Tarvitsen vinkkejä tutista vieroittamiseen!!!
Kyseessä jo 1v 10kk lapsi, joka enenevissä määrin ruikuttaa ja lussuttaa tuttia. Nyt se saa riittää! Miten kannattaa vieroittaa? Kerrasta poikki vai rikkoa tutit ja antaa vähitellen tajuta, että tutit on rikki? Mä en usko, että mikään " viedään oraville" -tarina uppoaa, kun meidän pihoilla ei mitään oravia ja pupuja ole muutenkaan pyörinyt.
Olisin tooosi kiitollinen vinkeistä!!
Kommentit (14)
mutta muista vierotuksessa, että SINÄ olet riippuvuuden lapsellesi kehittänyt etkä siis voi häntä syyllistää tyyliin " olet jo niin iso tyttö/poika" tai " tutit on vauvojen juttuja" .
Muista vierotuksessa määrätietoisuus ja oikea palkitseminen. Onko lapsella unilelua tai voisitko ostaa sellaisen jos se puuttuu?
lapsi oli hämmentynyt, mutta ei halunnut natustaa rikkinäistä tuttia.
Rikkomisessa joutuu vahtimaan, ettei lapsi syö niitä rikkinäisiä ja saa paloja suuhunsa, mutta meillä siis ei ollut sitä ongelmaa, sylki tutit 2 sekunnissa veke
öisin yms. parina yönä huhuili tuttia, mutta tarjottiin aina pkkana rikkinäistä.
Lapsi oli silloin noin vuoden.
Pari päivä kyseli perään (1 v 7 kk), sitten unohtui. Vaikka oli aivan tuttimaakari...
Selitin, että ei voida autossa istua koko päivää vaan, että haetaan tutti takaisin. Kiukutti lasta silti, ikää oli reilu 2 vuotta. Kun et anna periksi, niin kyllä se huuto jää yhteen iltaan. Haikailua meillä oli n. 2 viikkoa (esim. illalla kyseli tuttia, ehkä vähän itkaisikin.) Parempi leikata kaikki tutit tai heittää roskikseen, että ei itse anna periksi. :) meillä kun oikeasti meni yksi reissussa ollut tutti hukkaan ja olisin sen kyllä antanut jos olisin löytänyt...
Hei,
Meillä esikoinen oli jo 1v. 11 kk kun vieroitettiin. Ensin ajateltiin, että jos jäisi luontojaan pois mutta ei. Puhuttiin etukäteen (kesä oli tulossa), että lähdettäisiinkö lelukaupoille ja vaihdettaisiin tutit uima-altaaseen. Hän innostui asiasta ja niin ostettiin sellainen tavallinen puhallettava uima-allas ulos ja samana päivänä vietiin tutit oravaäidin vauvoille. Kerrasta jäi pois ja hän ei edes kaivannut tutteja sen jälkeen. En tiedä onko tuollainen lahjonta sopivaa kasvattamista mutta toimi kuitenkin.
muurahaiset tai hiiret tai mikä milloinkin on rikkonu tutit. Eli leikattiin se pää pois. Siinä sit lapsi on vain voinut ihmetellä, että rikki on eikä voi suuhun laittaa.
Ainakin meillä on toiminut paremmin noin, että lapsi on voinut konkreettisesti kokeilla ja nähdä rikkinäisen tutin.
Meillä kansaa 1v 1kk tyttö oikea tutinlussuttaja.. Kotona ollessa varsinkin koko ajan etsimässä tuttia suuhun! Koska tyttö osaa syödä purkkaa ja pitää siitä, niin olen monta tutinetsintää saanut huijattua purkkapurkilla.. Valitsee mieleisensä purkan ja syö sitä ainakin seuraavan tunnin, joten lussurus on vähentymään päin. Ajattelin sit jossain vaiheessa että pakataan kaikki kerralla ja viedään hiirivauvoille tai jotain.. Pääsiäispupu vois tietysti vaihtaa tutin munaan, suklaamunat on aikas in...!
Ja tutti on kyllä elinehto nukkumaan mennessä.. ja niitä on molemmissa käsissä ja yksi suussa. Päivisin ei niinkään kaipaa sitä. Muttä nyt syntyi vauva ja vauva syö tuttia niin mites sit kun esikoista yrittää vieroittaa ni mites vaikuttaa nuo vauvan tutit ja miten selitän pojalle, että vauva syö mutta sinä et?
vähän pois. Ajattelin että vähitellen tutti häviää, mutta jo yhden leikkuukerran jälkeen ei enää kelvannutkaan. Tyttö totesi vain, että tutti on rikki, eikä enää halunnut sitä. Kävi helpommin kuin luulinkaan, ei edes kaivannut tuttia.
Taisin sanoa vieneeni oraville, mutta pointti on se, että kumpikaan lapsi ei kaivannut tuttia edes illalla nukahtaessa vaikka edellisenä iltana oli vielä 3 tuttia käytössä. Äiti siinä on riippuvainen eikä lapsi.
ne on sitten kanssa laitettu pois! Ne ei ole missään kaapissa purkissa odottamassa, että jos äidin hermo ei sitten kestäkään vieroittamista.......Ei tarvi kun kerran tehdä niin, että sanoo, että tutteja ei enää ole ja sitten kuitenkin antaa tutin, kun illalla itku alkaa......lapsi oppii nopeasti, että kyllä se tutti sieltä sitten tulee, kun vaan jaksaa kiukutella.
Kai jokaiselta aikuiselta löytyy sen verran mielikuvitusta, että keksii tarinan lähimetsän pupuista ja kohta syntyvistä pupuvauvoista? Tarinaa voi kertoa muutamaan kertaan ja lisätä, että jos pupuvauvoille lahjoittaa tutin niin pupu antaa jotain vastalahjaksi.
Meillä tutit vietiin kiven juureen ja sitten jännityksellä odotettiin, mitä pupu tuo. Lounaan aikana oli pupu käynyt, tutit olivat hävinneet ja tilalla oli pieni paketti (lelu) ja pehmolelu lapselle. Lapsi oli innoissaan kun vastasyntyneillä pupuilla on hänen tuttinsa.
Ensimmäisenä iltana meinasi tulla tutti-itku, mutta pupun tuoma pehmolelu (ajatuksena vauvoilla tutit, hieman isommilla pehmolelu unikaverina) lohdutti ja lasta selkeästi viehätti ajatus, että ne pupuvauvat lussuttaa hänen tuttiansa (ja miten hän on auttanut pupuvauvoja) ja hänellä (isolla pojallla) on pehmolelu vastaavasti.
Meillä meni tutista vieroittautuminen helposti ja pehmeästi, muisti aina mainita kyseisen lelun kohdalla, että se on pupuilta. Ja vieläkin muistaa mikä pehmolelu ja lelu on pupuilta (on nyt ekaluokkalainen).
Miksi tehdä asiasta vaikea lapselle kun sen voi tehdä (hieman vaivaa näkemällä) pehmeästi ja lasta ajatellen.
Hammaslääkärin ohje oli että leikkaa tutista päät pois niin sitä ei enää lapsi halua lussuttaa. En ole kokeillut mutta kannattaa kokeilla.