Huono omatunto sairaslomasta

Itse teen myös hoitsun hommia, jouduin nyt jo jäämään muutaman päivän saikulle supistusten vuoksi, vielä ei supistukset kipeää käy, mutta tuntuvat virtsarakossa todella ikävästi :(

Mulla on viikkoja vasta 19+4, mutta koitan aatella niin että ei sitä sairaslomaa kenellekkään turhaa myönnetä. Mieluummin tosin olisin töissä ja eläisin normaalia arkea entäku makoilisin kotona ja ressailisin mitä tuleman pitää.

Ei muutaku positiivisia ajatuksia sinnekkinpäin, jää vaan mahaa kasvattelemaan kotia jos tarve vaatii :) ja mukavahan se o jos o välillä hyviäkin päiviä nii saa ees vähän nauttia keväästä, ei varmaankaan oo tarkotus että loppuraskaus ois vaan kitumista :)

Tsemppiä!

-ummaliini

Mun mielestä on tärkeää kuunnella itseään. Mielestäni voi jäädä kirjoituksesi perusteella oikein hyvällä omalla tunnolla sairaslomalle!!



Itselläni nyt rv 11 ja jään huomisesta sairaslomalle pahoinvoinnin vuoksi. En pysty hoitamaan työtehtäviäni (huono olo, väsyttää jne.) niin kuin pitäisi ja sen takia stressi on ihan hirmuinen. Itse taistelin 3 viikkoa huonon olon kanssa töissä ja nyt päätin, että mitä turhaan...

itselläni on aivan samanlaisia tunteita, itselläni on viikkoja 20+5 ja olen joutunut olemaan sairaslomalla 7 päivää raskauteni takia yhteensä.nyt on menny muutama viikko hyvin koska en enään oksenna, mutta nyt on ruvennut vaivaamaan mahakivut ja pienet supistelut ja työni laatu on heikentynyt huomattavasti ja minulla on kans kauhea kynnys ottaa sairaslomaa.itse olen töissä kaupassa jossa työni kuva on aika fyysistä..nostelua ja kumartamista.istun kyllä kassallakin aina välillä mutta ei ne 9tunnin kassavuorotkaan mitään hyvää tee.jotenkin vaan kynnys on niin kova jäädä sairaslomalle...itselläni on töitä 5.6 asti ja sitten jään kesälomalle ja siitä suoraan äitiyslomalle.mutta tosiasiahan on että itseään on kuultava ei työssäolo kovien kipujen kanssa ole kannattavaa ja vauva on tärkein..itselläni on huomenna käynti äitipolilla ja meinaan kyllä keskustella näistä kivuista ja supistuksista ja jos lääkäri on sitä mieltä että jään sairaslomalle en laita vastaan..mutta itse olen todella huono ns.kerjäämään sairaslomaa..

Ei muuta kuin hyviä vointeja ja todellakin jää kasvattamaan hyvällä omallatunnolla mahaasi kotiin jos on kipuja...ei työsi ole sinua tärkeempää...:)



Miijo

Mä vedän varmaan pohjat saikun suhteen, olen nimittäin ollut koko raskausajan saikulla ja tulen loppuun asti olemaankin.



Mulla alkoi aika pian plussaamisen jälkeen hillitön oksentelu, jota kesti pahana kolmisen kuukautta. Kolme kertaa olin sairaalassa tiputuksessa. Paino tippui 7kg... Tuon rumban jälkeen olin niin heikossa kunnossa, etten olisi enää töissä jaksanut tehdä mitään. Olen myös fyysisesti raskaalla alalla (ravintola-ala), jossa pitää olla jalkeilla koko ajan, nostella ja purkaa kuormia. Onneksi mun esimies on niin ihana, että ymmärsi hyvin mun tilanteen ja sanoikin, että nyt vaan loppuraskauden ajan keskityt itseesi ja vauvaan, älä murehdi töitä. Terveysasemalla omalääkärikin oli samaa mieltä, joten saikulla olen loppuun asti.



Mulla alkoi myös supistella herkästi ja nyt on kaikki nostelut ja kantamiset kielletty, vaikka tilanne kohdunsuulla onkin hyvä vielä.



Kyllä minä sinuna jäisin jo saikulle, koska sulla nuo supistelut selkeästi liittyy tekemääsi työhön. Nyt saa ja pitääkin olla hieman itsekäs, vauvan vuoksi.



Jaksamista!!



myLove 25+4

Mutta kukaan ei ole korvaamaton eikä mikään työ korvaa sitä mitä kannat masussasi!! TYÖT ODOTTAVAT KYLLÄ! Asiakkaat eivät katoa!



Jos tuntuu vähänkin siltä että supistelee enemmän, selkää särkee jne on epämiellyttävä olo itselläsi niin JÄÄ kotiin sairaslomalle!





Itse olen ollut viikon sairaslomalla ( flunssan takia) ja siihen perään 2vkoa vuosilomalla. Pidän kesälomia pois ennen äippälomaa, jää toukokuun lopussa.



Nyt olis kolme viikkoa töitä ja mahdollisesti sitten pari viikkoa taas lomaa... Sit muutamia viikkoja töitä ja äippäloma



Itse teen istumatyötä ja saa nähdä pystynkö enään olemaan töissä... Jos olis työ missä vois sopivan vaihtelevasti istua ja liikkua ilman fyysistä rasitusta niin se olis paras:)

Ite olen kans ollut suppareiden takia sairaslomalla jo kaksi viikkoa. Teen myös hoitsun hommia dementiakodissa. Onneksi supparit eivät kuitenkaan ole olleet kipeitä, mut kyllä niitä on päivittäin useampia. Ja maha on useasti ihan kivikova:( Miullakin saattaa jo pelkällä kauppareissulla tulla supparit ja toisinaan saa tehä vaik mitä niin ei tule... No huomenna loppuu saikku ja meen neuvolaan ja neuvolalääkärille et pitää pyytää lisää saikkua :) Täl hetkellä tuntuu etten voi enää töihin mennä ku noit suppareita on niin paljon. No ehtiihän sitä vielä töitä tehä ihan tarpeeksi. Äippäloma alkas vasta 26.5..kuinkahan pitkäks aikaa lääkärit voi edes kirjoittaa saikkua kerralla?



Näippä 26+5

mulla ollu koko raskausaika tosi vaikeeta. kaks kertaa oon ollu kuumeessa ja lisäks 5 vkolta lähtien pahoinvointia. (nyt 11+4) Oon joutunu puolet ajasta olemaan pois töistä. Teen seisomatyötä, jossa pitää paikallaan seistä sen 8 tuntia. Nyt on kaikkien pahoinvointien ja sairauksien jälkeen niin heikko olo, ettei 15 minuuttia jaksa olla ylhäällä... Ja pahoinvointi vaan jatkuu.



Olin kaks viikkoa sitten töissä 4h jonka jälkeen lähdin kotiin. Neljän tunnin aikana ehdin oksentaa 4 kertaa ja tuntu, että taju lähtee siinä työpisteessä. Esimies kävi vain kysymässä, että onko paha olo ja sano, että kyllä se siitä paranee ku juot vähän mehua...



Tuo paikka on kuin suoraan helvetistä... Sairaanakin pitäis mennä töihin ja pelottaa jo soittaa et vielä 3 päivää on sairaslomaa... Siellä kyllä osataan näyttää, että ei tykätä sairaslomista...



Mutta onneks lääkärit on mun puolella ja sieltä kyllä saa sellasta palautetta, että parempi levätä, jos ei jaksa olla, kun työ on niin raskasta...



Saapa nähdä miten loppuraskaus etenee. Ei kyllä enää kiinnosta edes koko työpaikka kun ovat niin v-mäisiä...



Ja ärsyttää ku ei osaa iloita koko raskaudesta ku on huono omatunto tästä sairastelusta...on kyllä muutenki jo niin huono olo, että ei tarvis enää työnantajan tulla syyllistämään...

Alukuraskaudessa, viikot 6 ja 7 podin kouristuksia, joiden vuoksi olin pois töistä. Lääkärit vaahtosi keskenmenosta, mutta vauva pysy sisällä ja odotus jatku. Työnantaja kehotti hakeen lomaa, kun siltä tuntuu ja on muutenkin suhtautunu ihan hyvin saikkuihin. Ehdotellu, että voitaisiin miettiä " kevyempää" työtä, että jaksasin olla. MUTTA ei tuossa vanhustyössä juuri oo kevyempää vaihtoehtoo..



Sitten viikolta 26 lähtien oon kärsiny särkevistä lonkista. Töissä oli kauheeta, kyykistymiset ja kumartelut oli tuskaa ja työpäivän jälkeen meni pelkäks itkuks. Olin viikon vuosilomalla, jolloin helpotti, kun ei ollu pakko touhuta koko aikaa, sit olin viikon töissä ja tuska jatku, viikon saikulla, viikon töissä ja nyt kolme viikkoo saikulla. Ja tänään meen jälleen päivystykseen. Lääkärit kirjottaa viikon kerrallaan. Toteavat vaan, et ei susta töihin oo, oo viikko kotona ja hae sitten lisää. Näin mä oon ravannu päivystyksessä viikon välein. Kotona pärjää ilman Panadolia, töissä ollessa sitä otin, kun ei nukkumisesta tullu mitään. Kyllä nyt saikullakin lonkat kipeytyy, kun innostuu pyykkään ja imuroimaan ja tekeen kaikenlaista saman päivän aikana. Pitkään seisominen on pahasta myös.



Nyt on kolme viikkoo äippäloman alkuun, töihin tuskin meen ja aion tänään tohtorille esittää, et kirjottas jo loppuun asti saikkua. Onhan se huono omatunto, kun ei voi töissä olla, varsinkin kun tietää et tällä alalla pätevät sijaiset on kiven alla. Mut toisaalta, ei musta siellä niin paljoo enää hyötyä oo ja säälittää se, et työpari joutuu mun kans koville. Oman luonnon päälle ottaa, kun on ennen ollu kova tekeen töissä ja isokokosena oon pystyny nosteleen ja tekeen yksin paljon sellasta, mihin pinempi ei oo pystyny ja nyt ei uskalla/pysty ja halua. Työkaverit ja pomo on suhtautunu asiaan hyvin ja kieltänykin tekemästä, ongelma onkin omien korvien välissä.



Muille rohkasuks: Koettakaa jättää mielestänne murhe töistä, vaik se ei helppoo olisikaan!! Itekin nautin tästä maha-asukista paljon enempi, kun ei sure, ei kukaan oo niin korvaamaton, et kannattaa oma ja vauvan terveys asettaa uhatuksi! Ja ravatkaa päivystyksessä, kivaa se ei oo, mut ainoo keino..



Hyviä odotuksia, nauttikaa

Norpanpoikanen, rv 32+1

Mä oon saanu kaikilta ympäriltä olevilta ihmisiltä joille oon asiasta kertonut niin aika kovat haukut.



Olen yrittäjä, teen parturi kampaajan hommia. Nyt rv34 ja töitä vielä kaks viikkoo.

Lääkäri on kehottanut mua jäämään saikulle jo rv 16 asti mutta niitä on kertynyt tässä itelle ehkä kolme tai neljä päivää. Olen sitten pitänyt oikeat joululomat ja koko pääsiäisenkin lomaa, mutta liikettä en ole kiinni pistänyt. Olen vähentänyt töitä paljon, tätä mahdolisuutta ei tietenkään ole ihan joka työssä mutta silti ajattelen ite että kauhean helposti jotku jää saikulle. Mulla on viimiset kaks viikkoo ollut todella kipeitä suoistuksia päivittäin ja ne aiheuttaa jo kovaa painetta alapäässä. kohdunkaulaa ja kanavaa jäljellä sentti ja kohdunsuu sormelle auki. Vauva painaa jo täysillä kohdunsuuta ja on jo todella alhaalla. Eli mun supistukset on tehnyt tehtäviään mutta silti olen pysynyt töissä. Jotenkin ajattelen että tunnen oman kehon niin että vielä tiedän kestäväni, ilman että aiheutan itse kovin ennen aikaisen synnytyksen. Kun jään parin viikonpäästä lomalle esikoinen(1v9kk) jää vielä hoitoon jotta voin levätä sitten kunnolla.

Esikoisen odotus oli aika saman kaavan mukaan menevä, PAITSI silloin mulla oli se joku acalacti bakteeri joka niitä supisteluja aiheutti, se hoidettiin rv34 ja supistelut loppu siihen. Poika synty sitten aika vauhdilla mutta ihan täysi aikaisena.



Asiakkaille en kerro enää omaa todellista oloa (jotkut naiset tosin huomaa kun naama on tulipunanen supistuksen aikana) ja kotona mies yleensä joutuu sijais kärsijäksi mun työhaluista. Olen kotona kipeä ja kiukkuinen. Onneksi meillä mies HALUAA hoitaa esikoisen iltatoimet!



Minä siis tunnen huonoa omaa tuntoa siitä etten tottele ihan jokaista lääkäriä ja sitten taas siitä etten edes yritä nauttia raskaudesta vaan yritän nauttia työn teosta...



-Ara-



P.s. tämä oli nyt niin sekava sepustus kun ajatus laukkaa sormia nopeampaa mutta siis jos nyt tuli edes hiukan sivuttua aihetta

En siis ole raskaana vielä, ehkäpä jo viikon päästä saan plussa tuloksen, olo on sellainen ;) Anyway, meillä pomo ei myöskään ilahdu saikuista ja hirvittää jo valmiiksi mitä sitä tekee sitten kun olo on kamala ja saikulle pitäis jäädä eikä millään viitsis kattoa sitä hapan naamaa. Yritän varmaan kitua viimeseen asti ennen kun jään kotiin. Olen joutunut lasten takia olemaan paljon poissa töistä nyt kevään aikana ja sekin harmittaa. He(pomot) suuttuvat ihan minun nähden ja alkavat tiuskimaan ja sanoivat että miten paljon muut työntekijät kärsivät minun takia kun jään aina saikulle. Ja ruikuttavat että eikö mies voi jäädä. On mies monesti jäänytkin, ja kaikin keinoin ollaan yritetty sujuttaa töitä niin että pääsen mahdollisimman paljon töihin. Tuntuu että uhraan muutenkin koko elämäni heille, ja omat lapset ja mies jää paljon vähemmälle. Niinhän se on.

Mutta pakko vaan kulkea laput silmillä ja ajatella vauvan hyvinvointia.