Onko kukaan synnyttänyt luomuna KÄYNNISTETTYNÄ?
Nyt näyttää siltä, että ei auta, tämä vauva on pakko käynnistää syntymään - kohta 42vk täynnä ja täysin epäkypsä tilanne. Kovasti kyllä yritin harata ya-kontrollissa vastaan... :_|
Olen haaveillut koko tän raskauden että yrittäisin synnyttää luomuna korkeintaan ilokaasulla. On kyllä tosi pettynyt olo jos menee käynnistyksille, koska oon ymmärtänyt, että käynnistettynä synnytys on aina kivuliaampi ja nopeampi ja supparit tulee melkein tauotta, että siinä ei paljon lepäillä ehdi. Ja kaikki mahdolliset puudutteet käytössä viimeistään neljästä sentistä ... Onko ketään joka olisi kokenut, että käynnistetty synntyskin voi olla siedettävä ja ok ja onko joku jopa luomuna synnyttänyt käynnistettynä (vapaaehtoisesti)?
Kommentit (20)
ja kuusi synnytystä siis takana.3 niistä alkoi omilla ja 3 on käynnistetty.Yksi tipalla,kaksi kalvojen puhkaisulla.Ja kaikki 3 käynnistettyä on mennyt "luomuna".Jos siis ilokaasua ei lasketa.
Kovasti ei eronnut tipalla käynnistetty kalvot puhkotuista vaan kaikki synnytykset olivat nopeita(1,5h ja 55min ja n 1h)ja supistukset rajuja.Ehkä sen verta ero että tipalla aiheutetut supistukset olivat säännöllisempiä ja tiheämpiä kuin noissa kahdessa muussa.
Nyt toivon että tämä lähtisi omin voimin käyntiin,mutta näyttää vaan kiusaavan eikä tekevän tulosta...
Tsemppiä sulle!
Käynnistettiin vesien menon takia rv 37+0. Päätin, että yritän kestää ilman kivunlievitystä. Kun supparit monen tunnin jälkeen käynnistyksen aloittamisesta muuttui tosi tuskallisiksi, vietin vaan aikaani lämpimässä suihkussa. KUn tuli tunne, etten enää kestä ja tarvitsen jotain lääkettä, tyttönen päätti samantein syntyä. ;o)
Kivun kestää kyllä hengissä, mutta nyt toiseen ajattelin kyllä suosiolla haluta puudutuksen...
V rv 28+3
tai no, luomu ja luomu, ilokaasua Muuten oli kyllä ihan´luomua', vaikka osastolta saliin lähtiessäni vielä vitsailin, että nyt sitten pyydän kaikki mahdolliset kivunliievitykset, kun edellinen synnytys oli täysi luomu (se toinen synnytys oli tosi luomu, keskossynnytys, jossa juuri ja juuri ehdin sairaalaan). Kolmonen syntyi käynnistettynä rv37+3, käynnistettiin monien eri seikkojen yhteissummana, kun katsottiin, että parempi jo päästää lapsukainen ulos.
Kun se synnytys sitten lähti käyntiin se olikin tosi rytinä, eli noin klo 10.15 lähdin osastolta salin suuntaan ja saatteleva kätilö oli sitä mieltä, ettei synny vielä aikoihin... KÄVELIN saliin ja salikätilö katsoi tilanteen, ja poistuessaan sanoi "kutsu, kun alkaa ponnistuttamaan"... Eli ei puhettakaan puudutuksista... Siinhä sitten tuli muutama ihan mieletön supistus, jotka saivat ajattelemaan, että hullu olin, kun taas tänne olen itseni hommannut tähän tilanteeseen. No, ei onneksi kestänyt se tuska kauan, salissa en ehtinyt käyrille, tyttö syntyi parilla ponnistuksella klo 10.42... Eli ei ehditty edes miettiä kivunlievitystä. Edes sitä ilokaasua en hörpännyt kuin parilla supistuksella. Eikä mieskään kerinnyt auttamaan, kun ajeli samanaikaisesti sairaalan suuntaan siinä uskossa, ettei vielä ole kiirettä (niin sanoin, kun soitin kotiin 130km päähän noin klo 10.10, ei olisi kyllä ehtinyt millään paikalle ennen tytön syntymää, vaikka olisi ollut talla pohjassa)
Katjalah&nelonen rv29+1
lievitystä kuin ilokaasua, eli sen voimalla olisin varmaan mennyt ilman puudutuksia, vaikka olisi kestänyt pidempäänkin.
Ensimmäinenkin synnytys oli tipalla avitettu (ei kuitenkaan käynnistetty), rv39+5, ja silloin mentiin pelkillä aquarakkuloilla. Vasta ommellessa pantiin vähän puudutetta alapäähän, ja ponnistus kesti reilut 40min...
Ihanaa, kiitos että olette vastailleet. Mulle on monesti väitetty (ketkä eivät ole molempia tapoja kokeneet), että ihan samalta eli kipeältä se kuitenkin tuntuu ... Mutta kaikki nämä vastaukset vahvistaa kuitenkin ehkä sittenkin myös päinvastaista. Mutta kuulkaa, aion nyt kuitenkin luomuilua yrittää, kun tekin kaikki kerran olette elossa hommassa selvinneet :-D
Meillä on käynnistysaika nyt varattu, mutta sekä kätilö että äitini lohduttelivat, että joskus voi olla niin, että paras tapa saada luonnollinen syntymä käyntiin on käynnistysajan saaminen... Katsotaan ja toivotaan parasta... Ehkä se jo ensi yönä päättäisi ihan itsekseen tulla.
2. synnytys käynnistettiin viikolla 37+4 kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinilla, 3. synnytys viikolla 37+3 oksitosiinilla (lapsivedet jo menneet). Kummatkin täysin luomuina kivunlievityksen osalta, ei edes ilokaasua. MUTTA olivat nopeita, 2. n. 1,5h ja ja kolmas n. 50min.
Tekihän se hetken aika kipeää, mutta olisin vähän pitempäänkin kestänyt :-)
odotan toista lastani ja ensimmäisen synnytyksestä jäin niin sekavat muistot.
Ihan hirvittää, kun nyt olen alkanut tämän odotuksen myötä muistamaan asioita ja mielenkiintoista, kun joku sanoi; kipu meni yli ymmärryksen.
Niin se taisin minullakin tehdä, vielä juuri synnytyksen jälkeen olisin voinut kirjoittaa hyvinkin posiotiivisen kuvan ensimmäisestä ja käynnistetystä synnytyksestäni.. jälkeenpäin olen huomannut, etteivät ne asiat ihan niin ruusuisia olleetkaan.
Toivonkin kovin, ettei tällä kertaa tarvitsisi käynnistää, haluaisin, etten menettäisi kokonaan tajuntaani ulkomaailmaan, vaan voisin synnyttää niin että muistan siitä itsekin jotain.
siksi haluaisinkin kysyä, että pitääkö sellainen väite paikkansa, että kun kerran on käynnistetty, joutuu sen tekemään helposti uudelleen? Olen kuullut ettei keho enää toimi muka niin, kuin jos olisi saanut ilman käynnistystä lähteä käyntiin..
siksi haluaisinkin kysyä, että pitääkö sellainen väite paikkansa, että kun kerran on käynnistetty, joutuu sen tekemään helposti uudelleen? Olen kuullut ettei keho enää toimi muka niin, kuin jos olisi saanut ilman käynnistystä lähteä käyntiin..
Olen myös väittämän kuullut,onko sitten urbanilegendaa tms mutta tuolla takaraivossa muistuttelee.Tosiaan kun 3 ekaa lasta syntyi luonnollisesti,itsekseen käynnistyneellä synnytyksellä ja 3 jälkimmäistä on syystä/toisesta käynnistetty ja niin *kovasti*toivon että tämä tod.näk.viimeinen synnytys alkaisi itsekseen.Olisi niin tylsä taas aamulla lähteä sairaalaan sovitusti toimenpiteisiin jotta synnytys alkaisi kun niin paljon mielummin vaikka yöllä kuiskaisin miehelle,että nyt meni vedet,lähdetään.
Vaikka viikkoja vasta 38+4,ihan "hysteerisesti"odotan jotain merkkiä käynnistyvästä synnytyksestä,vuotoa tai jotain,ihan mitä vaan.
Aamuisin herään pettyneenä.
*Kuulisin myös mielelläni onko käynnistysten jälkeen synnytys alkanut luonnollisesti*?
esikoisestani, tuossa kun sanoin, että vain avitettiin supistuksia eikä käynnistetty. Se meni kuitenkin niin, että tipasta huolimatta supistukset eivät voimistuneet tarpeeksi ja niinpä lopulta puhkaistiin kalvot (synnytyksen kestoksi oli lopulta merkitty aika kalvojen puhkaisusta syntymään)... Ja seuraavahan minulla käynnistyi ihan luomusti - valitettavasti vain 9 viikkoa etuajassa...
Joten kyllä käynnistyksen jälkeenkin voinee synnyttää luomustikin - toivottavasti kuitenkin vähän isommilla viikoilla kuin minä aikanaan.
Katjalah&nelonen rv29+3
Itselläni kolme synnytystä takana, kaksi ensimmäistä käynnistettynä. Kaikissa kolmessa käytin ilokaasua, samoin sain epiduraalin kaikissa kolmessa. Jälkimmäinen käynnistetty on melkein luomu synnytys siksi, että vaikka sain epiduraalin, se ei ehtinyt vaikuttaa ennen kuin tyttö oli jo maailmassa. Olin 4 cm auki, kun kätilö pyysi epiduraalin -- aukeni loput sentit sitten puolessa tunnissa joten anestesialääkäri ei ehtinyt salista ulos kun tuli tarve ponnistaa. Ja kun ponnistus ei kestänyt muutamaa minuuttia pidempään - ei ehtinyt epiduraali auttaa yhtään...
Sitten kommentti siihen luonnolliseen käynnistykseen. Vaikka minulla kaksi ensimmäistä käynnistettiin kypsyttelyn kautta täysin epäkypsästä tilanteesta, kolmas lähti ihan itsekseen kotona vesien menolla. Ensimmäiset merkit veden tulosta tulivat sopivasti aamulla kun laittelin lapsille aamiaista - sain soittaa miehelle töihin kesken puuron keiton, että tulehan takaisin... Minulla oli kyllä käynnistysaika varattuna seuraavalle aamulle - vedet lähtivät nimittäin tulemaan rv 42+0...
2 käynnistetty 1 itsestään syntynyt.
viimeisin siis yksi näistä käynnistetyistä!
en kerennyt saada mtn, ilokaasulla mentiin!
Hyvin meni ja ensi kerrallakaan en ota mtn, tilaan tietenkin jos tuleekin tarve mutten ota jos pärjään.
Kivut on kamalat käynnistetyssä mutta pärjää psyykkaamalla ja saa heti nousta käveleen (joka mulla on ihan pakkoa aina alle tunti synnytyksestä ku tarttee päästä vessaan) kun ei ota mtn kipulääkkeitä!
eli pystyy synnyttää ilman kipulääkkeitäkin! KErrankos sitä kärsii sen lapsen kohdalla :D Kärsitään sit... B-)
Eli et voi synnyttää luomuna. Jos ajattelet voitko olla ilman puudutteita, tottakai. Ei kukaan sua niitä pakota ottamaan. Oli synnytys käynnistetty tai ei, niin kivuliasta se kuitenkin on. Jos et halua käynnistystä, et suostu siihen. Vain ja ainoastaan sitten, jos istukan toiminta alkanut jo hiipumaan. Jos kaikki ok, ei viikot ole kriteeri synnytyksen käynnistämiseen.
Itselläni ei ole ollut eroja käynnistetyn ja tavallisesti alkaneen synnytyksen kipuihin. Tuskaa se on aina. Tosin ilman puudutteita olen kokenut sekä että alkaneen. Pakosti, kun ei ole kerennyt puudutteita saamaan. Elossa olen!
Jos haluat olla ilman puudutteita, muista ettei niihin kipuihin kuole ja ne loppuvat joskus. Kun kipu on huipussaan, se alkaa kuitenkin laskemaan. Itse en halua vapaaehtoisesti synnyttää ilman puudutteita.
En suostunut käynnistykseen sitten kuitenkaan kun ei ollut mitään perusteita -paitsi nuori Kättärin lääkäri, joka yritti että "kyllä nämä yleensä on 42+1 laitettu tulemaan, ei ole teille kummallekaan terveellistä odotella liian kauan..." Sain väitettyä vastaan sen verran, että "suostui" odottelemaan vielä muutaman päivän ja ennalta sovittu 42+1 aika peruttiin.
Höpö höpö sille "ei ole terveellistä"-väitteelle: mitään lääketieteellistä syytä ei ollut. Neiti lähti itsestään syntymään samana 42+1 -iltana eli ihan turhaan ois aamulla käynnistelty. Istukassa ei ollut kalkkeuman häivääkään joten siihen vetoaminen oli turhaa (lääkäri yritti sitäkin). Ja sain toteutettua haaveeni luomusynnytyksestä, ammeen ja suihkun voimalla mentiin. Kokeilin ihan alussa (4-5 cm) ilokaasuakin jonkun tunnin, mutta se ei kyllä tehonnut...
Eil jos joku on samassa tilanteessa ja lukee ketjun läpi, niin terveisiä vaan: mie ainakin onnistuin venkomaan käynnistystä vastaan ja sain haaveilemani luomukokemuksen :-)
oli huomattavasti helpompi kuin eka (sekin tosin luomu), joka ei ollut käynnistetty.
Käynnistetty synnytys eteni kyllä tosi nopeaan ja kesti vain 2t, mutta oli niin helppo ja "kivuton" että juttelin vielä ponnistusvaiheen alkaessakin säästä kätilön kanssa=) Kätilökin ihmetteli että "Kuinka oot noin rauhallinen? No mut, alahan ponnistaa.."
Ei se ole ollenkaan niin selvää että käynnistetty olisi aina kivuliaampi.
jos ei nyt ilokaasua lasketa mukaan.. Käynnistys lapsiveden menon takia.. supistukset kivuliaita, ja tulivat melkein tauotta. mutta kivun kyllä kestää.. synnytys 6h, ponnistus 55min
siksi haluaisinkin kysyä, että pitääkö sellainen väite paikkansa, että kun kerran on käynnistetty, joutuu sen tekemään helposti uudelleen? Olen kuullut ettei keho enää toimi muka niin, kuin jos olisi saanut ilman käynnistystä lähteä käyntiin..
*Kuulisin myös mielelläni onko käynnistysten jälkeen synnytys alkanut luonnollisesti*?
Eka käynnistetty ja kaksi seuraavaa käynnistynyt itse. Käynnistyneet viellä sen verran raivokkaasti, että kyllä mun kroppa ainakin tiesi mitä tehdä...
Toka oli käynnistetty kun vuorokausi vesien menosta mitään ei alkanut tapahtumaan. Olin valmiiksi auki jo 2-3cm ollut kuukauden päivät. Yritin ilman kivunlievitystä parisen tuntia mutta kun supparit olivat tipan kanssa 1min kestosia ja parin sekunnin välein niin luovututin ja sain puudutteen, joka toimi vain toiselle puolelle kunnolla mutat kuitenkin siitä vajaassa tunnissa olin täysin auki ja vauva syntyi.
Esikoinen syntyi spontaanisti, toka siis osakäynnistetty ja kolmas spontaanisti. Ei ole syytä olettaa että käynnistyksiä tarvitsisi lisää koska kerran käynnistetty.
Mulla ensimmäinen alatiesynnytys käynnistettiin vesien menon jälkeen jo 38+1 ja pelkällä ilokaasulla kärvistelin. Jäi kyllä paha maku synnytyksestä mieleen, sillä olin todella kipeä. Osasyynä varmasti kätilö, jonka mielestä synnytyksen eteneminen ja mun tuskat ei ollu tasapainossa. Tietysti siinä kävi vanhanaikaisesti ja etenikin sitten niin nopeasti etten ehtinyt lääkkeitä saamaan. Olin myös oikeasti kivun vuoksi ulkona koko hommasta enkä pystynyt esim puhumaan, edes miehelle.
Mutta, hyviäkin uutisia mulla on tähän ketjuun: seuraavat kaksi synnytystä ovat lähteneen ihan itsestään käyntiin suppareilla ja synnytyskokemuksetkin tuntuu paranevan mitä useampi on koettu:)
Käynnistyksestä syntymään meni 2vrk ja supistuksia tuli tasaseen, siihen asti kestin ilman kivunlievitystä kunnes kalvot puhkastiin. Sit alko niin hirveet kivut ettei mitään jakoa että olisin menny luomuna.
Toisen lapsen synnytys lähti itsestään käyntiin ja epiduraalia sain mutta eipä auttanut mitään joten luomuna mentiin loppuun asti. Mutta se oli niin hirveää että siitä syystä en tiedä tahdonko enää koskaan kolmatta.
Yleensähän käynnistys tuo mukanaan kivuliaammat supistukset, mutta ei välttämättä. Ehkä useampi käynnistetty ottaa puudutuksen, koska he ovat jo valmiina sairaalassa ja tilanne on tarkemmassa seurannassa?
Itsellä synnytys eteni niin nopeasti, että 10cm asti oltiin ilman puudutusta ja juuri ennen ponnistusvaihetta annettiin puudutus. Puudutustahan ei olisi varmastikaan annettu, jos tilanne olisi tutkittu ennen anestesialääkärin kutsumista, mutta ei tutkittu, kun kukaan ei osannut odottaa tilanteen etenevän niin nopeasti.
Eli siis melkein luomuna homma meni. Kipu oli niin voimakas, että se meni yli ymmärryksen ja nyt tuntuu, ettei se niin paha ollut, kun sitä ei enää edes muista.
Sekava vastaus siis ;)