kun imetys tökki..
Imetin esikoista 3kk ja toista 7kk. Hyvistä yrityksistä huolimatta alusta jo takkuileva imetys ei kestänyt esikoisella pitempään. Nyt siis asiaan.. Tunnen vieläkin suurta ahdistusta,kun tuntuu että KAIKKI imettää lastaan väh 1v. Esikoinen on jo 2v, pirtsakka neiti. Kannan vieläkin syyllisyyttä lyhyestä imetyksestä ja mietin, että eikö äiti saa koskaan armahtaa itseään, tuntuu myös että toiset äidit ovat kaikkein raadollisimpia.. Kyllä koen muuten olevani paras äiti lapsilleni ja nautin näistä kahdesta. Onko muilla vst kokemuksia?
Kommentit (8)
vaikka tuossa toisessakin ketjussa jo " juteltiin" :)
Niin, esikoista tosiaan osittaisimetin 2kk, osittain johtuen tehohoidosta ja osittain omasta tietämättömyydestäni.
Lähipiirissä äidit imettivät vauvojaan vähintään vuoden ikäisiksi ja tunsin itseni todella kummajaiseksi. Tunsin ihan hirveää syyllisyyttä.
Vielä kun saimme neuvolasta " käskyn" aloittaa maissivellin 3kk iässä (korviketta meni 1.4 litraa) niin sain kysymyksiä tyyliin: " mitäs ihmeen miksausta sinä annat lapsellesi, lapsi tarvitsee tissiä!" Todella syyllistäviä ja karuja kommentteja.
Sitten kun esikon kanssa olin muutenkin tosi tietämätön ja herkkä niin koville otti. Tehohoitojakso oli muutenkin raskas pala, siihen vielä päälle se että imetys ei onnistunut kovin hyvin, niin olo kyllä pitkään surkea.
No, en pistä paremmaksi! Tissiä 1,5kk, ja lypsyä tähän 2,5kk asti-- saapa nähdä nyt sitten koska psitän pussit kiinni, mutta en kyllä jaksa enää kauaa... ei tuo lypsin kyllä mikään hellä kapine ole.
Ja samaa syyllisyyttä poden itsekin, kun tuntuu että ystävä piirissä kaikki lapsen saaneet ovat varsinaisia " mammailijoita" , joiden kullannuput ovat a ja o, ja imetys ihan must!... :( Jos heistä olen huono äiti niin sitten olen, mutta ainakin aion olla riittävä äiti! :) tuskinpa lapseni alkaa käyttämään huumeita tai tulee väkivaltaiseksi vain sen takia että imetin niin lyhyen aikaa...:) ja mitä sitten, voihan sitä vauvan kanssa kölliä sängyllä muutenkin puoli ilkosillaan! Me ainakin köllitään aamusta pitkä tovi ennen aamutoimia t-pusakassa tai pyjamassa jokeltelemassa:) saa vauvakin sitä ihokontaktia minkä sanotaan lähentävän vauvan ja äidin suhdetta.
Aika tutulta kuulostaa tuo asetelma. Meillä tosin kolme lasta. Esikoisen imetys oli takkuista ja monet itkut väänsin. Imetys ei onnistunut lainkaan ilman rintakumia ja tunsin olevani todella osaamaton ja epäonnistunut. Pumppasin iltasella itku kurkussa maitoa talteen vauvalle, koska tiesin että imetys ehtyy aikaisemmin rintakumia käytettäessä. Halusin saada kaikki maitotipat talteen vauvalle. Epätoivon tunne oli aika raastava, kun maitoa tuli sitten lopuksi vain 10 milliä.
Toisen lapsen imetys menikin sitten jo vähän mukavammin. Kolmannen lapsen kanssa voisin sanoa jo nauttineeni koko hommasta.
Tuntuu todella pahalta kuulla äidin tuntevan syyllisyyttä tällaisesta asiasta. Olen omalla kohdallani oppinut, että lapsen rakkaus on ehdotonta! Lapsi turvautuu ehdottomasti ihmiseen joka ruokkii, antaa turvan ja sylin. Näihin asiohin ei välttämättä tarvita tissiä.
Älä turhaan sure tuota imetysasiaa. Yhtään asiaa väheksymättä, imetys toki on oivallinen tapa nauttia vauvan kanssa läheisyyttä, mutta se ei todellakaan ole se ainoa ja oikea tapa. Lapselle parasta on tyytyväiset ja onnelliset vanhemmat. Jos äiti stressaa imetyksestä, niin vauva kyllä aistii sen.
Ymmärrän ja tiedän sen, että imetys on äitiyttä ajatellen koskettava aihe, mutta äitiyessä on niin paljon muitakin ja uskallanpa sanoa että tärkeämpiäkin asioita. Myöskin epäonnistumiset ovat tärkeitä. Niistähän juuri huomaa, että olemme ihmisiä.
Jokainen toki tekee asiat tavallaan, mutta eiköhön se ole pääasia, että sekä äiti että lapsi ovat onnellisia.
Olen myöskin kohdannut näitä ' täydellisiä' äitejä, mutta totuus ei aina ole ihan sitä miltä vaikuttaa. Jotenkin tuntuu siltä, että sellaisen äidin mielenrauha ei ole aivan tasapainossa, jonka täytyy alati todistella paremmuuttaan toiselle.
Anteeksi, jos juttu lähti nyt hieman rönsyilemään, mutta pää-ajatus oli, että turha huoli pois!
Toivon, että pääset tuosta huolestasi. Mukavaa ja lämmintä kesän odotusta!
Siis tarkoitan, että se on puppua, että lapsella ja äidillä on lämpimämmät välit tjsp jos imettää.
Imetän itse ja rakastan lastani tietenkin todella paljon, mutta en usko, että imetys on se avainsana tähän rakkauteen ja läheisyyteen jota jaamme.
Kyllä se rakkaus on jotain muuta kuin imetystä. Mä olen alusta asti imettänyt lastani ruokkiakseni hänet, näin teen edelleen vaikka lapsi onkin jo 1v4kk.
Hellyys ja rakastaminen näytetään halein, pusuin ja yhdessäololla. Imetys voi olla osa tuota, mutta meille se on ollut ruokailua. Ehkä nyt kun tyttö on päivähoidossa ja kotiintultuamme imee rintaa, ehkä silloin sillä on läheisyys merkitystä, mutta yhtähyvin tuon läheisyyden voi antaa sylittelylläkin.
kaikille kun jaksoitte vastata. tekipä hyvää lukea. :)
mutta nyt sujuu 3kk:n ikäisen esikoisen imetys. Alussa oli tosin sen verran hankalaa, et jouduin jo hyväksymään sen, et mahdollisesti meidän pieni syö vain pullosta korviketta. Ja pääasia on se, et lapsi saa rakkautta ja ruokaa, hänellä on hyvä olla. Silloin on muillakin hyvä olla. Eli imetys on nostettu jollekin ihme jalustalle. Se ei vaan aina suju ja sit se ei suju. Kukaan ei oo sen huonompi tai parempi imetyksen perusteella. Pitkään imettävä äiti saattaa muuten hoitaa lastaan huonommin kuin pullosta pientään ruokkiva ja silleen... ei tuo yksi asia kaikkea ratkaise!
joka kokee syyllisyyttä surkeaakin surkeammista imetysyrityksistä... Esikoinen on jo reipas 2 vuotias, imetetty kuukauden verran, mutta kun maito ei noussut niin se ei noussut. Joten korvikkeella oli ihan synnäriltä saakka. Kuopus taas syntyi keskosena, meille iskettiin vierailukielto kun esikoinen sairastui eikä maito noussut taaskaan, kolmesti ehti toinen tissille.
Jotenki surullista, että yksi tämmöinen asia tekee äidin niin onnettomaksi. Eikä tätä tunnetta voi ymmärtää kuin saman kokeneet. No, en minä enää niin hirveästi vatvo imettämättömyyttäni, mutta kaikenlaiset hiukan provosoivat imetyskeskustelut saavat minun kyllä ärsyyntymään...
Pakko kommentoida, minä kun olen pitänyt itseäni kummajaisena kun yhä imetän lastani (tyttö 8,5kk) koska lähipiirini äidit eivät ole imettäneet joko ollenkaan tai sitten max. 2kk:n ikään. Kaikki vaan päivittelee minulle että VIELÄKÖ sinä imetät?!?!? Ja pitäisi tyyliin olla ryyppäämässä kaikkien kanssa ja kukaan ei ymmärrä miksi en voi lähteä juhlimaan! Olen kyllä tähdentänyt, että tuskimpa malttaisin juhlimaan lähteä muutenkaan, vaikka en imettäisikään. Ei imettäminen tai imettämättä jättäminen minun mielestäni tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa äitiä, kyllä siihen äidin ja lapsen vuorovaikutukseen tarvitaan paljon muutakin kuin imetys!