Luuletko että miehesi jättäisi sinut jos joku hänen näkökulmastaan aivan täydellinen nainen pyytäisi häntä omakseen?

tosin ei ole lapsia, en tiedä mitä tekisi jos olisi

Eri asia sitten, haluaisiko tuo täydellisyys olla neljän riiviön äitipuoli.



Minä jatkaisin etä-äitinä.

10 vuoden kuluttua toki saattaisi hänellä käydä mielessä ettei se vaihtamalla sittenkään parantunut.

Toisaalta, pitkän parisuhteen (jos se siis edelleen on hyvä) etuina uutta kaunotarta vastaan on ettei tarvitse enää opetella toisen tapoja tai sopeutua elämään kenenkään muun rinnalla. Saa kaivaa napaa sohvalla toisen kainalossa eikä pierun jälkeen pidä pyytää anteeksi. Se on helppoa arkea.

En silti usko, että kovin herkästi minut jättäisi. En ole täydellinen, mutta ei todellakaan ole miehenikään ;)

ajatella, että liian hyvää ollakseen totta. Jotain täytyy olla pielessä tässä naisessa. Ja jättää niine hyvineen. T. 11

Mutta varmaan se menisi noin myös jos minä kohtaisin jonkun yhtä sykähdyttävän. Täytyy vaan toivoa että liittomme kestää ja olla murehtimatta niitä mille ei mitään voi.

Toki toivon että kaverisuhteet ei näihin ihastumisiin kaadu. Tästä on miehen kanssa puhuttu ja itseäni asia vaivaa, en tiedä mikä minussa viehättää. Mieheni sanoi minulle että, ei minun tarvitse ihmetellä miksi hän minua niin paljon rakastaa.

kuka tahansa voi ihastua toiseen tulenpalavasti. Mutta turha sitä on etukäteen surra.

Itse en ole mikään ylivoimainen rakkauden jumalatar miehelle - tiedän sen. Olen rakas, olen kumppani ja olen tärkeä. Mutta olen korvattavissa, rakkautemme ei ole ainutlaatuista.

Mutta...

Lapset. Mies ei jättäisi lapsiaan minkään naikkosen takia.



Ja tämä on kerran testattu. Itse jätin mieheni ja hän taisteli tiensä takaisin. Vaikka kuinka rumasti häntä kohtelin ja vaadin, että hän aloittaisi uuden elämän, uuden naisen kanssa, hän ei luovuttanut. Perheemme on yhtä hänelle ja sellaisena säilyy lopun elämää. Hän ei tule koskaan eroamaan, vaan päinvastoin taistelee sen eteen, että hänen rakkaillaan on hyvä olla. Se on rauhoittava tietää.

Ihastuminen on ehkä vielä vähän eri asia, mutta en minäkään pysty vakavissani edes näkemään ketään miehiä " Sillä Silmällä" , koska rakastan omaani niin paljon. Ei tulisi siis mieleenkään edes harkita moista tarjousta, jos joku mies vastaavasti mulle sellaista tulisi ehdottelemaan. Ja on tullutkin tavallaan, tosin ei sentään suoraan kysymään vaimoksi ;) Se yritys oli helppo torjua, koska olen oman mieheni kanssa edelleen niin onnellinen, olen jakanut hänen kanssaan yli puolet elämästäni ja tunnen hänet niin läpikotaisin, että ajatuskin elämästä ilman häntä alkaa itkettää. Edes lasten syntymä ei ole vähentänyt seksuaalistakaan paloa väliltämme, päinvastoin.



Vaikea on kuvitella tilannetta siksi toisinkaan päin, me ollaan vaan kasvettu niin yhteen :)