Milloin helpottaa elämä kolmen lapsen kanssa?

Meillä isommat oli jo 7 ja 4 kun vauva syntyi.Vauvalla oli koliikki,allergiat ja korvakierre=(isommat lähinnä tappeli keskenään ja jäivät ilman huomiota koska vauva ei viihtynyt kun sylissä=)Huomenna vauvamme 1-vuotta ja nyt alkaa helpottaa=)tuossa 8kk kohdalla alko tuntumaan että ehkä tästä sittenkin selvitään..no sit tuli kuukauden sisään 2vatsatautia+keskimmäinen ja nuorin söi kumpikin 2kuuria korviinsa..

Mutta nyt oltu 2kk terveitä ja poika viihtyy jo yksin ja sisarusten kanssa niin elämä alkaa hymyillä taasen=)

no ei, toivottavasti aikaisemmin. Meillä 6v, 4v ja 1v. Meilläkin alussa kun vauva tuli oli aika kaaosta mutta nyt voin sanoa että aika mukavasti menee tai itse olen rauhoittunut enkä ole kokajan huutamassa vaan yritän ottaa vähän rauhallisemmin, se välillä onnistuu ja välillä taas ei.

Meillä on vähän samanlainen kokoonpano, tosin keskimmäinen täytti reilu kuukausi sitten 3v ja vauva on 5kk, ja esikoinen siis 5v, kyllähän se elämä välillä on huisketta ja hulinaa..vauhtia ja vipinää, ja ennenkaikkea melua ja tappelua. Heh! Meillä onneksi kyllä isommat leikkivät keskenään, mutta keskimmäisen uhma on tosiaan meilläkin välillä aika hermoja raastavaa, joskin nyt kun täytti tuon 3v alkaa näyttämään sille, että pahin uhma on laantumaan päin, ja alkaa taas tulemaan päiviä jolloin uhmasta ei ole tietoakaan!



Tsemppiä sinullekkin sinne arjen keskelle, onneksi ollaan menossa kesää kohti, minä ainakin huokaisen helpotuksesta kun pukemiset vähenee ja muutenkin elämä helpottuu, voi leikkiä pihalla, mennä ja tulla, ilman hirveää pukemisrevohkaa ja ihmettelyä sään kanssa.



Meillä oli ensimmäiset pari kuukautta siinä mielessä aika rankkaa, kun vauvalla oli vähän huono rytmi, nukkui päivät läpeensä ja valvoi yöt, mutta koska on nuo isommat niin mitenpä siinä päivällä nukut..Kyllä se elämä siitä helpottuu sitä myöten kun lapset kasvaa..ja tuo mukanaan erilaisia pulmia;)



Minä olen löysännyt ja annan sotkujen joskus vallata kodin, mennään sitä tahtia kun jaksaa ja ehtii ja siivotaan myöhemmin, vaikka sitten kun lapset on koulussa;D

Kohtauksia tästä aamusta:



Vauva nukkuu huonosti aamuyön ja valvoi viime yönä (kuten joka yö tällä viikolla) klo 3-5.30.Rauhottui ainoastaan olalla sillä ilmeisesti vatsa oli kipeä.Herättyäni aamulla mies ilmoittaa olevansa vähän väsynyt ja haluavansa nukkua josta hermostun sillä olen hoitanut vauvaa koko yön.Teen lapsille aamupalan ja esikoinen 5v aloittaa kiukuttelun puuron syönnistä, vauva herää ja alkaa itkeä ja keskimmäinen ilmoittaa että puuro on pahaa ja hieroo sitä hiuksiinsa.



Meillä isommat lapset 5v ja 2v ovat osan viikosta tarhassa osapäivähoidossa ja tänään on hoitopäivä.Kun olemme siinä vaiheessa että pitäisi pukea vauva kakkaa, keskimmäinen karkaa ja tyhjentää vauhdilla DVD laatikkoa ja esikoinen kiukuttelee ettei mene vessaan.Kun saan keskimmäisen kiinni menen vaihtamaan vaippaa jonka aikana hän kiipeää seisomaan tiskipöydälle ja tyhjentää veitsiastiaa.Kun imetän vauvaa hän kiipeää laskukaappiimme hinaten tuolin keittiöstä ja heittelee laskuja lattialle etsien radiotaan.



No, lopulta kaikki vauvaa lukuunottamatta on puettu ja päästä lapset pihalle.Esikoinen ja keskimmäinen tappelevat risusta jolloin keskimmäinen suuttuu ja lyö veljeään kepillä.Vauva alkaa itkeä sillä hänellä on kuuma ja itse pompin oven raossa yrittäen suojella rintoja etten saa rintatulehdusta.



Kun lopulta pääsemme kävelemään tarhaan vauva alkaa itkeä uudelleen sillä hän ei viihdy kantoliinassa eikä rattaissa mikäli ei nuku.Kävelemme kaksi askelta ja pysähdys taktiikalla hoitoon jossa saan osakseni sääliviä katseita.Käyn päiväkodissa imettämässä vauvan mutta itku jatkuu.Onneksi vauva nukahtaa tulomatkaksi mutta heräsi heti kun päästiin kotiin.Nyt pitäisi vielä laittaa ruokaa, ehtiä syödä jossain välissä ja pestä pyykit ennen kuin lähden hakemaan lapsia muutaman tunnin päästä!



On hassua miten kaikki ajattelevat että teillähän on jo kolme lasta kaikkihan menee jo rutiinilla.Toinen neuvolakin on vasta kuukauden päästä (vauva nyt 3 vkoa) Mutta kun ei mene!Jokainen lapsi on yksilö.Tämä tapaus ei tosiaan nuku kunnolla öitään, ei viihdy vaunuissa tai kantoliinassa ja varsinkin keskimmäinen on tosi mustasukkainen ja koko ajan vahdittava.Vauvaa pitää kanniskella todella paljon ja samaan aikaan pitäisi kyetä antamaan huomiota myös muille.Haastava yhtälö ja tämä äiti ainakin on vähän väsynyt!

Kolmatta kuumeillaan täällä, lapset nyt 3v sekä 1½v ja haaveena olisi ehkä kolmen vuoden ikäero nro 2 ja nro 3 välillä. Kuulen siis mielelläni kokemuksia varsinkin kolmen alle kouluikäisen lapsen vanhemmilta, realistisia sellaisia!



Jaksamisia teille!

Vauvalla on edes jonkinlainen ennakoitava päivärytmi, ulkoilut ja muut on helpompi hoitaa. Ensimmäiset kuukaudet olivat kyllä yhtä kaaosta, kotikin oli sen näköinen ja se jatkuva sotku masensi (ihan kuin meillä koskaan olisi supersiistiä ;o) Isommat lapset ovat 4,5v ja 2v9kk, ja vauva viihtyy heidän touhujaan seuraten jo todella hyvin. Meillä on aika rauhalliset lapset, joten vauvan uskaltaa laskea lattialle seuraamaan kun siskot rakentelevat Duploilla tai leikkivät Barbeilla. Ja etenkin esikoinen tykkää leikkiä nuorimmaisen kanssa. Laittaa mm. vauvalle kruunun päähän ja prinsessakengät jalkaan ja sitten meillä on kolme prinsessaa :o)



On ihanaa seurata kuinka varhain nuo sisarussuhteet kehittyvät. Vaikka vauva ei saa niin paljon jakamatonta huomiota vanhemmilta kuin esikoinen aikanaan, hän saa mielestäni vähintäänkin yhtä paljon sisaruksiltaan! Ja kyllä sitä ehtii vauvankin kanssa seurustella vaipanvaihdoilla sekä iltaisin kun isommat jo nukkuvat, meillä vauva menee hiukan myöhemmin nukkumaan.



Ja yksi arjen pelastaja on videot, etenkin kun keskimmäinenkään ei enää nuku päiväunia. Kun tarvitsen hengähdyshetken enkä jaksa koko vastailla kysymyksiin ja tulla katsomaan jotain piirustusta tai legorakennelmaa tai barbinvaatetta tai..., niin videoiden avulla saa hetken olla ihan rauhassa ja hiljaa ja koota taas itsensä. Etenkin tallentava digiboksi ja joka-aamuinen muumijakso hyvä yhdistelmä, aina löytyy uutta katseltavaa kun tallentaa Muumit.



Aikamoista sekamelskaa ja meteliä tämä on kaikki päivät, mutta enimmäkseen todella ihanaa silti!

Tsemppiä! Vauvan kanssa on aina alkuun vähän hankalaa ja erityisesti silloin kun on jo lapsia, jotka hekin tarvitsevat äitiä. Minusta tilanne helpottaa aivan olennaisesti parin kolmen kuukauden iässä kun vauvalla alkaa yleensä olla jonkinlaista rytmiä päivässä.



Kun kolmonen syntyi esikoinen oli 3v10kk ja kakkonen 2v1kk. Melkoista härdelliä alku oli, koska vauva, kuten kukaan aikaisemmistanikaan, ei ollut mikään " syö ja nukkuu" -vauva vaan melkoisen vaativa tapaus; paljon syliä ja tissiä kaipaava neiti. Mutta siltikin minusta oli helpompi muuttua kahden lapsen äidistä kolmen äidiksi kuin yhden äidistä kahden äidiksi.



Meillä alkutaivalta helpotti se, että mies piti isyysloman heti alkuun ja vielä viikon verran rästiin jääneitä lomia sen jälkeen. Me pyrimme pitämään esikoisen ja kakkosen päivärytmin niin vakiona kun vain pystyimme ja tosi nopeasti vauva sitten rytmittyi sen mukaan. Myös kaikki säännöt ja rangaistukset pysyivät ennallaan. Meillä " isot" tytöt odottivat kovasti vauvaa ja ottivat pikkusiskon tosi hyvin vastaan. Alusta saakka he saivat vauvaa syliin (aikusen valvonnassa ja autettuna tietenkin) ja saivat osallistua siskon hoitoon niin paljon kuin ikinä tahtoivat. Mustasukkaisuus olikin meillä ihan minimaalista. Muutenkin pyrin aina huomioimaan heitä paljon ja helposti onnistuu esim. sadun lukeminen vauva rinnalla tai askartelun ohjaaminen vauva sylissä. Me ulkoilimme paljon ja yksi pelastus oli kyllä meidän takapiha, jonne isommat saivat jäädä jatkamaan leikkejä jos minun oli ihan pakko lähteä sisälle vauvan kanssa. Tosin monesti tuli keväällä ja kesällä imetettyä puistossa. Vauva ei oikein hereillä ollessaan viihtynyt vaunuissa, mutta kantoliinassa viihtyi hyvin, joten minulla oli aina kantoliina mukana puistoreissuilla.



Meillä vauva ei koskaan huolinut tuttipulloa ja alkuun asusteli rinnalla säännöllisen epäsäännöllisesti. Muutaman kuukauden iässä imetysvälit pitenivät sellaisiksi, että pystyin jättämään vauvan isälle ja lähtemään isompien kanssa jonnekin ihan ilman vauvaa pariksi tunniksi. Siitä tytöt tykkäsivät kovasti. Muutenkin pyrin antamaan kaikille lapsille myös omaa aikaa äidin kanssa ja paljon positiivista huomiota. Se saa aivan selvästi lapset käyttäytymään paremmin, koska lapset ovat hyvin kehuvetoista porukkaa.



Kaikki tytöt ovat siis kotihoidossa. Esikoinen aloitti viime syksynä seurakunnan päiväkerhon 2 kertaa viikossa 3 tuntia kerralla ja on tykännyt kovasti. Lisäksi käymme porukalla perhekerhossa kerran viikossa lievittämässä kakkosen kerhokateutta. Perhekerho on " hänen oma kerhonsa" . ;0)



Olikohan tästä mitään hyötyä? Meidän vauvakaisemme täytti muutama päivä sitten jo 1v ja arki on helppoa.