Arg! Miehen kanssa on mahdotonta etsiä asuntoa. Nyt kiistaa hintapyynneistä.
Jos on varaa n. 180 000 euron asuntoon eikö kannatakin mennä katsomaan myös pyynniltään n. 200 -210 000 euron arvoisia kämppiä? Kymmenen prosentin (tai vähän päälle) tinkivara noissa hinnoissa kai usein on. Mun mielestä aina kannattaa yrittää ja tarjota, jos sopivan oloinen asunto osuu kohdalle, mutta en saa miestä edes lähtemään kakkosella alkavien hintapyyntöjen asuntojen näyttöihin. Sanokaa, mitä ihmettä teen tuon vastarannankiiskin kanssa!? Välillä tuntuu, ettei se haluaisi muuttaa ollenkaan, vaikka oikeasti muutto on meille ihan välttämätöntä.
Kommentit (4)
Antaahan se ainakin vertailupohjaa ja sehän tosiaan vain pyyntihinta. Tarjota voi sit, ja pitääkin tarjota pyyntiä alempaa hintaa
Ei sitä koskaan tiedä, jos vaikka onni potkaisisi.
kun vähän aikaa kuluu ja huomaatte että ei se olekaan niin helppoa se juuri oikean asunnon löytäminen.
Tietenkin voit perustella näytöile lähtöä myös sillä, että on hyvä tietää mikä on hintataso ja hinta-laatusuhde noin yleensä, ei pelkästään siitä omasta hintaryhmästä. Ja nähdä vähän mikä sitten maksaa niissä kalliimmissa. Ja hyvänen aika, voihan sitä olla ihan uteliaskin vain.
Niin me ainakin on tehty. Etenkin jos kohde on ollu ptikään myynnissä voi hinta hyvinkin pudota päälle 200:sta 180:een. Mutta asunnon etsiminen tositarkoituksella on aika rankkaa ja jos budjettikaan ei ole kovin suuri, niin sitä täydellistä on vaikeampi löytää ja joutuu todennäköisesti tekemään kompromisseja muiden asioiden suhteen. Miehen motivoinnista en osaa sanoa mitään kun meillä on ollut vähän sama ongelma. Onneksi nyt sitten vähitellen alkaa tajuta että voishan sitä asua vähän mukavamminkin.