Miksi mä en osaa keskustella ollenkaan itseäni ylemmässä asemassa oevien kanssa???

Annoit hyvin ongelmalleni nimenkin eli auktoriteettiongelma.

Ja käyttäytymisestäni oikean luonnehdinnan eli sulkeudun.



Kaupungin eräs yksikkö on työpaikkani eli pomo on myös töissä niinkuin minäkin.



Ja haluaisin siis jutella juuri siihen koirapuistotyyliin jotain vaan, mutta kun en osaa. Mieleeni ei vaan tule yhtään mitään.

Lähemmälle työkaverille voi vaikka työstä heittää jotain, mutta meillä pomo ei siis varsinaisesti tee samaa työtä kun minä, niin hän ei sillä lailla oikeasti tiedä työstä, että voisi puhua sellaisesta päivänpolttavasta mistä muiden kanssa päivitellään.

-ap

Minulla oli yrittäjä-pomo takana. Selviydyin siitä diplomatialla ja äärettömällä luovimisella. Pidin käsivarren mitan päässä henkisesti, en siis lähtenyt paljastamaan itsestäni mitään syvempää. Hoidin työni ja opettelin small talkin. Lomista en pitänyt meteliä (" jee, kohta alkaa 4vk loma!" ) koska tiesin, että pomo sen kustantaa, eikä itse raski pitää lomia. (vaikka varaa olisi ollut) Samoin monet muut vastaavat asiat menin matalalla profiililla.

Ap:lle ohjeeksi; opettele small talk. Kannattaa yrittää selvittää pomon kiinnostuksen kohteet. Turha puhua koirista, ellei pomo sellaista omista. Lapsista? Säästä? Työstä kevyesti? Älä valita omia asioitasi, äläkä lähde syville aihealueille purjehtimaan. Mutta opettele small talk sillä nykyään, jos et sitä hallitse edes auttavasti, annat itsestäsi huonon kuvan (ikäänkuin olisit huono työssäsi, vaikka se ei pitäisikään paikkansa) Samoin jos tulee irtisanomisia yms. olet eka lähtemässä, jos pomollasi ei ole mitään kontaktipintaa sinuun. (eli hän ei tunne sinua millään tavalla) Muuten pomonkin olisi kuulunut tuossa tilanteessa jotain sanoa.

Jos olet palaverissa, sinun on pysyttävä asemassasi, eli ei kannata jyrätä esimiestä. Mutta kaikki vähänkin vapaampi keskustelu kannattaa käydä ihmisten, ei tittelien kanssa.



Vaikka joku olisi kuinka korkeassa asemassa, ei hänen henkinen kapasiteettinsa välttämättä ole kovin korkea. Todennäköisesti olette aivan yhtä kehittyneitä ihmisiä molemmat, teillä on vain eri työ.



Jos olet pienessä perheyhtiössä, jossa omistaja on esimiehesi, silloin asetelma on hieman erilainen. Mutta jos olette esimiehen kanssa molemmat yhtiön palkkalistoilla, on kyse vain erilaisista työtehtävistä. Hänen tehtävänsä on johtaa ihmisiä (ei kovinkaan helppoa eikä aina kovin kivaa), sinun jotakin muuta. Yhtä kaikki, palkansaajia molemmat. Ei hän omista yhtiötä, etkä sinäkään, palkkalappu kolahtaa molemmille.



Ja se, että ei uskalla tehdä parannusehdotuksia, antaa sinusta saamattoman kuvan. Kerro avoimesti ideoistasi, yleensä terveet esimiehet ilahtuvat niistä (on toki sairaita, jotka eivät kestä päteviä alaisia, mutta se on asia erikseen). Ja aika moni esimies haluaa olla leijonalauman johtaja eikä lammaslauman.



Minulla ei ole koskaan ollut auktoriteettiongelmaa. Toki työasioissa noudatan rooliani, mutta esimerkiksi työmatkoilla vapaammissa ympyröissä pystyn keskustelemaan ylimmän johdon (suuren pörssiyhtiön toimitusjohtajan) kanssa täysin vapautuneesti, jos meillä muutenkin synkkaa. Ihan samanlaista juttua suurten johtajien kanssa voi heittää kuin muidenkin. Yleensä ilahtuvat siitä, koska valitettavan usein ihmiset joko sulkeutuvat heidän seurassaan tai mielistelevät. Kumpikaan ei ole hyvä ratkaisu.



Ota siis johtajat ihmisinä ja ajattele että puhuisitko tuolle vaikka koirapuistossa jos vastaan tulisi.

Vierailija:

Jos olet pienessä perheyhtiössä, jossa omistaja on esimiehesi, silloin asetelma on hieman erilainen.

.

kertoa miten tällaisessa tilanteessa toimisin?

Vierailija:

Vierailija:

Jos olet pienessä perheyhtiössä, jossa omistaja on esimiehesi, silloin asetelma on hieman erilainen.

.

kertoa miten tällaisessa tilanteessa toimisin?

Mutta vaikeaa pienessä perheyhtiössä on usein se, että yritys on näiden omistaja-johtajien " lapsi" ja he saattavat olla siitä aivan yhtä mustasukkaisia ja huolehtivaisia kuin tavallisetkin äidit lapsistaan. Heille työ ei ole " vain työtä" , eivätkä he vaihda työpaikkaa - useinkaan eivät jää koskaan täysin lomallekaan. Työ on elämäntapa ja toisinpäin.

Mulla ei itselläni ole harmaata hajuakaan, mikä olisi sellainen rakentava ja hyvä tapa tulla toimeen yrittäjä-omistajien kanssa. Siitä huolimatta, että olen ollut jopa etupäässä pienyrittäjillä hommissa. En ole oikein koskaan viihtynyt. Nyt olen itse pienyrittäjä, enkä osaa sinulle sen parempaa vastausta antaa. Meillä tosin ei ole perheen ulkopuolisia työntekijöitä, joten ei onneksi tarvitse ainakaan toistaiseksi olla se mielenvikainen mulkku, jolla ei ole mitään suhteellisuudentajua.