tavarapaljous :(
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20635)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ahdistaa kun asuu pienessä yksiössä ja vaikka olen karsinut tavaraa paljon niin aina sitä vaan pyörii pöydillä, sängyllä yms. Näköjään pitää karsia lisää!
Se sama tavaramäärä oli tarpeellista tai ei, on ihan eri tavalla tiellä pienessä asunnossa kuin jos käytettävänä olisi enemmän tilaa. Jos nyt saisin muuttaa nykyisellä tavaramäärällä vaikkapa kolmioon, kotini näyttäisi varmaan melko tyhjältä ja minimalistiselta, kun taas tällä hetkellä pienessä kodissani joudun siirtelemään tavaroita edestakaisin ja säilyttämään niitä esillä kun kaapeissa ei ole tilaa.
On niin tuttua. Kaikkia koriste-esineitä ei voi karsia (sukukalleus, anopilta saatu tms.) niin välillä tuntuu että niiden kanssa saa pelata kaappitetristä. Nyt karsin pääsääntöisesti sellaisista tavaroista, joita olen itse o
Tässä kohtaa voisi ehkä miettiä miksi anopin antamista lahjoista ei voi ollenkaan luopua? Tekeekö hän teillä jotain tarkastuskäyntejä ja kyttää ovatko kaikki hänen ostamansa tavarat käytössä? Vai onko hän luonteeltaan herkkä ja pahoittaa mielensä helposti? Joka tapauksessa ei sun tarvitse kaikkea häneltä saatua säästää. Aivan hyvin voit laittaa yhden jos toisenkin tavaran eteenpäin. Itsekin teen ihan hyvällä omalla tunnolla niin anopin (tai muiden sukulaisten/ystävien) antamille lahjoille. Ehkä itselleni tärkeimpiä ovat tunnearvoltaan omien vanhempieni tai veljen ja puolison antamat lahjat ja niitä saatan säästää vaikken niin usein niitä käyttäisikään, mutta olen kylmästi rajannut ihan kaikki muut ihmiset näiden "tunnearvo/säästän kohteliaisuudesta tai velvollisuudesta" - ajatuksen ulkopuolelle. Ja eipä ole anoppi (tai kukaan muukaan) kysynyt meillä käydessään että missäs se ja tämä tavara on tai oletkos käyttänyt aktiivisesti sitä hajuvettä tai paitaa jonka sinulle annoin.
Tarpeettomia tavaroita voi lahjoittaa ilmaiseksi. Kyllä niitä ottajia on. Huonekalut meni kuumille kiville viedessäni rapun ala-aulaan. Lappuun kirjoitin, että saa ottaa.
Hyväkuntoisia vaatteita lahjoitin spr:lle ja kirkon kirppikselle. Kulahtaneet suoraan jätteisiin. Tänään lahjoitin tarpeettomia kokkausvälineitä tarvitsijalle.
Pikkuhiljaa vähän kerrallaan kun vie pois tarpeetonta, niin johan tulee tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ahdistaa kun asuu pienessä yksiössä ja vaikka olen karsinut tavaraa paljon niin aina sitä vaan pyörii pöydillä, sängyllä yms. Näköjään pitää karsia lisää!
Se sama tavaramäärä oli tarpeellista tai ei, on ihan eri tavalla tiellä pienessä asunnossa kuin jos käytettävänä olisi enemmän tilaa. Jos nyt saisin muuttaa nykyisellä tavaramäärällä vaikkapa kolmioon, kotini näyttäisi varmaan melko tyhjältä ja minimalistiselta, kun taas tällä hetkellä pienessä kodissani joudun siirtelemään tavaroita edestakaisin ja säilyttämään niitä esillä kun kaapeissa ei ole tilaa.
On niin tuttua. Kaikkia koriste-esineitä ei voi karsia (sukukalleus, anopilta saatu tms.) niin välillä tuntuu että niiden kanssa saa pelata kaappitetristä. Nyt karsin pääsää
Omien vanhempien lahjat ovat niitä tärkeimpiä mutta anopin voi rajata ulkopuolelle ja tämän antamat lahjat heivata pois. Jepjep. Etkö ajattele yhtään että anopin lahjat olisivat tärkeitä puolisollesi, on sentään hänen äidistä kyse. Eihän sitä aina voi vaan ajatella miniäminä&minun. Eri asia tietenkin jos olet eronnut eli anoppi on jo ex-anoppi.
Mä kysyn aina mieheltä ensin haluaako säilyttää jonkun äitinsä antaman jutun javasta sitten pistän eteenpäin. Mulle itselle on ihan sama kuka tavaran on antanut, jos en tarvitse niin kiertoon vaan, aina tosiaan joku tarvitsee tai ainakin haluaa.
Mun rakkain pusero on ex anopin antama. Pusero on vain niin mun oloinen ja sopii mulle hyvin. Pois tunteet tavaroista. Ei tätäkään ex anoppi ole itse kutonut, vaan joku norjalainen käsityöläinen. Ex anopilla nyt vain oli hyvä maku ja osasi nähdä mikä kullekin sopii. Pusero säilyi, vaikka rakkaus poikaansa jäi.
"Omien vanhempien lahjat ovat niitä tärkeimpiä mutta anopin voi rajata ulkopuolelle ja tämän antamat lahjat heivata pois. Jepjep. Etkö ajattele yhtään että anopin lahjat olisivat tärkeitä puolisollesi, on sentään hänen äidistä kyse. Eihän sitä aina voi vaan ajatella miniäminä&minun. Eri asia tietenkin jos olet eronnut eli anoppi on jo ex-anoppi."
Kärjistät jostain syystä nyt ihan liikaa. En tietenkään heivaa kaikkia anopin lahjoja pois. Missään tapauksessa. Monia on käytössä ja ovat mieleisiä, ja kyllä ajattelen myös miestäni. Tottakai. Mutta jos saan anopilta nyt vaikka huulipunan joka ei ihan ole mun ominta sävyä tai hajuveden tai vaikka pyyhkeen, niin ne on mun henkilökohtaisia asioita ja en mä jokaisen omistamani tavaran kohdalla voi ajatella että loukkaantuko mun mies jos en käytäkään anopilta saatua hajuvettä. Myöskään mua ei haittaa jos mun vanhempien lahjaksi ostama joku tavara ei ole puolisoni käytössä. En jaksa hänen tavaroitaan sillä silmällä niin tarkasti kytätä.
Vierailija kirjoitti:
Eilen heitin pois olohousut jotka olin ostanut 90-luvulla jo mutta joita olin käyttänyt vähän. Kuminauha oli hapertunut ja vaikea korjata. Olo oli ristiriitainen. Miksi en käyttänyt useammin, mutta ehkä muutamia käyttökertoja kuitenkin tullut melkein 30-vuotiaille housuille ! Kun löydän hyvät farkut vien myös tekstiilikeräykseen nykyiset joissa reikiä ja rispaantumaa. Ne vaihdan uusiin ilolla; farkut ostettu 3 tai 4 vuotta sitten ja käyttö ollut erittäin runsasta.
Eniten harmittaa tietysti hutiostot jotka ovat kuin hukkaan heitettyä rahaa. Monessa vielä hintalappukin kiinni...Mutta onneksi olen nykyisin tarkempi ostaja. En osta mitään "ihan kivaa" ja värianalyysikin on nyt käyty !
Kuminauhan vaihtaminen ei ole mikään juttu. Pari krt vuodessa korjaan vaatteita Oodissa.
Otan päivän, jolloin pitää käydä toimistolla ja paluussa menen Oodiin. Onneksi päivä annetaan aina ajoissa, Oodin varauksetkin pitää tehdä hyvissä ajoin. Oliskohan 5 korjattavaa kerättynä.
"Omien vanhempien lahjat ovat niitä tärkeimpiä mutta anopin voi rajata ulkopuolelle ja tämän antamat lahjat heivata pois. Jepjep. Etkö ajattele yhtään että anopin lahjat olisivat tärkeitä puolisollesi, on sentään hänen äidistä kyse. Eihän sitä aina voi vaan ajatella miniäminä&minun. Eri asia tietenkin jos olet eronnut eli anoppi on jo ex-anoppi."
En ole sama vastaaja, mutta mitä väliä sillä kumppanilla on, jos itse saa lahjan? En minäkään omista kumppanini saamia lahjoja, oli ne sitten äidiltäni, isältäni, kumppanin kaverilta jne. Eri asia on, jos yhteisenä saatu, mutta henk.koht. lahjat saa antaa pois oli keltä vaan. Vai joudutko itse kysymään kumppaniltasi saatko pistää pois työkaverin sinulle antamansa mukin? Ihan sama asia on, vaikka se olisi anoppi. En kyllä itse usko, että exkumppani olisi edes halunnut jotain toilettipusseja, hajuvesiä ym halunnut itselleen, jotka äitinsä antamana eteenpäin pistin.
Vierailija kirjoitti:
"Omien vanhempien lahjat ovat niitä tärkeimpiä mutta anopin voi rajata ulkopuolelle ja tämän antamat lahjat heivata pois. Jepjep. Etkö ajattele yhtään että anopin lahjat olisivat tärkeitä puolisollesi, on sentään hänen äidistä kyse. Eihän sitä aina voi vaan ajatella miniäminä&minun. Eri asia tietenkin jos olet eronnut eli anoppi on jo ex-anoppi."
En ole sama vastaaja, mutta mitä väliä sillä kumppanilla on, jos itse saa lahjan? En minäkään omista kumppanini saamia lahjoja, oli ne sitten äidiltäni, isältäni, kumppanin kaverilta jne. Eri asia on, jos yhteisenä saatu, mutta henk.koht. lahjat saa antaa pois oli keltä vaan. Vai joudutko itse kysymään kumppaniltasi saatko pistää pois työkaverin sinulle antamansa mukin? Ihan sama asia on, vaikka se olisi anoppi. En kyllä itse usko, että exkumppani olisi edes halunnut jotain toilettipusseja, hajuvesiä ym halunnut itselleen, jotka äitinsä antamana eteenpäin pistin.&nbs
No en nyt ajatellut ehkä riittävän pitkälle lahjojen laatua, itse kun saamme sekä omilta että miehen vanhemmilta ihan jotain muuta kuin huulipunia ja toilettipusseja lahjaksi. Tyyliin astioita, petivaatteita, kotimaista lasia, torkkupeittoa, mökkitavaraa jne., ja lahjat ovat meille olleet aina yhteisiä. Ja joo, eipä olisi huulipunalla tai mukilla tunnearvoa vaikka olisi lahja itse ylijumalalta, nuohan ovat ihan kulutustavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Omien vanhempien lahjat ovat niitä tärkeimpiä mutta anopin voi rajata ulkopuolelle ja tämän antamat lahjat heivata pois. Jepjep. Etkö ajattele yhtään että anopin lahjat olisivat tärkeitä puolisollesi, on sentään hänen äidistä kyse. Eihän sitä aina voi vaan ajatella miniäminä&minun. Eri asia tietenkin jos olet eronnut eli anoppi on jo ex-anoppi."
En ole sama vastaaja, mutta mitä väliä sillä kumppanilla on, jos itse saa lahjan? En minäkään omista kumppanini saamia lahjoja, oli ne sitten äidiltäni, isältäni, kumppanin kaverilta jne. Eri asia on, jos yhteisenä saatu, mutta henk.koht. lahjat saa antaa pois oli keltä vaan. Vai joudutko itse kysymään kumppaniltasi saatko pistää pois työkaverin sinulle antamansa mukin? Ihan sama asia on, vaikka se olisi anoppi. En kyllä itse usko, että exkumppani olisi edes halunnut jotain toilettipusseja, hajuvesiä ym halunnut itsell
Minäkin oletin että kyse on tavallaan yhteiseen kotiin annetuista lahjoista, eikä hyvin henkilökohtaisista kuten jokin hajuvesi olisi. Minäkin olen saanut arvolasia ym. ja jos en ole halunnut lahjaa enää jossain vaiheessa säilyttää, olen kysynyt miehen mielipidettä ja sitten anopilta haluaisiko joku perheestä sen, enkä suoraan heitä kierrätykseen.
Tässä anoppikeississä oli varmasti monta erilaista ajatustapaa, ja hyvä niin. Olen se joka on saanut esim. hajuvesiä anopilta, mutta olemme miehen kanssa saaneet myös joitain yhteislahjoja - emme toki kovin usein emmekä juurikaan astioita tai isompia tavaroita, ehkäpä appivanhempamme ovatkin oivaltaneet jotain tavarapaljoudesta ja eivät niin paljoa osta näitä sisustus ym. tavaroita, vaan enemmän kulutustuotteia ja hyvä niin. Itse peilaan koko tavarapaljousasiaa vain omalta kohdaltani ja mietin henkilökohtaisia tavaroita, joita karsin ja miten suhtaudun niihin ja säilytänkö jotain vaikkapa kohteliaisuudesta, velvollisuudesta tai vaikka toteutumattoman ihanne minän takia. En niinkään puutu kodissamme yhteisiin tavaroihin kuten huonekaluihin tai astioihin ja sillon kun niitä joskus käyn läpi kysyn tietenkin miehen mielipidettä yhteisiin tavaroihin.
Tässä anoppikeississä oli varmasti monta erilaista ajatustapaa, ja hyvä niin. Olen se joka on saanut esim. hajuvesiä anopilta, mutta olemme miehen kanssa saaneet myös joitain yhteislahjoja - emme toki kovin usein emmekä juurikaan astioita tai isompia tavaroita, ehkäpä appivanhempamme ovatkin oivaltaneet jotain tavarapaljoudesta ja eivät niin paljoa osta näitä sisustus ym. tavaroita, vaan enemmän kulutustuotteia ja hyvä niin. Itse peilaan koko tavarapaljousasiaa vain omalta kohdaltani ja mietin henkilökohtaisia tavaroita, joita karsin ja miten suhtaudun niihin ja säilytänkö jotain vaikkapa kohteliaisuudesta, velvollisuudesta tai vaikka toteutumattoman ihanneminän takia. En niinkään puutu kodissamme yhteisiin tavaroihin kuten huonekaluihin tai astioihin ja sillon kun niitä joskus käyn läpi kysyn tietenkin miehen mielipidettä yhteisiin tavaroihin.
Olen se joka joskus keväällä kirjoitteli tavoitteeksi tänä vuonna karsia tavaran päivässä. No aivan nappiin ei mennyt, poistoja 270 kpl ja sisään 70 tavaraa, joista kyllä suurin osa saatuja ettei onneksi ostettuja, lasten vaatteita, Aku Ankan taskareita jne. Vaatteissakin pysyin "viiden vaatteen vuosi"-haasteen rajoissa ja sitä aion jatkaa ensi vuonna. Tästä rupeamasta olen ajatellut palkita itseni värianalyysilla, jos sen jälkeen pystyisin helpommin luopumaan vaatteista joista tykkään mutta jotka eivät oikein minulle sovi. Olisi kiva kuulla mitä te muut pidätte parhaana onnistumisena tänä vuonna tavarapaljouden kesyttämisessä? Mukavaa joulun aikaa kaikille :)
Hei,
Edellisestä tuli mieleen..Kävin värianalyysissa ja siitä oli kyllä hyötyä. Huomasin että moni vaate jäi käyttämättä juurikin värin takia. Musta, valkoinen ja harmaa eivät toimi mulla ollenkaan. Niitä en enää osta.Nykyiset väärän väriset toki pidän loppuun tai olen kierrättänyt kavereille.
Muuten vaatteiden ostelu oli edelleen runsasta (lasken vaatteeksi myös kengät, sukat,laukut, alusvaatteet). Olin budjetoinut ostoksiin 900. Yli meni.
Olen kokoa 44 ja tykkään matkustaa. Tähän kokoon jos löytyy kivaa tai varsinkin matkoilta jotain erikoisempaa niin ostan surutta.
Ensi vuodelle kokeilenkin 12 vaateoston sääntöä. Joka kuukausi saan ostaa yhden vaatteen. Jos en osta niin seuraavana kuukautena sitten 2...jne. Kokeilen, koska minulla on nyt riittävästi kaikkea. Ja erityisesti jos painoni putoaa ! Rintaliivit varmaan tarvitsen jossain kohtaa, muuta ei tule edes mieleen.
Muuten oli hyvä karsimisvuosi. Luovuin monesta esineestä joita olin aiemmin jarrutellut. Lasten tavaroissa (ovat aikuisia jo ) oli myös paljon sellaisia joista yhdessä totesimme että ei tarvitse säilyttää; laitoimme leluja kiertoon. Paljon jäi vielä mutta etenee.
Kosmetiikkaostokset olivat myös heikko lenkkini mutta lopetin varastoinnin tänne kotiin ja jatkossa ostan vain tarpeeseen- tarjouksia kun tulee aina !
Olen tyytyväinen tämän vuoden aikaansaannoksiin. Tavaroiden karsimisesta on muodostunut rutiini kuten esim. siivoamisestakin.
Minulla alkoi tänään joululoma ja olen siivoillut kotona. Tavaroille on omat paikkansa ja koti on selkeä. Arkena syntyy aina sotkua ja sekamelskaa, mutta onneksi kodin saa siistiksi nopeasti.
Olen tässä tehnyt muutaman tarvehankinnan. Sukat ja alushousut alkavat olla palveluksensa lopussa ja tilasin uusia. Ostin myös leggingsit ja collegepaidan, jotka ovat paitsi mukavat päällä, mutta myös kivan näköiset, jotta ne päällä voi lähteä ihmisten ilmoille.
Nautin nyt joulun ajasta ja sen runsaudesta, mutta joulun jälkeen on ihana taas kerätä kaikki koristeet pois ja nauttia selkeästä ja vähätavaraisesta kodista.
En sano sitä ääneen, mutta tänne uskallan kirjoittaa, että salaa jo odotan, että pääsen näistä joulukoristeista. Lasten iloksi olen laittanut runsaan joulun. On aito kuusipuu, piparkakkutalot, valot ja koristeet, joulutekstiilit, lasten ihanat askartelut. Itse rakastan yksinkertaista ja selkeää sisustusta ja sellainen meillä onkin joulun aikaa lukuunottamatta.
Ensi vuonna aion panostaa kokemuksiin. Ei mitään ihmeellistä, mutta pieniä päiväretkiä kotimaan kohteisiin. Hankin ePassi rahoilla museokortin ja aion ottaa siitä ilon irti. Aion käydä myös elokuvissa, kylpylässä, sukuloimassa ja mitä nyt vaan mieleen tulee.
Olen myös tyytyväinen ostotottumuksiini eli siihen, että jos jotain hankittavaa tulee niin aina ensisijaisesti pyrin ostamaan sen käytettynä esim. Torista, Vintedistä tai kirpparilta. Viimeisin hankintani oli jonkun käsityönä tekemät sisustustyynynpäälliset 2kpl Marimekon pellavakankaasta. Maksoin niistä yhteensä 20€ kaikkine kuluineen.
Mua harmittaa se, että en ole herännyt ylikuluttamiseen jo silloin kun lapset olivat pieniä. On ollut paljon haastavampaa selittää ja opettaa asiaa isommille lapsille kuin että olisivat kasvaneet siihen vauvasta asti. No onneksi nyt edes hieman alkaa heillä ajattelu mennä siihen suuntaan. Ehkä tämä tästä, pikkuhiljaa. Onneksi suostuvat kirppisvaatteita käyttämään mielellään, toinen teineistä välillä oikein pyytää katsomaan torista/vintedistä, että löytyisikö joku haluamansa merkkivaate sieltä.
Ostin sukulaislapsille leffalippuja joululahjaksi. Moni lähisukulainen saa myös suklaata. Joitakin tavaralahjoja lapset saa myös, mutta maltilla. Ruokaan meni pitkä penni. Itse toivon, etten saa mitään, ja uskon, että tämä on kaikkien tiedossa.
Itselleni joulufiilis syntyy yhdessäolosta, hyvästä ruoasta ja joulumusiikista. Turussa on kurja sää, joten täytyy pysytellä sisällä.
Mukavaa joulua ja joulun jälkeen jatketaan raivausta. 💪
Krääsätöntä joulua kaikille ketjulaisille!
Ootko sä se tyyppi joka ulisee sukulaisen nurkissa mutta posikaan ei voi *mystisistä* syistä muuttaa?