Appivanhemmat haluaa sekaantua meidän elämään liikaa!

Ja ovat ihmisinä ärsyttäviä, en haluaisi seurustella heidän kanssaan enempää kuin pakko.

ap

tiedän mistä puhun. Neuvoja kysytään jos niitä kaivataan. Meillä oli sama tilanne, miehen oltava " sinun leirissä" , te pidätte yhtä.

Todella hankalia kuvioita nuo, että appivanhemmat omistaa osan asunnostanne tai olette jollain muulla tavalla " riippuvaisia" . Miksi ette maksa heitä ulos, laina on halpaa.



Mulla on vakiovastaus kaikkiin anopin ehdotuksiin ja neuvoihin: " en tiedä, täytyy keskustella miehen kanssa ja päätämme sitten yhdessä" tai " kiitos, mutta olemme jo päättäneet toimia toisin" . Tärkeää on, ettei lähde perustelemaan. Anopin ei tarvitse tietää mitään muuta, kuin että asia on päätetty/ päätetään ilman hänen läsnäoloaan ja mielipiteitään.

lunastakaa se ittellenne tai ostakaa uus!

elämäänne ja miniäksi on osunut nipo akka. Koittakaa ainakin poikien äidit muistaa, että jonakin päivänä meidänkin ovea kolkuttaa miniäkokelas.

haluvat puuttua asumiseen, tuppautuvat näyttöihinkin mukaan ja jankuttavat mikä paikkakunta olisi paras. Lisäksi lasten harrastukset, syömiset, huoneet, vaatteet on jatkuvan neuvomisen kohteena. Vähän katkeroittaa tämä. Yrittävät juuri linkittäytyä taloudellisesti, omistaa puolet autosta, yhteisestä mökistä jne. Selvästi siksi että saisivat valtaa!

ostivat meille asunnon (ja me omistamme vähemmistön). Mies on saanut valmistuttuaan töitä, mutta minä olen ollut pätkähommissa ja nyt äitiysvapaalla... Että lainansaanti on vähän vaikeaa.



ap



Mutta kiitos kuitenkin neuvoistanne. Varsinkin tuo rajojen vetäminen on vaikeaa mun luonteellani, kun olen kiltti tyttö.

Ajattelevat kaikki asiat meidän puolestamme ja ovat aina esittämässä omia näkökulmiaan. Et todellakaan ole mikään nipo että tuommoisesta hermostut. Meillä auttoi se että kerta kaikkiaan vähennettiin yhteyden pitoa heidän kanssaan. Ei auttanut kiellot ja eikiitokset, pakko oli ottaa etäisyyttä ja pakoilla niitä että tajusivat että ihan oikeasti me ei tavita heidän neuvojaan joka asiassa. Jätettiin myös kertomatta tulevaisuudensuunnitelmistamme, kerrotaan vasta kun suunnitelmat on toteutettu.

Äitinä joudut vetämään rajat myös lapsillesi. Olennaista on, että sinä ja miehesti tiedätte mitä haluatte ja pystytte kertomaan sen ystävällisesti mutta jämäkästi appivanhemmille. Että ette peräänny ja tee tahtonne vastaisesti. Sama tehoaa lapsiinkin. Aluksi tämä voi tuntua vaikealta, mutta uskoisin, että kerta kerralta se alkaa sujua helpommin ja luontevammin. Se että pitää omista rajoista huolta ei tarkoita että olisi vihamielinen tai että toisella olisi siksi oikeus loukkaantua (vaikka jotkut näin tekevätkin), rajan vetäminen tosin aina kaventaa toisen vaikutusvaltapyrkimyksiä ja siksi saattaa aiheuttaa ärtymystä tai mielipahaa. Sen appivanhempasi on kuitenkin kestettävä, harjaannutetaanhan jo pieniä lapsiakin sietämään pettymyksiä sillä, että heille osoitetaan, mikä on sallittua ja mikä ei. Myös sinun on kestettävä se mahdollinen mielipaha, mitä aiheutat sillä, että teet(te) omat valinnat/valintanne. Ette te voi elää miellyttämällä toisia.

vaikka sitten ensimmäistä kertaa elämässäsi. Rajat on vedettävä, etkä ole ollenkaan tiukkapipo. Älä anna periksi missään, mikä tuntuu pahalta. Jos miehesi ei nytkään uskalla vanhemmilleen sanoa vastaan, tulee loppuelämäsi olemaan yhtä helvettiä ja hampaiden kiristystä.

Hän vie kahdesti viikossa lasta tällaisiin kerhoihin, niin että äiti saa levätä vauvan kanssa. Ihana mummo! Viettää omasta halustaan kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa ja auttaa samalla äitiä. Miksi ihmeessä olet sitä vastaan?

Vierailija:

elämäänne ja miniäksi on osunut nipo akka. Koittakaa ainakin poikien äidit muistaa, että jonakin päivänä meidänkin ovea kolkuttaa miniäkokelas.

a) minä vien lapsesi tähän ja tähän kerhoon silloin ja silloin

tai

b) mitä tuumit siitä jos veisin x:ää johonkin kerhoon, saisit sinäkin sillä aikaa levätä



Kaikesta päätellen ap:n anopin asenne on ensimmäisen vaihtoehdon kaltainen.

Kuullostaa, että he todella yrittävät auttaa.

Ja sinä kuullostat keskenkasvuiselta ja kiittämättömältä. Kuvitelmasi siitä, että kyseessä on joku näkymätön valtataistelu, tuntuu kaukaa haetulta.

Ihmiset jotka välittävät, tarjoavat yleensä apua pyytämttä. Appivanhempasi varmaan haluavat auttaa poikaansa. Oletko vain mustasukkainen? Kateellinen, kun omat vanhempasi eivät tee samaa?

Vierailija:

Ja ovat ihmisinä ärsyttäviä, en haluaisi seurustella heidän kanssaan enempää kuin pakko.

ap

antaisivat teille isomman asunnon, ja hoitaisivat lasta. Vaikka uskon, että tilanne voi ärsyttää, yritä kuitenkin olla kiitollinen, monet todella kadehtisivat tilannettasi.

Ehkä anoppi yrittää olla vain ystävällinen ilman mitään taka-ajatuksia asunnon omistamisen tai muun suhteen?

Totuus on aina jotain siltä väliltä. Ehkä anoppi tykkää auttaa ja on kiintynyt koko perheeseen, mutta miksei samalla hän voisi nauttia siitä, että asiat pojan perheessään menevät " hänen tavallaan" .