tavarapaljous :(

Vuosien karsimisen ja henkisen työn jälkeen ajattelussa on tullut selvä muutos. Ennen lopuminen oli tuskallisen vaikeaa, mutta nykyään saan iloa siitä kun tavaraa lähtee ovesta ulos. Sama ostamisen kanssa, aiemmin sain iloa uuden ostamisesta, nyt kaikki sisääntuleva tavara vain ahdistaa ellei sille ole suoraan selkeää käyttötarvetta jossa se ei lisää tavaramäärä (esim. rikkoutuneen kodinkoneen korvaaminen). 

"Vaatteet kuitenkin tippuu mielestäni tavaroita nopeammin torissa."

Tippuu? Mitä tämä tarkoittaa, ilmeisesti jotain murretta?

Vierailija kirjoitti:

"Vaatteet kuitenkin tippuu mielestäni tavaroita nopeammin torissa."

Tippuu? Mitä tämä tarkoittaa, ilmeisesti jotain murretta?

Ihan hyvin ymmärsin tippumisen tässä kontekstissa: tulee paljon uusia ilmoituksia ja vanhemmat ilmoitukset ”tippuvat alas” eli jäävät monen sivun taakse selattaviksi.

***

Pulmaan ratkaisu: lahjoita ne tavarat, vaikka takkiin tulisi. Tarvitset tilaa ja energiaa muihin asioihin. Mistä muusta voisit säästää ja voisiko säästyneen ajan käyttää johonkin muuhun hyödylliseen, josta voi saada rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tosi ankea ihminen mutta lahjoissa häiritsee se, että ne eivät ole tippaakaan saajansa tyylisiä. Ihan kuin antaja haluaisi ostaa oman maun mukaista ja antaa sitä, koska saajan maku on niin tylsä tai huono antajan makuun verrattuna. Meillä tämä toistuu ihan jatkuvasti enkä oikeasti tiedä mitä pitäisi ajatella. Onko vika minussa tai meissä kuitenkin? Kerronpa esimerkkejä: meillä, 3-henkisellä perheellä on hyvin yksinkertainen, minimalistinen ja klassinen tyyli niin pukeutumisessa, kodissa kuin elämässä yleensä. Emme toivo mitään tai jos toivomme, emme sitä saa (toivon aina jotain kuluvaa eli syötävää tai juotavaa, lapselle sitten ihan tarkkoja juttuja). Vauva-aikaan innokkaat lähipiirin kutojat antoivat itsetekemiään riemunkirjavia vaatteita vaikka olin toivonut manläheisiä, neutraaleja sävyjä. Beigen sijaan sain fuksiaa, turkoosia, ym. Ne jäivät käyttämättä, koska eivät vain sovi minkään muun vaatteen kanssa. Lapsi saa paljon itsetehtyjä mekkoja, vaikka emme niitä käytä ja tämä on kerrottu. Parin vuoden aikana olemme saaneet kirjavan taulun, värikkäitä pyyhkeitä, puolalaista kristallikuppisarjaa, lasisia koristefiguureja, vanhoja lakanoita, lapsi kaikenlaista muovikrääsää pusseittain (hän on vasta 1-vuotias), lista on loputon. Meille olisi maailman helpointa antaa lahjoja, jos niin tahtoo. Miksi saamme jotain ihan muuta?

Kauhea avautuminen mutta tulee niin huono mieli, kun paketista kuoriutuu jotain täysin meille tarpeetonta, joka on vain tavarataakka sen jälkeen. Vaikka lapselle se kirkuvanpinkki neulemekko, meille punainen fleece-viltti tai jokin messinkinen kynttilänpidike, joka pitäisi porata seinään. Haluaisin todellakin mieluummin vain viettää ihmisten kanssa aikaa, tavarat ovat minulle ihan joutavaa. Itse emme anna lahjoja juurikaan, kylään mennessä voidaan viedä kukkia tai suklaata ja lahjaksi annamme yleensä lahjakortteja tai rahaa.

Puhumattakaan siitä, miten eräs läheinen perhe tuo aina, ihan joka kerta tullessaan pussillisen vanhoja leluja tai vaatteita lapsellemme. Kunto noissa on yleensä hyvin kyseenalainen, ovat menneet pääsääntöisesti suoraan roskiin. Sanotaan aina että ei voida ottaa kun tilaa on niin vähän mutta ollaan saatu mm. kommentti "teillä on niin väljää, hyvin mahtuisi vaikka lisäkaappeja tai lipastoja tänne".

Purkaus ohi, kiitos ja anteeksi.

Tietyllä tavalla tuo on niin sadistista, että kun näkevät omilla silmillään ja on vielä sanottu, että mitä värejä toivotaan, niin sitten mennään ihan eri tietä. Samoin tuo toisten asuntoon sisustuskamojen hankkiminen on niin törkeää.

Tuttu juttu on myös tuo roskien raahaaminen. Miten edes kehtaa.

Saan usein äidiltäni ihan selvästi kierrätettyjä lahjoja ja myös rikkinäisiä tavaraa, pyytämättä. En jaksa enää välittää vaan laitan surutta kiertoon, roskiin tai mihin sitten kuuluukin.

On niin ahdistavaa joutua ongelmiin muiden tuoman tavaran vuoksi.

Minä vain kiitän kauniisti ja laitan kiertoon. Jos pari sanomista ei auta niin olen ajatellut etten turhaan anna henkilön häiritä omaa henkistä tasapainoani. Jos henkilö haluaa kiusata ei onnistu koska pysyn rauhallisena ja ystävällisenä. En kuitenkaan suostu käyttämään epämieluisia tavaroita vaan laitan ne ensin kaappiin ja sieltä kierrätykseen.

Omien appivanhempien kohdalla kysymys on siitä etteivät itse sota-ajan lapsina pysty laittamaan tavaraa pois. Kun ”lahjoittavat” sen meille teemme sitten kierrätyksen heidän puolestaan. Kaikki hyötyvät.

Olen tulkinnut samoin. Tiedän että äitini on myynyt aika paljon tavaraa fb-kirpputorilla. Kun joku tavara ei mene millään kaupaksi, hän kysyy, eikö minulla olisi sille käyttöä, ja sitten vain tuuppaa sen minulle. Olen ajatellut sen niin, että hänelle pula-ajan lapsena on vaikea heittää roskiin ehjää tavaraa, joten se jää minulle tehtäväksi hänen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vaatteet kuitenkin tippuu mielestäni tavaroita nopeammin torissa."

Tippuu? Mitä tämä tarkoittaa, ilmeisesti jotain murretta?

Ihan hyvin ymmärsin tippumisen tässä kontekstissa: tulee paljon uusia ilmoituksia ja vanhemmat ilmoitukset ”tippuvat alas” eli jäävät monen sivun taakse selattaviksi.

***

Pulmaan ratkaisu: lahjoita ne tavarat, vaikka takkiin tulisi. Tarvitset tilaa ja energiaa muihin asioihin. Mistä muusta voisit säästää ja voisiko säästyneen ajan käyttää johonkin muuhun hyödylliseen, josta voi saada rahaa?

Itse olin vuosikymmenen tavaran kanssa säätäjä, myin paljon tavaraa huuto.netissä, kirppiksillä ja myöhemmin FB-kirppareilla. Olen aina ollut toimelias ihminen joten myyntiin liittyvä säätö ei haitannut minua. Saadut tulot ei ollet suurinsuuria, joitain euroja tai kymppejä silloin tällöin, mutta aikaa meni kuitenkin viestittelyyn, pakkaamisiin, lähettelyihin, noutojen sopimisiin ja odotteluihin aika paljon. 

Joitain vuosia sitten tuli mieleen tuttavani (ja osittain tämän ketjun) herättelemänä, että voisiko sillä ajalla tehdä jotain muutakin. Lopetin kirppis- ja nettimyyntitouhut ja annoin ylimääräiset tavarat tutuille ja hyväntekeväisyyskirpparille. Raivasin muutenkin elämästäni lisää aikaa ja aloin kehittämään ammatillista osaamistani opiskelemalla vapaa-ajallani. Nyt vajaat pari vuotta myöhemmin minulla on uusi työ ja palkkani on useamman tonnin suurempi kuin edellisessä työpaikassa. Toki tiedostan että näin nopea ja suuri muutos elämässä vaatii kovan työn lisäksi roppakaupalla onnea, on oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja törmättävä oikeisiin ihmisiin. Mutta toisaalta nämä onnenkantamoiset eivät olisi johtaneet mihinkään jos en olisi ensin tehnyt kovaa työtä ammatillisen kehittämiseni eteen. 

Jos kiinnostaa edetä työssään, kannattaa miettiä millaiset asiat voisi edistää omia tavoitteita. Esim. sosiaalialalla voi tuntua että ei tästä mihinkään lisäopinnoilla etene, mutta mitäpä jos etenisitkin vaikkapa esimiestehtäviin tai hankkeiden projektinjohtotehtäviin? Esimiestaitoja ja projektinhallintaa voi molempia opiskella verkkokursseilla ja avoimessa yliopistossa. Onko alallasi jotain työtehtäviä jonka osaajista on pulaa? Tai haluatko vaihtaa alaa kokonaan? Selvitä millaisia opintoja uusi ala vaatisi ja ala edistämään niitä vapaa-ajallasi. Äkkiseltään voi tuntua ettei riitä millään aikaa kun on jo päivätyöt, kotityöt ehkä perhettä ja lemmikkejä ja muita velvollisuuksia. Mutta aikaa meillä on kaikilla yhtä paljon, on kiinni prioriteeteista mihin haluamme sen käyttää. Kokeile jättää kirppistelyt ja nettimyynnit, paljonko säästät viikossa aikaa yhteensä? Mitä muita aikasyöppöjä elämässäsi on, josta voisit luopua? Jos käytät viikossa vaikkapa 4h opiskeluun, olet puolessa vuodessa opiskellut ja kehittänyt taitojasi jo sadan tunnin edestä. 

Itse kävin paljon myös alani verkostoitumistilaisuuksissa ja osallistuin alaan liittyvään vapaaehtoistyöhön, jota kautta tuli tärkeitä kontakteja eli niitä ns. oikeita ihmisiä. Eivät siis tupsahtaneet ovelleni, vaan töitä sai tehdä senkin eteen.

Uralla eteneminen joko samassa tai uudessa työpaikassa on yleensä tehokkain ja pitkäkestoisin keino saada lisää rahaa. Jo ensimmäinen palkka muutaman satasen palkankorotuksella peittoaa melko monet nettikaupat. 

Vierailija kirjoitti:

Pulma. Tavaraa olisi myytävänä niin, että torissa kauppaamalla niistä voisi saada parhaimmillaan varmaan noin 70-100 e mikäli oikea ostaja bongaisi ilmoituksen. Hyväkuntoista vaatetta ynnä muuta, mutta kun tällä hetkellä torissa tuo vaatepuoli päivittyy tosi nopeasti ja ilmoitukset tippuvat saman tien johonkin 50 sivua alemmas. Eihän niitä sieltä juuri kukaan sitten enää löydä, ellei osaa hakea oikealla hakusanalla.

Nää vaan roikkuu tuolla kaiken aikaa ja mitään ei tapahdu. Aloin tässä jo miettiä, että täytyisiköhän yrittää kaivella kaappeja löytyisikö jotain muutakin myytävää ja sitten veisi ne kirpparille. Ongelma on vaan se, että kirppari ottaa muistaakseni täällä 35 euroa plus ne provikat niin eihän tuosta juuri mitään jäisi käteen.

Eli ihan kuin olisi tilanteessa, että pienituloisena yrittää vaan sitkeästi laskea näiden hintoja torissa (jolloin ollaan taas kauempana siitä satasesta) ja kukaan ei silti osta niitä. Kirppari tuntuu puolestaan vähän sellaiselle, että joko siinä jää pahimmassa tapauksessa vähän häviölle tai sitten näkee sen kaiken vaivan (hinnottelu, sinne raahaaminen ym) aika turhaan, kun ei tiedä jääkö käteen vaan joku kymppi tai päälle. Kolmas vaihtoehto olisi viedä kaikki lahjoitukseen, jolloin päästään tuohon ongelman alkuytimeen eli pienituloisuuteen; ilmaiseksi käyttökelpoisen ja miltei uudenveroisten vaatteiden ilmaiseksi heittäminen tuntuu aika pahalta, vähän sama kuin heittäisi loputkin pennoset roskiin. Harmittaa edes se kun kaappeihin on kertynyt vaatetta mikä ei sitten loppujen lopuksi istunutkaan päälle, mutta niitä ei voinut enää palauttaakaan. Tehty mikä tehty ja nyt onneksi osaa tehdä järkevämpiä valintoja.

Mutta miten te tekisitte, jos oikeasti olisi tosi tiukkaa rahasta? Me siis harkitaan myös muuttoa uuteen kotiin tässä syksyn/talven aikana ja olisi kiva päästä näistä eroon, mutta en enää tiedä, mikä olisi järkevin ratkaisu. Epäilyttää, että ehdinkö saada kaikkea netin kautta myytyä ennen muuttoa, kun kaupat etenevät etanan vauhtia.

Jos muuttokin on mielessä, niin alkaisin katsoa koko kodin irtaimistoa tarkemmin. Ottaisin kotoa jostain tilaa, johon keräsin kaikkea turhaa samalla niitä voi laittaa toriin myyntiin. Kun koko koti on käyty läpi, niin näkee hyvin, että riittääkö tavara kirpparipöytään. Miettisin kaiken kohdalla haluanko tosiaan pakata ja kantaa sen uuteen kotiin. Muuttaessa on kriittisempi, muista kysyä myös muiden perheenjäsenten turhat tavarat mukaan.

Jos tavara ei riitä kirpparipöydäksi, niin muuttoon asti vaan sitkeästi myy torissa. Sitten jossain vaiheessa yrittää myydä kasana ja jos ei mene pilkkahintaankaan, niin sitten vaan lahjoittaa pois. Ainakin ne on jo kasattu yhteen ja kaapit käyty läpi, jos ei muuta positiivista keksi.

Jos kirppikselle olisi jonkin verran tavaraa, aina voi myös kysyä tutuilta, että olet laittamassa kirpparipöytään, onko jotain myytävää? Lupaa joku prosentti myydystä tavarasta, jos kippari ottaa esim. 50%, niin lupaa vaikka kaverille 40% sinulle jää vähän ja saat täyden pöydän. moni varmaan myös lahjoittaa tavaraa mielellään minä ainakin antaisin turhat tavarat mieluummin kaverille, kuin laittaisin vaan torin annetaan palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pulma. Tavaraa olisi myytävänä niin, että torissa kauppaamalla niistä voisi saada parhaimmillaan varmaan noin 70-100 e mikäli oikea ostaja bongaisi ilmoituksen. Hyväkuntoista vaatetta ynnä muuta, mutta kun tällä hetkellä torissa tuo vaatepuoli päivittyy tosi nopeasti ja ilmoitukset tippuvat saman tien johonkin 50 sivua alemmas. Eihän niitä sieltä juuri kukaan sitten enää löydä, ellei osaa hakea oikealla hakusanalla.

Nää vaan roikkuu tuolla kaiken aikaa ja mitään ei tapahdu. Aloin tässä jo miettiä, että täytyisiköhän yrittää kaivella kaappeja löytyisikö jotain muutakin myytävää ja sitten veisi ne kirpparille. Ongelma on vaan se, että kirppari ottaa muistaakseni täällä 35 euroa plus ne provikat niin eihän tuosta juuri mitään jäisi käteen.

Eli ihan kuin olisi tilanteessa, että pienituloisena yrittää vaan sitkeästi laskea näiden hintoja torissa (jolloin ollaan taas kauempana siitä satasesta) ja kukaan ei silti osta niitä. Kirppari tuntuu puolestaan vähän sellaiselle, että joko siinä jää pahimmassa tapauksessa vähän häviölle tai sitten näkee sen kaiken vaivan (hinnottelu, sinne raahaaminen ym) aika turhaan, kun ei tiedä jääkö käteen vaan joku kymppi tai päälle. Kolmas vaihtoehto olisi viedä kaikki lahjoitukseen, jolloin päästään tuohon ongelman alkuytimeen eli pienituloisuuteen; ilmaiseksi käyttökelpoisen ja miltei uudenveroisten vaatteiden ilmaiseksi heittäminen tuntuu aika pahalta, vähän sama kuin heittäisi loputkin pennoset roskiin. Harmittaa edes se kun kaappeihin on kertynyt vaatetta mikä ei sitten loppujen lopuksi istunutkaan päälle, mutta niitä ei voinut enää palauttaakaan. Tehty mikä tehty ja nyt onneksi osaa tehdä järkevämpiä valintoja.

Mutta miten te tekisitte, jos oikeasti olisi tosi tiukkaa rahasta? Me siis harkitaan myös muuttoa uuteen kotiin tässä syksyn/talven aikana ja olisi kiva päästä näistä eroon, mutta en enää tiedä, mikä olisi järkevin ratkaisu. Epäilyttää, että ehdinkö saada kaikkea netin kautta myytyä ennen muuttoa, kun kaupat etenevät etanan vauhtia.

Jos muuttokin on mielessä, niin alkaisin katsoa koko kodin irtaimistoa tarkemmin. Ottaisin kotoa jostain tilaa, johon keräsin kaikkea turhaa samalla niitä voi laittaa toriin myyntiin. Kun koko koti on käyty läpi, niin näkee hyvin, että riittääkö tavara kirpparipöytään. Miettisin kaiken kohdalla haluanko tosiaan pakata ja kantaa sen uuteen kotiin. Muuttaessa on kriittisempi, muista kysyä myös muiden perheenjäsenten turhat tavarat mukaan.

Jos tavara ei riitä kirpparipöydäksi, niin muuttoon asti vaan sitkeästi myy torissa. Sitten jossain vaiheessa yrittää myydä kasana ja jos ei mene pilkkahintaankaan, niin sitten vaan lahjoittaa pois. Ainakin ne on jo kasattu yhteen ja kaapit käyty läpi, jos ei muuta positiivista keksi.

Jos kirppikselle olisi jonkin verran tavaraa, aina voi myös kysyä tutuilta, että olet laittamassa kirpparipöytään, onko jotain myytävää? Lupaa joku prosentti myydystä tavarasta, jos kippari ottaa esim. 50%, niin lupaa vaikka kaverille 40% sinulle jää vähän ja saat täyden pöydän. moni varmaan myös lahjoittaa tavaraa mielellään minä ainakin antaisin turhat tavarat mieluummin kaverille, kuin laittaisin vaan torin annetaan palstalle.

Viimeksi, kun mä halusin muuttaa roudasin verkkokeltsusta kaikki tavarat sisälle ja kasasin kaikki turhat myytävät keltsuun. Tein tän jo paljon ennen kuin edes aloin hakea asuntoa, otin kuvan ja vein säilöön. Myin niitä facessa ja torissa. Muutossa oli helppoa, kun tiesi, ettei keltsussa olevia tavaroita tarvitse pakata tai miettiä. Vein ne joita en ollut myynyt sitten loppusiivouksen yhteydessä kierrätyskeskukseen.

Nykyään varastoin vaan auton talvi/kesärenkaita ja muuton jälkeen löytyneitä facen kirpparilla myynnissä olevia tavaroita. Ei myöskään tarvitse päästää vieraita kotiovelle, kellarista saa ne tohon pihalle helpommin.

Ihmettelen. Miten jengi jaksaa pähkäillä vuodesta toiseen että omistavat liikaa tavaraa.

Hihat heilumaan vaan ja koti ja kaapit sopivan tyhjäksi hopi-hopi - ja itseä niskasta kiinni ettei jatkossa tule hutiostoksia 😌

Vierailija kirjoitti:

Pulma. Tavaraa olisi myytävänä niin, että torissa kauppaamalla niistä voisi saada parhaimmillaan varmaan noin 70-100 e mikäli oikea ostaja bongaisi ilmoituksen. Hyväkuntoista vaatetta ynnä muuta, mutta kun tällä hetkellä torissa tuo vaatepuoli päivittyy tosi nopeasti ja ilmoitukset tippuvat saman tien johonkin 50 sivua alemmas. Eihän niitä sieltä juuri kukaan sitten enää löydä, ellei osaa hakea oikealla hakusanalla.

Nää vaan roikkuu tuolla kaiken aikaa ja mitään ei tapahdu. Aloin tässä jo miettiä, että täytyisiköhän yrittää kaivella kaappeja löytyisikö jotain muutakin myytävää ja sitten veisi ne kirpparille. Ongelma on vaan se, että kirppari ottaa muistaakseni täällä 35 euroa plus ne provikat niin eihän tuosta juuri mitään jäisi käteen.

Eli ihan kuin olisi tilanteessa, että pienituloisena yrittää vaan sitkeästi laskea näiden hintoja torissa (jolloin ollaan taas kauempana siitä satasesta) ja kukaan ei silti osta niitä. Kirppari tuntuu puolestaan vähän sellaiselle, että joko siinä jää pahimmassa tapauksessa vähän häviölle tai sitten näkee sen kaiken vaivan (hinnottelu, sinne raahaaminen ym) aika turhaan, kun ei tiedä jääkö käteen vaan joku kymppi tai päälle. Kolmas vaihtoehto olisi viedä kaikki lahjoitukseen, jolloin päästään tuohon ongelman alkuytimeen eli pienituloisuuteen; ilmaiseksi käyttökelpoisen ja miltei uudenveroisten vaatteiden ilmaiseksi heittäminen tuntuu aika pahalta, vähän sama kuin heittäisi loputkin pennoset roskiin. Harmittaa edes se kun kaappeihin on kertynyt vaatetta mikä ei sitten loppujen lopuksi istunutkaan päälle, mutta niitä ei voinut enää palauttaakaan. Tehty mikä tehty ja nyt onneksi osaa tehdä järkevämpiä valintoja.

Mutta miten te tekisitte, jos oikeasti olisi tosi tiukkaa rahasta? Me siis harkitaan myös muuttoa uuteen kotiin tässä syksyn/talven aikana ja olisi kiva päästä näistä eroon, mutta en enää tiedä, mikä olisi järkevin ratkaisu. Epäilyttää, että ehdinkö saada kaikkea netin kautta myytyä ennen muuttoa, kun kaupat etenevät etanan vauhtia.

Myyn kaikki vaatteet livekirppiksessä.

Syksyllä Siivouspäivä ruttopuistossa oli iso hitti.

Pitää panostaa ulkonäköön. Mulla oli 2 rekkiä, joissa vaatteet hengareilla roikkumassa, näkyvä hintalappu kiinni ja päissä tiedot minkäkokoisia vaatteita on.

Pöydällä oli lasten vaatteet. Konmarin tapaan olin viikannut laatikkoon, päädyssä luki 146 pitkähihaiset ja a 2 euroa.

Vaatteet meni kaupaksi ehkä 75%.

Ne vaatekasat maassa, joita siivouspäivänä näkee, kukaan ei kiinnostu niistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vaatteet kuitenkin tippuu mielestäni tavaroita nopeammin torissa."

Tippuu? Mitä tämä tarkoittaa, ilmeisesti jotain murretta?

Ihan hyvin ymmärsin tippumisen tässä kontekstissa: tulee paljon uusia ilmoituksia ja vanhemmat ilmoitukset ”tippuvat alas” eli jäävät monen sivun taakse selattaviksi.

***

Pulmaan ratkaisu: lahjoita ne tavarat, vaikka takkiin tulisi. Tarvitset tilaa ja energiaa muihin asioihin. Mistä muusta voisit säästää ja voisiko säästyneen ajan käyttää johonkin muuhun hyödylliseen, josta voi saada rahaa?

Tämä ketju on niin positiivinen ja kiva siitäkin syystä, että kun joku kysyy "mitä tuo tarkoittaa" niin joku aina kärsivällisesti vastaa ja selittää. Vaikka asia olisi itselle "päivänselvä" niin olisi hyvä aina muistaa, että me olemme erilaisia ja osa käyttää hyvinkin laajaa sanavarastoa, slangia, fingelskaa eli kieliä sekaisin tai just jotain murretta. Ja silloin se joka ei ymmärrä on fiksu kun kysyy.

Vierailija kirjoitti:

Pulma. Tavaraa olisi myytävänä niin, että torissa kauppaamalla niistä voisi saada parhaimmillaan varmaan noin 70-100 e mikäli oikea ostaja bongaisi ilmoituksen. Hyväkuntoista vaatetta ynnä muuta, mutta kun tällä hetkellä torissa tuo vaatepuoli päivittyy tosi nopeasti ja ilmoitukset tippuvat saman tien johonkin 50 sivua alemmas. Eihän niitä sieltä juuri kukaan sitten enää löydä, ellei osaa hakea oikealla hakusanalla.

Nää vaan roikkuu tuolla kaiken aikaa ja mitään ei tapahdu. Aloin tässä jo miettiä, että täytyisiköhän yrittää kaivella kaappeja löytyisikö jotain muutakin myytävää ja sitten veisi ne kirpparille. Ongelma on vaan se, että kirppari ottaa muistaakseni täällä 35 euroa plus ne provikat niin eihän tuosta juuri mitään jäisi käteen.

Eli ihan kuin olisi tilanteessa, että pienituloisena yrittää vaan sitkeästi laskea näiden hintoja torissa (jolloin ollaan taas kauempana siitä satasesta) ja kukaan ei silti osta niitä. Kirppari tuntuu puolestaan vähän sellaiselle, että joko siinä jää pahimmassa tapauksessa vähän häviölle tai sitten näkee sen kaiken vaivan (hinnottelu, sinne raahaaminen ym) aika turhaan, kun ei tiedä jääkö käteen vaan joku kymppi tai päälle. Kolmas vaihtoehto olisi viedä kaikki lahjoitukseen, jolloin päästään tuohon ongelman alkuytimeen eli pienituloisuuteen; ilmaiseksi käyttökelpoisen ja miltei uudenveroisten vaatteiden ilmaiseksi heittäminen tuntuu aika pahalta, vähän sama kuin heittäisi loputkin pennoset roskiin. Harmittaa edes se kun kaappeihin on kertynyt vaatetta mikä ei sitten loppujen lopuksi istunutkaan päälle, mutta niitä ei voinut enää palauttaakaan. Tehty mikä tehty ja nyt onneksi osaa tehdä järkevämpiä valintoja.

Mutta miten te tekisitte, jos oikeasti olisi tosi tiukkaa rahasta? Me siis harkitaan myös muuttoa uuteen kotiin tässä syksyn/talven aikana ja olisi kiva päästä näistä eroon, mutta en enää tiedä, mikä olisi järkevin ratkaisu. Epäilyttää, että ehdinkö saada kaikkea netin kautta myytyä ennen muuttoa, kun kaupat etenevät etanan vauhtia.

Minä laittaisin (ja laitankin) vaatteet Vähänkäytettyyn. Siten ne saa heti pois nurkista. Jos ne eivät mene pian kaupaksi, hinta tippuu automaattisesti.

Minullakin on tiukkaa rahasta, mutta olen oppinut hyväksymään, että ihan kaikesta ei enää saa rahoja irti, ja ihan kaikkea ei kannata yrittää myydä rajattoman pitkään.

Jos tavara ei mene kaupaksi puolessa vuodessa (Vähänkäytetyn myyntiaika), niin ajattelen, että se ei sitten vaan mene kaupaksi. Kyllä se vieläkin joskus harmittaa, mutta annan mennä.

Vähänkäytetyltä saa kyllä myyntiajan päätyttyä takaisin myymättömät tavarat (postikulujen hinnalla). Tämä mahdollistaa sen, että uskallan lähettää kaikki paremmatkin vaatteet myyntiin - mutta en ole oikeasti koskaan käyttänyt sitä mahdollisuutta. 😁 Puolen vuoden päästä en enää kaipaa mitään takaisin!

Vähänkäytetyssä ei tietysti voi myydä kaikkea, mutta vaatteet, asusteet, laukut, kengät, reput ja harrastusvälineet ainakin käyvät.

Nyt kun kirpparit tulivat taas puheenaiheeksi niin minua kiinnostaisi tietää, että mikä teille pienituloisille on sellainen summa, jota lähtisitte tavoittelemaan kirpparilta?

Tarkennan! Eli jos teillä on jonkin verran myytävää tavaraa ja vaatetta, ja kirppari tietysti ottaa aina sen 30-35e/vko + provisiot paikkakunnasta riippuen. Kotona on vaikea hinnoitella joka ikistä tuotetta oikein, eli tietysti ei aina ihan satavarmaksi tiedä, että meneekö tavara siihen hintaan kaupan kuin oli ajatellut. Mutta jonkinlainen kutina siitä monesti on, että jos on vaikka kolme kassillista vaatteita niin niistä saattaisi ehkä jäädä sen kirpputorin 30e+provision vähennyksen jälkeen vaikkapa noin 30e.

Eli mikä on sellainen käteenjäävä summa jota toivoisitte saavanne, jotta koette tuon kaiken kirpputorihinnoittelun, vaatteiden siistimisen ja kirpputorille raahaamisen kannattavaksi? =) Jos tietäisitte jäävänne voitolle edes sen parikymppiä niin tekisittekö tuon kaiken vai yrittäisittekö vaan sitkeästi saada ne tavarat myytyä netissä, jolloin niistä ehkä saisi paremman rahan, MUTTA se voi olla paljon hitaampaa päästä niistä kaikista eroon?

Riippuen tilanteesta.

Jos raha riittää elämiseem, mutta lisäeuroja kaipaan säästöön ja satunnaiseen hemmotteluun, silloin pyrin myymään netin kautta mahdollisimman hyvään hintaan. Kipparille silloin vain jos tavaraa oikeasti kertyy paljon, joskus saan tutuilta lahjoituksena, kun tietävät minun myyvän tavaroita.

Jos taas raha on niin tiukassa, että laskujenkin kanssa on hankalaa, niin silloin pyrin mahdollisimman nopeasti saamaan rahaa, jolloin kirppiksen 20€ on parempi kuin ei mitään, sillä saa jo paljon ruokaa.

Mutta yleisesti ottaen pyrin katsomaan, että nämä ainakin kattaa sen pöydän hinnan, yleensä lasten vaatteita 1€-5€/kpl, menee hyvä kuntoisena lähes varmasti. Sitten niin, että tavaraa on myytäväksi sen lisäksi vähintään 300€ arvosta. Meillä kirppis ottaa provisiota 5%. Näin yleensä tienaa ainakin satasen, yleensä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Eli mikä on sellainen käteenjäävä summa jota toivoisitte saavanne, jotta koette tuon kaiken kirpputorihinnoittelun, vaatteiden siistimisen ja kirpputorille raahaamisen kannattavaksi? =) Jos tietäisitte jäävänne voitolle edes sen parikymppiä niin tekisittekö tuon kaiken vai yrittäisittekö vaan sitkeästi saada ne tavarat myytyä netissä, jolloin niistä ehkä saisi paremman rahan, MUTTA se voi olla paljon hitaampaa päästä niistä kaikista eroon?

Mulla on puolen tunnin ajomatka suuntaansa lähimmälle kirpparille, joten en missään tapauksessa vuokraisi pöytää jos arvioisin että voin tienata korkeintaan muutaman kympin. Yrittäisin myydä netissä, ja jos tavarat eivät ole menneet kaupaksi tiettyyn määräaikaan mennessä, lahjoittaisin ne hyväntekeväisyyskirpparille.

Pidän tärkeämpänä vapautunutta tilaa ja siisteyttä kuin muutamaa euroa, jotka ehkä saattaisin tienata jos jaksan odottaa tarpeeksi kauan, lisäksi koen että mun kannattaa myymisrumban sijaan käyttää aika ja energia johonkin muuhun tekemiseen, mikä ehkä auttaa mua säästämään rahaa tai muuten parantaa elämänlaatua.

Minä lähtisin satasesta, mutta olen tähän mennessä surkeasti epäonnistunut kaikissa kirpparimyynneissä. Olen kokenut kirppisostaja, ja teen aina jonkun kivan löydön (en tosin käy usein), mutta näköjään siitä ei ole mitään apua oman tavaran hinnoitteluun tai myyntimenekin arvioimiseen. Tästä lannistuneena lahjoitan nykyään kaiken pois. Olen kyllä nyt ajatellut kokeilla Vähänkäytettyä.

Minulla on monta lasta, kaikkea ei saa kierrätettyä lapselta toiselle, kaikki ei jokaisen läpi menneenäkään ole vielä huonokuntoista, ja välillä tulee sekä sukulaisilta että itse ostettua hutiostoksia, lapsillakin kun on omat mieltymyksensä. Jos joku mietti, mistä sitä tavaraa riittää. :D

Ei sillä, on tässä oma raivausurakkakin kesken. Kaikkea turhaa on vielä nurkissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pulma. Tavaraa olisi myytävänä niin, että torissa kauppaamalla niistä voisi saada parhaimmillaan varmaan noin 70-100 e mikäli oikea ostaja bongaisi ilmoituksen. Hyväkuntoista vaatetta ynnä muuta, mutta kun tällä hetkellä torissa tuo vaatepuoli päivittyy tosi nopeasti ja ilmoitukset tippuvat saman tien johonkin 50 sivua alemmas. Eihän niitä sieltä juuri kukaan sitten enää löydä, ellei osaa hakea oikealla hakusanalla.

Nää vaan roikkuu tuolla kaiken aikaa ja mitään ei tapahdu. Aloin tässä jo miettiä, että täytyisiköhän yrittää kaivella kaappeja löytyisikö jotain muutakin myytävää ja sitten veisi ne kirpparille. Ongelma on vaan se, että kirppari ottaa muistaakseni täällä 35 euroa plus ne provikat niin eihän tuosta juuri mitään jäisi käteen.

Eli ihan kuin olisi tilanteessa, että pienituloisena yrittää vaan sitkeästi laskea näiden hintoja torissa (jolloin ollaan taas kauempana siitä satasesta) ja kukaan ei silti osta niitä. Kirppari tuntuu puolestaan vähän sellaiselle, että joko siinä jää pahimmassa tapauksessa vähän häviölle tai sitten näkee sen kaiken vaivan (hinnottelu, sinne raahaaminen ym) aika turhaan, kun ei tiedä jääkö käteen vaan joku kymppi tai päälle. Kolmas vaihtoehto olisi viedä kaikki lahjoitukseen, jolloin päästään tuohon ongelman alkuytimeen eli pienituloisuuteen; ilmaiseksi käyttökelpoisen ja miltei uudenveroisten vaatteiden ilmaiseksi heittäminen tuntuu aika pahalta, vähän sama kuin heittäisi loputkin pennoset roskiin. Harmittaa edes se kun kaappeihin on kertynyt vaatetta mikä ei sitten loppujen lopuksi istunutkaan päälle, mutta niitä ei voinut enää palauttaakaan. Tehty mikä tehty ja nyt onneksi osaa tehdä järkevämpiä valintoja.

Mutta miten te tekisitte, jos oikeasti olisi tosi tiukkaa rahasta? Me siis harkitaan myös muuttoa uuteen kotiin tässä syksyn/talven aikana ja olisi kiva päästä näistä eroon, mutta en enää tiedä, mikä olisi järkevin ratkaisu. Epäilyttää, että ehdinkö saada kaikkea netin kautta myytyä ennen muuttoa, kun kaupat etenevät etanan vauhtia.

Minä laittaisin (ja laitankin) vaatteet Vähänkäytettyyn. Siten ne saa heti pois nurkista. Jos ne eivät mene pian kaupaksi, hinta tippuu automaattisesti.

Minullakin on tiukkaa rahasta, mutta olen oppinut hyväksymään, että ihan kaikesta ei enää saa rahoja irti, ja ihan kaikkea ei kannata yrittää myydä rajattoman pitkään.

Jos tavara ei mene kaupaksi puolessa vuodessa (Vähänkäytetyn myyntiaika), niin ajattelen, että se ei sitten vaan mene kaupaksi. Kyllä se vieläkin joskus harmittaa, mutta annan mennä.

Vähänkäytetyltä saa kyllä myyntiajan päätyttyä takaisin myymättömät tavarat (postikulujen hinnalla). Tämä mahdollistaa sen, että uskallan lähettää kaikki paremmatkin vaatteet myyntiin - mutta en ole oikeasti koskaan käyttänyt sitä mahdollisuutta. 😁 Puolen vuoden päästä en enää kaipaa mitään takaisin!

Vähänkäytetyssä ei tietysti voi myydä kaikkea, mutta vaatteet, asusteet, laukut, kengät, reput ja harrastusvälineet ainakin käyvät.

Eikös sinne voi myös jättää tavaransa heille käsiteltäväksi, jos ei mene kaupaksi? Itse en ainakaan haluaisi mitään takaisin.

Mulla oli taas kirppispöytä, kolmas vuoden sisään. Mutta hei, nyt en löytänyt enää läheskään yhtä paljoa tavaraa myytäväksi! Jotain on siis tapahtunut. Aiemmin olen myös yleensä saanut 300+ e viikon pöydästä, nyt 200e. Vein noin neljä kestokassillista (+pari yksittäistä isoa juttua) ja toin yhden kassin takaisin, tai siis puolet siitä menee Konttiin ja puolet jätän odottamaan ensi kevättä, kun olivat lähinnä kesäkeleille sopivia vaatteita.

Mulla on monta pientä lasta, joten pääosa myytävästä kertyy heiltä ja jotain mun ja miehen ja kodin roinaa lisäksi. Joku ehkä miettii, miten niin paljon riittää myyntiin, mutta lasten kasvamisen lisäksi oma silmä alkaa kehittyä yhä kriittisemmäksi ja kotoa lähtee niitäkin tavaroita, jotka viime kerralla saivat vielä jäädä.

Viime aikoina on puhki käytettynä mennyt roskiin vaatteita ja nyt viimeisimpänä huomasin, että meidän aluslakana on aivan puhkihiutunut. Hassua kyllä, olen aivan onnessani tästä! Nää on konkreettisia esimerkkejä siitä, että tavaraa alkaa olla vain sen verran, että ne oikeasti tulee käytettyä loppuun. Kylläpä tuntui hyvältä laittaa tilaukseen laadukas valkoinen aluslakana ja tyynyliina niinikään puhkikäytetyn tilalle. Meillä siis on parisänkyyn käytössä vain kaksi lakanaa, joita pestään ja vuorotellaan, joten uusi täytyi ostaa. Nämä edelliset 5v vanhoja.

Pohdin tässä lapseni vanhoja koulukirjoja poistaessa, että onko se oikein? Siis lapsi itse pystyy osan poistamaan kivuitta, eikä se itsellenikään sen suurempaa tunnetta aiheuta. Lähinnä mietin, että oma äitini on säästänyt meiltä lapsilta varastoonsa kaikki koulukirjoista lähtien. Tuntuu vain etten ehkä ole tarpeeksi kiintynyt lasteni lapsuusmuistoihin? Kadunko sitä kun ovat isompia? En usko, että katuisin, sillä en näe syytä katsella jotain laskuja. Tarinat säilytän kyllä.

Kai vertaan nyt itseäni liikaa äitiini, joka taas ei osaa laskea irti meistä lapsistaan ollenkaan.

Ehkä vähän turhaa tajunnanvirtaa, mutta tämä kävi vain mielessä tässä lapsen kanssa karsiessa.

Vierailija kirjoitti:

Pohdin tässä lapseni vanhoja koulukirjoja poistaessa, että onko se oikein? Siis lapsi itse pystyy osan poistamaan kivuitta, eikä se itsellenikään sen suurempaa tunnetta aiheuta. Lähinnä mietin, että oma äitini on säästänyt meiltä lapsilta varastoonsa kaikki koulukirjoista lähtien. Tuntuu vain etten ehkä ole tarpeeksi kiintynyt lasteni lapsuusmuistoihin? Kadunko sitä kun ovat isompia? En usko, että katuisin, sillä en näe syytä katsella jotain laskuja. Tarinat säilytän kyllä.

Kai vertaan nyt itseäni liikaa äitiini, joka taas ei osaa laskea irti meistä lapsistaan ollenkaan.

Ehkä vähän turhaa tajunnanvirtaa, mutta tämä kävi vain mielessä tässä lapsen kanssa karsiessa.

Tarinat säilyttää ja muu kylmästi pois. Mieti ootko itse palannut omiin koulukirjoihin? Tuskin. Oma äitinikin on säilyttänyt enkä oo avannut muutakun tarinavihon. On asioita mihin sinä ja lapsesi haluaa palata, mutta tuskin se on kolmosluokan matikan tai ympäristotiedon kirja.

Vierailija kirjoitti:

Pohdin tässä lapseni vanhoja koulukirjoja poistaessa, että onko se oikein? Siis lapsi itse pystyy osan poistamaan kivuitta, eikä se itsellenikään sen suurempaa tunnetta aiheuta. Lähinnä mietin, että oma äitini on säästänyt meiltä lapsilta varastoonsa kaikki koulukirjoista lähtien. Tuntuu vain etten ehkä ole tarpeeksi kiintynyt lasteni lapsuusmuistoihin? Kadunko sitä kun ovat isompia? En usko, että katuisin, sillä en näe syytä katsella jotain laskuja. Tarinat säilytän kyllä.

Kai vertaan nyt itseäni liikaa äitiini, joka taas ei osaa laskea irti meistä lapsistaan ollenkaan.

Ehkä vähän turhaa tajunnanvirtaa, mutta tämä kävi vain mielessä tässä lapsen kanssa karsiessa.

Mitä kukaan niillä vanhoilla koulukirjoilla tekee? Luoko joku ihan oikeasti tunnesiteitä johonkin biologian tms kirjoihin? Aapiset ehkä ymmärrän, osa niistä on jotenkin hienoja, mutta eipä niilläkään mitään oikeasti taida tehdä. Tarinat säilyttäisin jos lapset haluaisivat niin. Itse käskin aikoinani äidin polttamaan omat tarinavihkoni koska ne olivat mielestäni noloja, ei ole kaduttanut. Nekin saa toki nykyään skannattua/tallennettua...