Jos nyt taikaiskun voimasta tulisit yhtäkkiä 18 vuotiaaksi, pitäen kuitenkin tämän tietämyksen mikä nyt on,
mitä tekisit toisin? Mille alalle suuntautuisit?
Kommentit (18)
kouluun johon halusin kunnolla, enkä luovuttanut. Olisin jättänyt turhat säädöt miesten kanssa enkä sekoittanut hauskanpitoon tunteita. Olisin hakenut apua heti ensimmäisen masennuskauden tullessa. Olisin muuttanut Tampereelle rohkeasti yksin =) Voisikin muuttaa menneisyyttä...
Haluaisin siistiin sisätyöhön... Pitkät illat kokeiden kimpussa ja sosiaalitätinä ja poliisina toimiminen päivisin on turhan raskasta.
Uskaltautuisin ulkomaille asumaan joksikin aikaa. Opiskelisin unelma-alaa, luottaen siihen että töitä saa ja minimilläkin pärjää enkä pakottaisi itseäni " järkevälle ja varmasti työllistävälle" alalle, kuten tein.
Lastentekoa lykättiin ja lykättiin ja hänpä olikin sitten valmis vasta seuraavan tyttöystävän kohdalla!! Samoin kävi seuraavan poikaystävän kanssa, ja seuraavan.. Eli en TODELLAKAAN odottaisi toisen takia vaan toteuttaisin unelmani, OMA ELÄMÄNIhän se on!
Jos valmistuu esim 40 vuotiaana, niin ehtii tehdä olla unelma-ammatissaan vielä 25 vuotta! Puhumattakaan jos valmistuu " jo" 35vuotiaana! :)
Lainaa on ja maksut maksettava, ei miehen palkalla elä ja opintotuella.
ja sitten toisekseen, ei ole omalla paikkakunnalla edes tuota koulutusmahdollisuutta ja pienet lapset ja miehen työ täällä. Ei onnistu.
6. vastaa.
Olen toteuttanutkin elämässäni ne unelmat, mitä yksin voin. Ja suosittelisin muitakin tekemään niin!
Opiskelu ei koskaan ollut mun juttu, joten kävin koulua sen verran että sain ammatin, ja toteutin sitten unelmani eli lähdin kymmenen vuotta sitten ulkomaille, jossa edelleen olen. Mulla on nyt kansainvälinen elämä, hyväpalkkainen vakkarityö ja eläkeikään on aikaa vielä kolmisenkymmentä vuotta (en todellakaan ajattele eläkeasioita vielä!) Harrastan matkustelua enkä joudu juurikaan ajattelemaan voinko ostaa jotain vai en.
Mutta perhettä ei ole. Aikaa kyllä vielä on jonkin verran, muttei rajattomasti. Olen 36v. nyt. Enkä ole (vielä) hankkinut lasta yksin, koska mielestäni jokaiselle lapselle pitäisi antaa mahdollisuus isään ja äitiin.
Jossain vaiheessa täytyy ehkä yrittää hankkiutua raskaaksi yksin (keinohedelmöitystä pitäisin ensimmäisenä vaihtoehtona, sitten adoptiota).
Vierailija:
Ap tässä, mikä estää toteuttamasta haaveita nyt? Olettaen että toinen vanhemmista on vakityössä?
Jos valmistuu esim 40 vuotiaana, niin ehtii tehdä olla unelma-ammatissaan vielä 25 vuotta! Puhumattakaan jos valmistuu " jo" 35vuotiaana! :)
Mä matkustaisin vieläkin enemmän opiskeluaikana. Matkustin ihan kohtuullisesti, mutta enemmän olisi kannattanut. Olisi ollut mahdollisuus lähteä vaihtoon Nykkiin, en lähtenyt. Mikä pöljä. Olisi ollut mahdollisuus lähteä trekkaamaan kolmeksi kuukaudeksi etelä-amerikkaan kaveriporukalla, en lähtenyt. Mikä pöljä.
Rahaa sai silloinkin pankista (opintolaina). Nuo reissut olisi äkkiä maksettu työelämässä eikä nyt taas ole enää kovin helposti tuollaisia mahdollisuuksial.
asuisin ainakin vuoden Ranskassa ja toisen Islannissa, olisin vähemmän kunnollinen ja aikuinen alle kaksvitosena ja ennen kaikkea pompottaisin miehiä koko rahan edestä (siis 18-vuotiaan ulkonäöllä ja päältä kolmekymppisen tiedoilla)! =)
opiskelemaan taidetta ja kirjallisuutta. Hakisin green cardia kunnes sen saisin. En menisi naimisiin, harrastaisin irtosuhteita urakalla ja kun olisin sopivan ikäinen saisin lapsen. Lapsi hengailisi mukana ja tutustuisimme kaksin jänniin ihmisiin sekä matkustelisimme ympäri maailmaa.
Olen aina halunnut lastenhoitajaksi ja unelmat toteutuivat. En vaan silloin nuorena hölmönä ajatellut, että kyllä se rahakin jotain merkkaa.
Nyt ajateltuna olisin lukenut lastentarhanopettajaksi tai opettajaksi. Siis jos olisin päässyt, mutta ainakin olisin yrittänyt.