Jännittää sikana esikoisen läksyissä auttaminen tulevaisuudessa!
Poika menee pian esikouluun ja mieleni vaeltelee jo kouluasioissa...lähinnä matematiikan läksyissä auttaminen aiheuttaa itselleni paineita ja ahdistusta kun en itse osaa matikkaa yhtään. :/ Olin TOSI huono koulussa matematiikassa ja aina tukiopetuksessa. Enpä sitä ikinä oppinut ja miten ihmeessä selviän pojan matikan läksyjen neuvomisessa kun matikka täyttä hepreaa? En haluaisi että lapseni joutuisi kärsimään yhtä paljon oppimisvaikeuksista kuin minä. :( Mies on hyvä laskemaan mutta hänkin paljon pois kotoa joten tulee olemaan minun vastuulla läksyasia sitten kun sen aika koittaa.
Onko muita hengenheimolaisia ja miten olette saaneet motivoitua lasta asioissa joissa ette itse kukoista?
Kommentit (14)
ja meidän suvussa ei ole matikkapäätä ennakkoluuloa. Katso nyt miten se homma lähtee käyntiin. Eihän siellä aluksi ole kuin hyvin yksinkertaisia juttuja, opettelette sitten yhdessä yhteen- ja vähennyslaskua?
Lapset tekevät läksyt ihan itse. Joskus he haluavat näyttää jonkin kivan tehtävän, mutta neuvoja eivät kaipaa.
Kaikki aineet ovat sujuneet hyvin. Kerran pojalla 10v. on unohtunut tehdä läksyt. Tyttö 12 v ei ole koskaan unohtanut niitä.
Älä vaan sano lapselle, että matikka olisi vaikeaa. Sitä se ei suurimmalle osalle ole.
Poikaa on pitänyt auttaa melkein kaikessa. Hermostuu ja turhautuu hetkessä jos joku ei onnistu. En minä tarkoituksella haluakaan tartuttaa mitään matikkakammoa mutta minun on kuitenkin myönnettävä rajani jos joudun sellaisten asioiden eteen mitä en tajua. Miten siinä sitten voi tsempata ja kannustaa toista...jotenkin paradoksaalista.
ekan syksy menee ihan alle kymmenen numeroita yhteenlaskiessa.. käytä sormia huomaamatta. ja onhan kännyköissä laskin, niin voit tarkistaa
Mutta nytpä olenkin alkanut opiskella matikan taas ihan alusta, kun seurailen pojan läksyjen tekoa. Moni asia on auennut mulle matikasta vasta nyt.
Ensi vuonna sitten matikan kertaus, kun tyttö menee kouluun. =)
Minusta tulee vielä matemaatikko. =))
Sehän on vain pojalle hyvää mallia, kun näkee, että äidillekin asiat ovat ensin vaikeita, mutta äitikin oppii ne kyllä, kun vain tekee sitkeästi töitä.
Kyllä sen ikäisen pitää selvitä itse tehtävistään
Oiskohan tuossa mahdollisuus mullekin...aina matikka ollut vaikeaa ja edes tukiopetuksella ei päässyt tiettyä pidemmälle. Saiskohan itsellekin lisäoppia vielä sitten pojan koulun myötä.
Enempi se auttaminen on sellasta tehtävän ymmärtämisessä ohjaamista. Itse en korjaa jos lapsi tekee laskun väärin, miten opettaja muuten tietää missä mennään jos menen virheet korjaamaan.
Lienee joku hahmotushäiriö kun sanalliset tehtävät varsinkin menevät ihan ohi. Olen kyllä koittanut jälkikäteen aikuisiällä opetella asioita uudelleen ajan kanssa mutta ei ole kyllä vieläkään auennut millä logiikalla erinäisiä laskuja lasketaan. Tuntuu ylitsepääsemättömältä ongelmalta.
ap
ekaluokalla siis jo,
lukivaikeus ennusteena, ei meinaa oppia lukemaan
Siinähän ne asiat sinullekin kertautuvat, kun seuraat lapsen matematiikkaa eskarista läpi alakoulun ja yläkouluun saakka. Kun selailet matematiikan kirjaa ja käyt tehtävät läksyjen kautta läpi, niin omakin matematiikan taitosi vahvistuu ja opit luottamaan itseesi. Aloita seuraaminen alusta alkaen. Kyllä lapsen läksyjen seuraaminen ja tukeminen/ auttaminen on tärkeää vielä yläkoulussakin. Sanomattakin selvää, että kotoa saatu tuki koulunkäyntiin parantaa koulumenestystä. Muuten, tuskinpa minun tarvitsee kertoa ammattiani : ) Mutta kysy, jos jotain mielessä.
Yhden perään pitää kyllä vähän katsoa, että hän muistaa tehdä läksynsä.
Mutta jos matematiikka on sinusta noin hankalaa, niin miksi et ota itseäsi niskasta kiinni ja opettele sitä ainakin sen verran, että osaat ala-asteella opetettavat asiat. Ehkäpä asioiden tajuaminen olisi näin aikuisena selvästi helpompaa kuin lapsena.