Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainenkohan tulevaisuus meidän temperamenttisella tytöllä on?
22.11.2008 |
Ikää hänellä 2,5 vuotta ja kauhea uhma päällä. sukulaiset jotka hänen kanssaan ovat, toteavat aina että toivottavasti tyttö sitten saa kavereita kun on noin hankala luonne! Tyttö sanoo kaikkeen aina EI, kaikki pitää saada tehdä itse ja jos ei saa, niin seuraa kauhea huuto. Muutenkin jos ei mene niinkuin hän haluaa, niin tulee kauhea huuto, itkuraivarit. Olemme miehen kanssa antaneet hänelle kyllä paljon periksi, mutta olemme myös asettaneet rajoja käyttäytymiselle. Pelottaa vaan kun muut huomaavat kuinka hankala luonne tytöllä on ja jo nyt pelottelevat että tytölle tulee isompana vaikeuksia :-( Miten kasvattaa tuollaista haastavaa lasta oikein?
Ja kun rajoja laitetaan, niin millaisissa tilanteissa voi sitten joustaa ja antaa lapsen itse tehdä?
Kommentit (6)
ja kaksi vuotis tarkastuksessa järjestäin lapset sanoivat kaikkeen EI, EI, EI. En huolehtisi liikaa asiasta. En sano nyt terveydenhoitajana vaan äitinä: kaikkeen missä voi satuttaa itseään tai muita laitetaan jäähylle. Jos hakee huomiota, mutta tilanne ei ole vaarallinen tai totaalisesti esim. sotkua aiheuttava, ole huomaamatta. Kannusta positiivista käyttäytymistä jne. Kunhan ne rajat pysyy, se on pääasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tyttö on nyt 5 v. ja huomaan että sosiaalisissa asioissa on välillä luonteensa vuoksi opettelemista, todella. Sama se on äidissäkin...
Kyllä lapsissa on selviä temperamenttieroja tuossa, ei kaikki aina normaalin uhman piikkiin mene.
Hän tarvitsee varmaan aina paljon tukea, jotta oppii hillitsemään impulsiivisuuttaan ja ylivilkkauttaan. Itsekin olen ollut hänestä huolissani ja jo 1-vuotiaana kysyin neuvolassa, minkä ikäisenä aletaan tutkia ADHD:ta. Ei hänellä sitä todennäköisesti (ja toivottavasti) ole, mutta johdonmukaisuutta ja selkeitä sääntöjä hän tarvitsee ja se on meille vanhemmille kuluttavaa, kun aina ei jaksaisi, varsinkin kun pikkuveli taipuu paljon helpommin, eikä tarvitse niin jämäkkkää otetta.
Etsikää vertaistukea, jotta saatte vinkkejä ja jaksatte ohjata ja rakastaa lasta ja ottaa vastaan ulkopuolisten ymmärtämättömiä kommentteja ja tokaisuja.
Jos lapsesi on jotenkin vaikeammin kasvatettava kuin keskimäärin saman ikäinen niin annetuista rajoistat kannattaa pitää tiukasti kiinni. Jos antaa periksi niin sisua riittää ja taistella saa seuraavilla kerroilla x100 enemmän, koska lapsi tietää että kannattaa temppuilla kun niin saa jotain tahtomaansa.
Tietenkin omatoimisuuteen kannattaa tukea ja kannustaa kun yritystä on onnistumisiakin tulee. Ja aina pitää kehua kun toiminta on halutun laista.
Alue: Aihe vapaa
ja olisin huolissani lapsesta, joka ei koskaan sano ei. Pääasia, että annatte lapsen näyttää tunteensa, myös negatiiviset, koska niitä tukahduttamalla lykkää niitä tunteiden purkauksia vain myöhempään ikään, jolloin ne voi olla paljon voimakkaampia.