkamaljan omasta luusta uusiksi.



Kävelemään opin 1v4kk iässä eikä musta päällepäin huomaa vammasta mitään, ellen oo ilman housuja niin et arvet näkyy. Näin vaikeat tapaukset on kuitenkin joitain promilleluokkaa kaikista lonkkaluksaatiolapsista, joten sinuna en olisi ollenkaan huolissani. Nykyään on vielä paremmat mahdollisuudet onnistua kuin kultaisella 70-luvulla.

meillä lonkkaliksaation syy on onneksi puhtaasti mun ahtaat paikat näin ensisynnyttäjänä ja sit toiseksi poika istu pitkään ja oli loppuun asti eli sektioon asti perätilassa...

Pientä muistelua :) kietaisupaidat olivat tosi käteviä lastan kanssa, ne kun sai pujotettuasinne lastan alle. Sitten vaan potkupuku päälle. Eikä tarvinnut olla niin huolissaan siitä hoitopöydältä tms. tippumisesta.