tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta: kuinka moni teistä innokkaista shoppailijoista pitää kirjaa omista vaateostoksista tai miksei myös tavarahankinnoista? Ja uskaltaako joku paljastaa, paljonko käytti viime vuonna vaatteisiin ja kosmetiikkaan? Tai paljonko tänä vuonna on mennyt?

Tää vois oikeasti inspiroida aika paljon tekemään muutoksia omaan kulutukseen, kun siitä rahankäytöstä pitää jonkinlaista kirjaa. Ja sitä kirjanpitoa voi muokata jollain tavalla. Itse esim. koen tekeväni ruokaostokset varsin järkevästi, koska meillä harvemmin tulee ruokahävikkiä. Oma kulutusongelma on ollut nimenomaan vaatteet (etenkin yläosat eli puserot/topit/takit jostain syystä) ja kosmetiikka, joten olen alkanut pitää niistä kirjaa. Tämän vuoksi mun on vähän turha heittää mun tähänastista kulutusta tähän, kun tosiaan oon vasta aloittanut eli "dataa" on aika vähän vielä eikä se kerro siitä kuluttamisesta vielä kovinkaan paljoa. Katsotaan, jos joskus myöhemmin muistan käydä päivittämässä! Enemmän ehkä hyödyttäisi nähdä ne rahanmenot vähän pidemmältä aikaväliltä, edes puolen vuoden ajalta kun sitten voisi olla jo paremmin jonkinlainen "kutina" siitä kuluttamisesta :)

Himoshoppaaja täällä hei!

Oon pitänyt viimeiset 10v kirjaa vaatteisiin (sis. asusteet ja kengät) käyttämistäni rahoista. Määrä on vaihdellut 1200e-3400e. Rahaa on mennyt vuosi vuodelta enemmän, tosin viimevuonna ja tänävuonna olen saanut mukavasti vähennettyä shoppailua.

En ole veloissa, ongelma on kai lähinnä tilan puute. Jonkun verran olen lahjoittanut täysiä hutiostoksia pois tai myynyt niitä.

Masennustahan mä tällä paikkailen, ostelen kivoja vaatteita kun elämässä ei juuri muita ilonaiheita ole. :/

Vierailija kirjoitti:

^ Siis myynyt keille heille?

Mikä homma?

Vähänkäytettyyn saa lähettää vain vaatteita tai asusteita, mutta onko joku taho, minne saisi ihan tavallista tavaraa ja kirjoja myyntiin siten, että ei tarvitse itse nähdä vaivaa?

Niin muumimukitrahaksi.fi. Sitä meinasin :D Onko joku myynyt kyseiseen firmaan mukeja ja miten se toimii käytännössä?

Elämänhallinta hukassa kirjoitti:

Turhautuneelle:

Tuossa ylempänä oli loistavasti kiteytetty ajatus, että onko ne muutamat eurot -tai satasetkaan- oikeasti sen arvoisia, että kuukaudesta toiseen harmittelee, stressaa ja masentuu turhista tavaroista ympärillään?

Kun sekamelskan saa pois silmistä ja koti on järjestyksessä, niin mielikin järjestyy. 

Siitä ilosta kannattaa jo vähän maksaakin.

...ja vaikka näin pontevasti sanonkin, niin nyt on pakko paljastaa, että olen itsekin vielä vaiheessa ja hoen tuota lausetta itselleni... Onko tästä asiasta kokemusta jo monella? Auttaako todella elämänhallintaan ja masennukseen ja jaksamiseen ja kaikkeen, kun koti on kokonaan raivattu????

Näin olen jostain lukenut, mutta kaipaisin vielä kokemusperäistä vahvistusta.

En voi puhua muiden puolesta, mutta itselläni on todellakin auttanut. Elämässäni on joitakin hyvin kuormittavia asioita, joihin en voi itse vaikuttaa. Omaa oloa parantaa huomattavasti se, että vaikuttaa edes niihin asioihin, joihin voi. Tavaran hallinta ja siivoaminen vievät arjessa enemmän aikaa ja voimia kuin uskoisikaan. Sen huomaa kunnolla sitten, kun tavarat on karsittu, koti raivattu ja siivoaminen helppoa. Nyt jos minulle jää aikaa lepäämiseen, voin todella levätä ja vaikkapa palstailla täällä sen sijaan, että siirtelisin tavarakasoja paikasta toiseen päästäkseni siivoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallinta hukassa kirjoitti:

Turhautuneelle:

Tuossa ylempänä oli loistavasti kiteytetty ajatus, että onko ne muutamat eurot -tai satasetkaan- oikeasti sen arvoisia, että kuukaudesta toiseen harmittelee, stressaa ja masentuu turhista tavaroista ympärillään?

Kun sekamelskan saa pois silmistä ja koti on järjestyksessä, niin mielikin järjestyy. 

Siitä ilosta kannattaa jo vähän maksaakin.

...ja vaikka näin pontevasti sanonkin, niin nyt on pakko paljastaa, että olen itsekin vielä vaiheessa ja hoen tuota lausetta itselleni... Onko tästä asiasta kokemusta jo monella? Auttaako todella elämänhallintaan ja masennukseen ja jaksamiseen ja kaikkeen, kun koti on kokonaan raivattu????

Näin olen jostain lukenut, mutta kaipaisin vielä kokemusperäistä vahvistusta.

En voi puhua muiden puolesta, mutta itselläni on todellakin auttanut. Elämässäni on joitakin hyvin kuormittavia asioita, joihin en voi itse vaikuttaa. Omaa oloa parantaa huomattavasti se, että vaikuttaa edes niihin asioihin, joihin voi. Tavaran hallinta ja siivoaminen vievät arjessa enemmän aikaa ja voimia kuin uskoisikaan. Sen huomaa kunnolla sitten, kun tavarat on karsittu, koti raivattu ja siivoaminen helppoa. Nyt jos minulle jää aikaa lepäämiseen, voin todella levätä ja vaikkapa palstailla täällä sen sijaan, että siirtelisin tavarakasoja paikasta toiseen päästäkseni siivoamaan.

Allekirjoitan tämän.

Lisään vielä, että mulle tavaran raivaaminen toi selkeyttä elämään myös niin, että sen myötä käsitys itsestäni selkeni. Tätä on vaikea selittää, mutta tehdessäni päätöksiä tavaroista tein päätöksiä myös siitä kuka olen ja kuka haluan olla. Jos on kovin vakavasti masentunut, tällaisille pohdinnoille ei välttämättä ole tilaa.

Raivaus auttoi myös silloin, kun tuntui että en saa mitään aikaiseksi. Tyhjenevät säilytystilat olivat konkreettinen saavutus ja osoitus, että oikeasti teen jotain ja sillä on jokin seuraus ja merkitys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään kokemusta muumimukien myymisestä muumimukitrahaksi.fi?

Olen myynyt heille. Ei valittamista, kaikki toimi hyvin

Miten homma toimii? Paljonko vetävät välistä? 

Mullakin olis +10kpl muumimukia jotka haluaisin myydä. Olen keräillyt niitä (siis ostellut ihan käyttöön) ja yhdessä vaiheessa havahduin, että olen keräysvimmassa ostanut sellaisia joiden kuva ei erityisemmin edes miellytä. Rakastan yhä muumeja mutta tosiaan epämieluisat mukit haluaisin laittaa kiertoon.

Minäkin rakastan muumeja ja olin ostanut vain sellaisia, jotka miellyttävät! Niin ei ole kertynyt paljoa.

Mulla on pusero, jonka ostin noin pari vuotta sitten ja oon käyttänyt sitä noin muutaman kerran. Jostain syystä se jää aina kaappiin ja sen takia olen ajatellut sen myymistä, koska sen jatkuva säilöminen ilman tuon ahkerampaa käyttöä tuntuu hieman hassulta. Kuitenkin joka kerta kun otan sen sieltä ja sovitan sitä uudelleen ennen sen myyntiin laittamista niin päädyn jahkailemaan, että onhan se kiva, mutta... Niin mitä mutta. :D Taidan käydä mielessä erilaiset skenaariot, että jos nyt vaikka tulis joku hieno tilaisuus niin ehkä sitten voisi laittaa sen päälle. Mikähän tuo hieno tilaisuus sitten olisi kun mä en juuri ikinä poistu kotoa muualle kun kauppaan tai tuttaville (kotona viihtyvä erakko tässä hei). Muutamat kerrat käytin sitä kun menin laivalle, ja sielläkin tuli oudosti sellainen olo, että näytän ehkä liiankin fiiniltä.

Onko tässä mitään järkeä? Ei varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta: kuinka moni teistä innokkaista shoppailijoista pitää kirjaa omista vaateostoksista tai miksei myös tavarahankinnoista? Ja uskaltaako joku paljastaa, paljonko käytti viime vuonna vaatteisiin ja kosmetiikkaan? Tai paljonko tänä vuonna on mennyt?

Tää vois oikeasti inspiroida aika paljon tekemään muutoksia omaan kulutukseen, kun siitä rahankäytöstä pitää jonkinlaista kirjaa. Ja sitä kirjanpitoa voi muokata jollain tavalla. Itse esim. koen tekeväni ruokaostokset varsin järkevästi, koska meillä harvemmin tulee ruokahävikkiä. Oma kulutusongelma on ollut nimenomaan vaatteet (etenkin yläosat eli puserot/topit/takit jostain syystä) ja kosmetiikka, joten olen alkanut pitää niistä kirjaa. Tämän vuoksi mun on vähän turha heittää mun tähänastista kulutusta tähän, kun tosiaan oon vasta aloittanut eli "dataa" on aika vähän vielä eikä se kerro siitä kuluttamisesta vielä kovinkaan paljoa. Katsotaan, jos joskus myöhemmin muistan käydä päivittämässä! Enemmän ehkä hyödyttäisi nähdä ne rahanmenot vähän pidemmältä aikaväliltä, edes puolen vuoden ajalta kun sitten voisi olla jo paremmin jonkinlainen "kutina" siitä kuluttamisesta :)

Himoshoppaaja täällä hei!

Oon pitänyt viimeiset 10v kirjaa vaatteisiin (sis. asusteet ja kengät) käyttämistäni rahoista. Määrä on vaihdellut 1200e-3400e. Rahaa on mennyt vuosi vuodelta enemmän, tosin viimevuonna ja tänävuonna olen saanut mukavasti vähennettyä shoppailua.

En ole veloissa, ongelma on kai lähinnä tilan puute. Jonkun verran olen lahjoittanut täysiä hutiostoksia pois tai myynyt niitä.

Masennustahan mä tällä paikkailen, ostelen kivoja vaatteita kun elämässä ei juuri muita ilonaiheita ole. :/

Mulla vähän sama, mutta ostelen silti vaikka olisin rakastunut. Ostan jos on surkea olo, ostan jos on ihana, rakastunut olo. Aina mietin, että nyt en kuukauteen osta, mutta sorrun kun aina tulee jotain kivaa myyntiin. Huoh. Käytän niitä kyllä mutta aina joku houkutus tulee!

Vierailija kirjoitti:

Jos tavara ei mene edes ilmaiseksi tori.fi:ssä niin ehkä se tavara on sellaista minkä voisi kierrättää tai laittaa esim. lumppuna roskiin. Oma kokemukseni on, että kelpo tavara haetaan pois. Opin aikoinaan kirpparipöytää kokeillessa, että osa siitä mitä itse pidin kelpona oli enemmistölle muita ihmisiä roskaa eikä kelvannut kellekään. Ensin se tuntui pahalta, sitten sen oppi ymmärtämään.

Mulla on muuten sellaisia vaatteita, joita pidän aarteina, enkä juuri käytä niitä ja siitä huolimatta en halua luopua niistä. Ne ovat sifonkia, paljetteja, kimalletta ja metallia - siis kauniita pieniä turhuuksia, joita käytän joskus kotona ja olen ajatellut hyödyntää jossain tubettamiessa tms hommassa (kyllä ihan tosissani mietin sellaistakin harrastusta). Ne ilahduttavat pientä prinsessaleikkejä leikkinyttä pikkutyttöä sisälläni.

onpa lapsellista :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta: kuinka moni teistä innokkaista shoppailijoista pitää kirjaa omista vaateostoksista tai miksei myös tavarahankinnoista? Ja uskaltaako joku paljastaa, paljonko käytti viime vuonna vaatteisiin ja kosmetiikkaan? Tai paljonko tänä vuonna on mennyt?

Tää vois oikeasti inspiroida aika paljon tekemään muutoksia omaan kulutukseen, kun siitä rahankäytöstä pitää jonkinlaista kirjaa. Ja sitä kirjanpitoa voi muokata jollain tavalla. Itse esim. koen tekeväni ruokaostokset varsin järkevästi, koska meillä harvemmin tulee ruokahävikkiä. Oma kulutusongelma on ollut nimenomaan vaatteet (etenkin yläosat eli puserot/topit/takit jostain syystä) ja kosmetiikka, joten olen alkanut pitää niistä kirjaa. Tämän vuoksi mun on vähän turha heittää mun tähänastista kulutusta tähän, kun tosiaan oon vasta aloittanut eli "dataa" on aika vähän vielä eikä se kerro siitä kuluttamisesta vielä kovinkaan paljoa. Katsotaan, jos joskus myöhemmin muistan käydä päivittämässä! Enemmän ehkä hyödyttäisi nähdä ne rahanmenot vähän pidemmältä aikaväliltä, edes puolen vuoden ajalta kun sitten voisi olla jo paremmin jonkinlainen "kutina" siitä kuluttamisesta :)

Himoshoppaaja täällä hei!

Oon pitänyt viimeiset 10v kirjaa vaatteisiin (sis. asusteet ja kengät) käyttämistäni rahoista. Määrä on vaihdellut 1200e-3400e. Rahaa on mennyt vuosi vuodelta enemmän, tosin viimevuonna ja tänävuonna olen saanut mukavasti vähennettyä shoppailua.

En ole veloissa, ongelma on kai lähinnä tilan puute. Jonkun verran olen lahjoittanut täysiä hutiostoksia pois tai myynyt niitä.

Masennustahan mä tällä paikkailen, ostelen kivoja vaatteita kun elämässä ei juuri muita ilonaiheita ole. :/

Ostelusta tuleva dopamiini (?) on kyllä aika hemmetinmoinen ilmiö. Itseltäni paloi tuhansia euroja merkkivaatteisiin, joita en ikinä käyttänyt, kun ahdistuneisuushäiriöni pääsi pahimmilleen. Rauhoitin paniikkiani ostamalla jotkut aivan upeat kalliit korkokengät, joista tuli jopa pakkomielle. Pakko saada juuri nuo kengät tai muuten en kestä. No, minä en osaa edes kävellä koroilla, enkä käytä korkkareita koskaan. Kuvittelin mielessäni millaiseksi elämäni tulisi sitten, kun kaikki on taas paremmin, ja ne kuvitelmat olivat ihan utopistisia. Ajattelin että voisin perustaa vaikka tyyliblogin ja tulla sillä kuuluisaksi ja päästä vaikka Cannesin elokuvajuhliin kuten jotkut tuolloin seuraamani bloggaajat. (Jos tuntisitte minut, tietäisitte, miten naurettava "unelma" tämä oli minulle.) Kuvittelin että saisin vielä tosi upeita uusia ystäviä, joiden cocktail-kutsuille voisin pukeutua kalliisti. Ja tietysti bisnestapaamisiin sopisi nämä Miu Miun kengät - yritykseni oli kyllä mennyt konkurssiin, mutta sitten kun...

Paniikki tietysti paheni, kun laskut tulivat maksettavaksi, koska rahatilanteeni oli ihan p*rseestä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samanlaista ongelmaa kuin nimim. Turhautuneella;

Käyn läpi jonkun kaapin ja poistan (pitkän henkisen taiston jälkeen) osan vaatteista tai tavaroista, mutta sitten en saa sitä kassia vietyä mihinkään ja huomaan pikkuhiljaa, että kaivelen kassista yhden jos toisenkin kertaalleen hylätyn esineen takaisin esille. 

Ajatuskin on vähän samaa, en jaksa nähdä vaivaa myymisessä, mutta ilmaiseksikaan en raatsi antaa ja jos antaisin, niin silti pitäisi valokuvata ja olla hakijaan yhteydessä jne.

Luonne ei oikein anna periksi heittää roskiinkaan. Aikanaan rivitalossa asuessa oli helppoa viedä sellaiseen taloyhtiön vaihtopisteeseen, mihin asukkaat toivat käyttökelpoista ylimääräistä ja ne kelpasi sitten toisille.  Omakotitalossa ei tuota luxusta ole. 

En siis osaa neuvoa, mutta I feel you. 

 

Minä en jaksa nähdä myymisen vaivaa, muutaman euron takia kova säätäminen. Minä en näe tavarassa ”rahaa kiinni”. Se raha meni sillä hetkellä kun tein ostopäätöksen.

Karsiessa jaan tavarat kahteen kasaan: kaatopaikalle tai Konttiin. Eli ehjät, kauniit ja käyttökelpoiset tavarat vien Punaisen Ristin Konttiin. Voi siinä olla kymppienkin arvoisia tavaroita seassa, mutta ajattelen että se on minun lahjoitukseni hyväntekeväisyydelle.

Auttaisiko tämmöinen hyväntekeväisyys-ajattelu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samanlaista ongelmaa kuin nimim. Turhautuneella;

Käyn läpi jonkun kaapin ja poistan (pitkän henkisen taiston jälkeen) osan vaatteista tai tavaroista, mutta sitten en saa sitä kassia vietyä mihinkään ja huomaan pikkuhiljaa, että kaivelen kassista yhden jos toisenkin kertaalleen hylätyn esineen takaisin esille. 

Ajatuskin on vähän samaa, en jaksa nähdä vaivaa myymisessä, mutta ilmaiseksikaan en raatsi antaa ja jos antaisin, niin silti pitäisi valokuvata ja olla hakijaan yhteydessä jne.

Luonne ei oikein anna periksi heittää roskiinkaan. Aikanaan rivitalossa asuessa oli helppoa viedä sellaiseen taloyhtiön vaihtopisteeseen, mihin asukkaat toivat käyttökelpoista ylimääräistä ja ne kelpasi sitten toisille.  Omakotitalossa ei tuota luxusta ole. 

En siis osaa neuvoa, mutta I feel you. 

 

Minä en jaksa nähdä myymisen vaivaa, muutaman euron takia kova säätäminen. Minä en näe tavarassa ”rahaa kiinni”. Se raha meni sillä hetkellä kun tein ostopäätöksen.

Karsiessa jaan tavarat kahteen kasaan: kaatopaikalle tai Konttiin. Eli ehjät, kauniit ja käyttökelpoiset tavarat vien Punaisen Ristin Konttiin. Voi siinä olla kymppienkin arvoisia tavaroita seassa, mutta ajattelen että se on minun lahjoitukseni hyväntekeväisyydelle.

Auttaisiko tämmöinen hyväntekeväisyys-ajattelu?

SPR on nykyään korruptoitunut huijarifirma, mutta jos haluaa rahoittaa multimiljonääri äijiä Lontoossa ja jenkeissä niin kyllä sun muutamat kympit niille kelpaa.

Elämänhallinta hukassa kirjoitti:

Turhautuneelle:

Tuossa ylempänä oli loistavasti kiteytetty ajatus, että onko ne muutamat eurot -tai satasetkaan- oikeasti sen arvoisia, että kuukaudesta toiseen harmittelee, stressaa ja masentuu turhista tavaroista ympärillään?

Kun sekamelskan saa pois silmistä ja koti on järjestyksessä, niin mielikin järjestyy. 

Siitä ilosta kannattaa jo vähän maksaakin.

...ja vaikka näin pontevasti sanonkin, niin nyt on pakko paljastaa, että olen itsekin vielä vaiheessa ja hoen tuota lausetta itselleni... Onko tästä asiasta kokemusta jo monella? Auttaako todella elämänhallintaan ja masennukseen ja jaksamiseen ja kaikkeen, kun koti on kokonaan raivattu????

Näin olen jostain lukenut, mutta kaipaisin vielä kokemusperäistä vahvistusta.

Eipä tämäkään ole mikään ihme ja ratkaisu kaikkeen. Mutta kuten mikä tahansa elämän osa-alue jota saa hyväksi, auttaa voimaan paremmin.

Kaikki tavarat kuitenkin vie energiaa, sotkuinen ympäristö masentaa entisestään ja raivaamisesta saa helposti onnistumisen kokemuksia, jotka masennuksen aikana ovat vähässä.

Se, että kodin siivoamiseen menee vartti, sen sijaan, että monen tunnin huhkimisen sijaan ei näy mitään muutosta ainakin itseä piristää. Se, ettei tarvitse miettiä missä mikäkin on ja etsiä tavaroita kasvoista vapauttaa energiaa parempiin asioihin.

Minusta on myös tärkeää, että silloin kun on masentunut tai muuten jaksamisen kanssa on ongelmia keskittyy johonkin mikä tuo itselle iloa. Silloin se vähäinen energia kannattaa suunnata sellaiseen, josta saa nopeimpia voittoja. Toinen on sitten se joka aiheuttaa eniten murhetta. Eli vaikka vihaisia siivoamista, mutta asunnon kunto masentaa eniten, kannattaa yrittää siivota. Esim. Jos pitää sisustamisesta, voi sen liittää raivaukseen.

SPR ei ole huijarifirma.

Sain viimein siivottua kenkiäni pois, kun tein päätöksen siirtyä leveämmän lestin takia paljasjalkakenkiin. Yhdet nahkakengät olivat yllättäen revenneet saumoista päältä ja kaikissa kanta oli kulunut, niin helppo oli laittaa roskikseen, ennen näitä huomioita ajattelin pitkään mitä tekisin kengille ja siivous jäi aloittamatta.

Minulla on jo vuosia ollut yhdelle kirppikselle kiintiö. Omistajalla on sukua lähellä.

Käy kylässä ja hakee minulta kotoa myyntävää.

Myytävät tulevat vaihtopalveluksena lähinnä lastenvahtina olosta.

Eilen taas omistaja soitti ja kysyi onko minulla mitään. Täällä oleva sukulainen tulee sinne ja voisi tuoda jotain samalla.

Tulikin farkulla ja autoon mahtui 18 banaanilaatikkoa.

Komeroon jäi vielä 30 laatikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samanlaista ongelmaa kuin nimim. Turhautuneella;

Käyn läpi jonkun kaapin ja poistan (pitkän henkisen taiston jälkeen) osan vaatteista tai tavaroista, mutta sitten en saa sitä kassia vietyä mihinkään ja huomaan pikkuhiljaa, että kaivelen kassista yhden jos toisenkin kertaalleen hylätyn esineen takaisin esille. 

Ajatuskin on vähän samaa, en jaksa nähdä vaivaa myymisessä, mutta ilmaiseksikaan en raatsi antaa ja jos antaisin, niin silti pitäisi valokuvata ja olla hakijaan yhteydessä jne.

Luonne ei oikein anna periksi heittää roskiinkaan. Aikanaan rivitalossa asuessa oli helppoa viedä sellaiseen taloyhtiön vaihtopisteeseen, mihin asukkaat toivat käyttökelpoista ylimääräistä ja ne kelpasi sitten toisille.  Omakotitalossa ei tuota luxusta ole. 

En siis osaa neuvoa, mutta I feel you. 

 

Minä en jaksa nähdä myymisen vaivaa, muutaman euron takia kova säätäminen. Minä en näe tavarassa ”rahaa kiinni”. Se raha meni sillä hetkellä kun tein ostopäätöksen.

Karsiessa jaan tavarat kahteen kasaan: kaatopaikalle tai Konttiin. Eli ehjät, kauniit ja käyttökelpoiset tavarat vien Punaisen Ristin Konttiin. Voi siinä olla kymppienkin arvoisia tavaroita seassa, mutta ajattelen että se on minun lahjoitukseni hyväntekeväisyydelle.

Auttaisiko tämmöinen hyväntekeväisyys-ajattelu?

En ole tuo kenelle vastaat, mutta ongelma tässä tietysti on, että ihmiset tulevat niin monenlaisista lähtökohdista. Moni voisi saada vaikka muutama sata euroa, miksei tuhatkin, myymällä kärsivällisesti kotiin kertynyttä turhaa tavaraa sieltä täältä. Ja tosi monelle ihan muutama kymppikin olisi jo iso raha.

Mutta ongelma on siinä, että vaikka tuo raha tulisi tarpeeseen, myyminen vie tietysti aikaa ja energiaa eikä välttämättä käy etenkään netissä kovin nopeasti (siitä tarve kärsivällisyydelle). Eikä sitä aikaa ja energiaa useimmilla ole ylenmäärin, joten jo myyntiin laittaminen sujuu hitaasti. Näin asuntokin tyhjenee hitaammin kuin toivoisi.

Mutta silti, vaikka olisi paljon vapauttavampaa lakata ajattelemasta, että tavaroissa on raha kiinni, siitä ei silti pääse minnekään, että köyhälle niissä tavaroissa ON raha kiinni.

Joten suo siellä, vetelä täällä... jos sattuu olemaan köyhä.

Totta kai hyvätuloiselle pitäisi päätöksen olla helppo. Kaipaako hyvätuloinen oikeasti sitä minimituntipalkkaa, joka tuollaisesta nettikirppistelystä tulisi? Sitähän minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pusero, jonka ostin noin pari vuotta sitten ja oon käyttänyt sitä noin muutaman kerran. Jostain syystä se jää aina kaappiin ja sen takia olen ajatellut sen myymistä, koska sen jatkuva säilöminen ilman tuon ahkerampaa käyttöä tuntuu hieman hassulta. Kuitenkin joka kerta kun otan sen sieltä ja sovitan sitä uudelleen ennen sen myyntiin laittamista niin päädyn jahkailemaan, että onhan se kiva, mutta... Niin mitä mutta. :D Taidan käydä mielessä erilaiset skenaariot, että jos nyt vaikka tulis joku hieno tilaisuus niin ehkä sitten voisi laittaa sen päälle. Mikähän tuo hieno tilaisuus sitten olisi kun mä en juuri ikinä poistu kotoa muualle kun kauppaan tai tuttaville (kotona viihtyvä erakko tässä hei). Muutamat kerrat käytin sitä kun menin laivalle, ja sielläkin tuli oudosti sellainen olo, että näytän ehkä liiankin fiiniltä.

Onko tässä mitään järkeä? Ei varmaan.

On järkeä.

Mulla on muutama siisti paitapusero, ja pidän niitä hyvin harvoin. Tiedän että periaatteessa ne päällä näytän siistiltä ja huolitellulta, mutta tunnen oloni aina epämukavaksi ja ennen kaikkea epävarmaksi. Koko ajan on olo että nappilista ei ole suorassa ja välistä vilkkuu ihoa. Ei siis todellakaan mun juttu, vaikka toivoisin sen olevan. On varmaan tunnustettava että pidän niitä vain muiden vuoksi ja laitettava ne myyntiin.

Vaikka olen 50+ niin mun juttu on tpaita ja hupparit arjessa. Siistimpää vaatiessa voin laittaa tunikan päälle tai sen ainoan mekon joka käy moneen tilanteeseen.

Uskon että se epävarma olo näkyy päälle ja voiko se myös näyttää sille, että olisi lainavaatteet päällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tavara ei mene edes ilmaiseksi tori.fi:ssä niin ehkä se tavara on sellaista minkä voisi kierrättää tai laittaa esim. lumppuna roskiin. Oma kokemukseni on, että kelpo tavara haetaan pois. Opin aikoinaan kirpparipöytää kokeillessa, että osa siitä mitä itse pidin kelpona oli enemmistölle muita ihmisiä roskaa eikä kelvannut kellekään. Ensin se tuntui pahalta, sitten sen oppi ymmärtämään.

Mulla on muuten sellaisia vaatteita, joita pidän aarteina, enkä juuri käytä niitä ja siitä huolimatta en halua luopua niistä. Ne ovat sifonkia, paljetteja, kimalletta ja metallia - siis kauniita pieniä turhuuksia, joita käytän joskus kotona ja olen ajatellut hyödyntää jossain tubettamiessa tms hommassa (kyllä ihan tosissani mietin sellaistakin harrastusta). Ne ilahduttavat pientä prinsessaleikkejä leikkinyttä pikkutyttöä sisälläni.

onpa lapsellista :D

Tässä ketjussa ei arvostella muiden tapoja nauttia oo musta tavaroistaan. Voit poistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tavara ei mene edes ilmaiseksi tori.fi:ssä niin ehkä se tavara on sellaista minkä voisi kierrättää tai laittaa esim. lumppuna roskiin. Oma kokemukseni on, että kelpo tavara haetaan pois. Opin aikoinaan kirpparipöytää kokeillessa, että osa siitä mitä itse pidin kelpona oli enemmistölle muita ihmisiä roskaa eikä kelvannut kellekään. Ensin se tuntui pahalta, sitten sen oppi ymmärtämään.

Mulla on muuten sellaisia vaatteita, joita pidän aarteina, enkä juuri käytä niitä ja siitä huolimatta en halua luopua niistä. Ne ovat sifonkia, paljetteja, kimalletta ja metallia - siis kauniita pieniä turhuuksia, joita käytän joskus kotona ja olen ajatellut hyödyntää jossain tubettamiessa tms hommassa (kyllä ihan tosissani mietin sellaistakin harrastusta). Ne ilahduttavat pientä prinsessaleikkejä leikkinyttä pikkutyttöä sisälläni.

onpa lapsellista :D

Tässä ketjussa ei arvostella muiden tapoja nauttia oo musta tavaroistaan. Voit poistua.

*omista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samanlaista ongelmaa kuin nimim. Turhautuneella;

Käyn läpi jonkun kaapin ja poistan (pitkän henkisen taiston jälkeen) osan vaatteista tai tavaroista, mutta sitten en saa sitä kassia vietyä mihinkään ja huomaan pikkuhiljaa, että kaivelen kassista yhden jos toisenkin kertaalleen hylätyn esineen takaisin esille. 

Ajatuskin on vähän samaa, en jaksa nähdä vaivaa myymisessä, mutta ilmaiseksikaan en raatsi antaa ja jos antaisin, niin silti pitäisi valokuvata ja olla hakijaan yhteydessä jne.

Luonne ei oikein anna periksi heittää roskiinkaan. Aikanaan rivitalossa asuessa oli helppoa viedä sellaiseen taloyhtiön vaihtopisteeseen, mihin asukkaat toivat käyttökelpoista ylimääräistä ja ne kelpasi sitten toisille.  Omakotitalossa ei tuota luxusta ole. 

En siis osaa neuvoa, mutta I feel you. 

 

Minä en jaksa nähdä myymisen vaivaa, muutaman euron takia kova säätäminen. Minä en näe tavarassa ”rahaa kiinni”. Se raha meni sillä hetkellä kun tein ostopäätöksen.

Karsiessa jaan tavarat kahteen kasaan: kaatopaikalle tai Konttiin. Eli ehjät, kauniit ja käyttökelpoiset tavarat vien Punaisen Ristin Konttiin. Voi siinä olla kymppienkin arvoisia tavaroita seassa, mutta ajattelen että se on minun lahjoitukseni hyväntekeväisyydelle.

Auttaisiko tämmöinen hyväntekeväisyys-ajattelu?

En ole tuo kenelle vastaat, mutta ongelma tässä tietysti on, että ihmiset tulevat niin monenlaisista lähtökohdista. Moni voisi saada vaikka muutama sata euroa, miksei tuhatkin, myymällä kärsivällisesti kotiin kertynyttä turhaa tavaraa sieltä täältä. Ja tosi monelle ihan muutama kymppikin olisi jo iso raha.

Mutta ongelma on siinä, että vaikka tuo raha tulisi tarpeeseen, myyminen vie tietysti aikaa ja energiaa eikä välttämättä käy etenkään netissä kovin nopeasti (siitä tarve kärsivällisyydelle). Eikä sitä aikaa ja energiaa useimmilla ole ylenmäärin, joten jo myyntiin laittaminen sujuu hitaasti. Näin asuntokin tyhjenee hitaammin kuin toivoisi.

Mutta silti, vaikka olisi paljon vapauttavampaa lakata ajattelemasta, että tavaroissa on raha kiinni, siitä ei silti pääse minnekään, että köyhälle niissä tavaroissa ON raha kiinni.

Joten suo siellä, vetelä täällä... jos sattuu olemaan köyhä.

Totta kai hyvätuloiselle pitäisi päätöksen olla helppo. Kaipaako hyvätuloinen oikeasti sitä minimituntipalkkaa, joka tuollaisesta nettikirppistelystä tulisi? Sitähän minäkin.

Tässä olisi liikeideaa. Jos toisi kotiin banaanilaatikot ja hakisi ne sitten täysinä pois, ja maksaisi niistä vähän, voisi sitten myydä ne miten haluaa. Kukaan täysipäiväisesti töitä tekevä ruuhkavuotinen ihminen ei jaksa sitä varaan-yv-av- ruljanssia vähällä vapaa-ajallaan. Mutta kierrättääkin pitäisi.