Lue keskustelun säännöt.
Hei te jotka päätitte lapsiluvun ennen esikoista, onko päätös pitänyt (vauvakuumeeseen taipuvaiset)
05.02.2008 |
Me päätimme että haluamme 3 lasta. Esikoisen saimme helpolla, mutta kakkosta saimme odottaa liian kauan minun sietokyvylle. Vauvansaamisesta tuli elämää suurempi kysymys. Nyt yritämme kolmosta ja vauvankaipuu ja kaikki odotukseen liittyvä, plussatesti, ihana masu, synnärin ensihetket jne. ovat todella vahvoina tunteina mukana mielessä, vaikka jo kolmas kyseessä.
Mietinkin tuleeko tämä aina olemaan tätä, vaikka lapsilukumme on täynnä kolmannen jälkeen. Voiko minut vallata sitten levollinen mieli että tässä ovat kaikki aarteemme (mitä haluaisin näillä näkymin) mutta itseni tuntien tuntuu vaikealta uskoa. Vai haikaileeko sitä aina vaan jotain puuttuvaa? Ja jopa kadehtii hiukan muitten masuja.... kertokaa kokemuksianne :)
Kommentit (4)
Yksi lapsi oli toiveissa, yksi on (4 v) , eikä lisää tulossa, eikä suunnitteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuu...
Siis eivät suunnitelmat pitäneet. Haaveilimme 3-4 lapsesta ennen kuin meillä oli yhtäkään lasta.
Kahden jälkeen totesimme, että enempään meidän voimamme eivät riitä.
Vauvakuume on jatkuvasti päällä, varmasti on niin kauan kuin henki minussa pihisee. Mutta meille tuskin kolmatta lasta siltikään tulee. Arki mäiskähti vastaan niin voimakkaasti kahden ensimmäisen kanssa.
Aloimme seurustella 18-vuotiaana ja jo silloin päätettiin, että hankitaan viisi lasta. Oikeasti oltiin jättämässä neljään, mutta viides päätti kuitenkin tulla ehkäisystä huolimatta ja syntyi ollessamme 42-vuotiaita.
sterilisaatio, ei oltais enempää jaksettu. Lapsemme syntyivät kahden vuoden sisällä ja tiesin että vauvakuume tulee vielä. Parhaillaan se jyllääkin!