Lue keskustelun säännöt.
Kultaako aika muistoja... kuolleista
06.03.2008 |
Veemäinen isoäitini kuoli ja satuin kuulemaan keskustelun jonka hänen pikansa kävivät.. ei tule äitiä ikävä oli kaikkien kolmen mielipide. Enpä tosiaankaan haluaisi tulla muistetuksi samalla tavalla. No ihan oikeasti, jos ihminen on kusipää niin pitääkö kuoleman jälkeen teeskennellä antaneensa kaiken anteeksi. Hyvittääkö kuolema kaiken?
Kommentit (4)
Oltiin parhaat ystävykset ja myös eri mieltä asioista! Välillä tulee mieleen, että olis perkele jääny tänne tappelemaan!! Osas se olla ärsyttäväkin, mutta silti rakas ja asiat voitiin sanoa suoraan! Ikävä on kova ja olen usein hänelle nykyisin vihainen! Ja sen saa pilvet kuulla, kun painelen menemään maantiellä sauvalenkillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosiin emme nähneet, mutta joskus mietin, mitä hänelle kuuluu. Sitten hän kuoli. Tuntuu, että hei, ei sun vielä pitänyt! Mulla oli vielä jotain asiaa. Tuntuu kamalalta kun ei enää koskaan näe..
kiitollisuudella kuollutta juoppoisääni, ainoa asia mitä teki oikein oli että kuoli niin aikaisin että sain puoliorvon eläkettä. Ei ole ikävä.
Minkäänlainen pahanpuhuminen ei ole suotavaa, ainakaan minusta. Kaikki me ollaan erehtyväisiä ja tehdään virheitä.