Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20745)
Vierailija kirjoitti:
Auttaako, jos ajattelet, että lankojen lahjoittaminen neulojalle tarkoittaa, että langat pääsivät siihen käyttöön, mitä varten ne on valmistettu?
Vapautunut tila on arvokasta, aika on arvokasta, stressin väheneminen on arvokasta. Ne eivät suoraan näy pankkitilillä, mutta ei niistä arvottomia tee. Jos lankojen tekeminen käsitöiksi ei ole ajan tai innostuksen puutteen vuoksi mahdollista, langat eivät anna sinulle mitään vaan vievät vain turhaan tilaa ja saattavat kuormittaa ajatuksia ("pitäisi tehdä/kyllä minä aiemmin tein/hyvät langat siellä odottelevat että vaan saisin aikaiseksi/jne."). Jos kirpparilla myyminen ei tunnu vaivan arvoiselta, sitten ei kirpparilla kannata myydä.
Auttaa se minua luopumisprosessissa. Nytkin niistä käsityötarvikkeista meni vähävaraiselle äidille joka ompelee lapsilleen kaikenlaista ja lankoja tyypille joka kutoo näitä lahjoitussukkia. Eniten se mun ongelma vain on se raskas ajatusprosessi, joka toki kevenee vuosi vuodelta kun olen harjoitellut luopumista. Ja toinen ongelma on se, että se mun päätös on niin hatara, että esim mieheni saa pasmat multa sekaisin kyseenalaistamalla sen päätöksen.
Itseasiassa yksi syy miksi en myy mitään kirpparilla, ja harvoin myöskään netissä, että saan sen tavaran lahjoittamalla nopeasti eteenpäin. Jos se jää odottelemaan, ehdin pyörtää päätökseni tai mieheni saa minut säästämään jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis tämä raskas ajatusprosessi kaikkien tavaroiden kanssa, ei vain lankojen ja käsityötarvikkeiden kanssa. Nämä olivat nyt vain viimeisin esimerkki.
Minun ongelmani lahjoittamisen suhteen on se, että mikään lähistöllä oleva hyväntekeväisyyskirppari ei ole oikein millään muotoa eettinen vaan pahempi kuin roskiin heittäminen. No, sitten toinen vaihtoehto olisi laittaa nettiin annetaan-ilmoitus, mutta inhoan sydämeni pohjasta sitä säätöä ja ylipäätään en tykkää olla tuntemattomien ihmisten kanssa yhtään tekemisissä. Itsepalvelukirppis olisi kiva, mutta kun ei ole arvokasta tavaraa, niin tappiota siitä vain tulisi.
Olen aika paljon päätynyt heittämään roskiin. Sekään ei ole ideaali, mutta parempi kuin mikään keksimäni muu vaihtoehto...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vain teille! Minun tavaran raivaamistani ei helpota yhtään, että joku kertoo mitä olisin voinut tehdä langoistani ja toinen kertoo, että menisivät kaupaksi kirpparilla. 😃 ekassa tapauksessa langat olisivat edelleen vaatekomerosta ja tokassa tapauksessa odottamassa jossain nurkassa, että joskus saan kirppispöydän aikaiseksi.
Netissä ainakaan langoista ei saa niin hyvää hintaa, että jaksaisin nähdä vaivaa. Kirppispöydän hoitamiseen mulla ei ole nyt aikaa ja mahdollisuuksia.
Hienoa teille jotka ehditte ja jaksatte edelleen kutoa. Ja teille jotka teette satoja euroja kirppiksellä.
Nyt mua harmittaa vaan taas menetetyt mahdollisuudet ja menetetty raha. Kuten aiemmin kerroin, tarvitsisin enemmin aplodeja ja hurraahuutoja kun pystyn luopumaan jostain. 😃
Hurraa!! 👏
Sulla EI ole nyt tavaraa nurkissa seisomassa, eikä stressiä kirpparilla myymisestä. Et selvästi tykkää siitä - en minäkään - koska et sitä tee.
Time well spent.
Huh kiitos! Vihdoin sain aplodini! Helpotti heti tuskaani! Nyt voin jatkaa raivaamista! ❤️
Sen nurkissa olevan tavaran arvohan voi olla sulle myös negatiivinen, eli mitä nopeammin pääset siitä eroon, sen paremmaksi elämäsi muuttuu. Me ymmärrämme helposti, miksi on fiksua maksaa siitä, että roska-auto hakee viikottain roskat, koska jos niitä säilyttää kotona, elämä muuttuu nopeasti aika kurjaksi. Tämä itselle tarpeeton tiellä lojuva tavara on tavallaan samaa lajia, ei vielä roska mutta mitä nopeammin se lähtee kodista elämää kiusaamasta, sen parempi. Tällöin ei tarvi murehtia myöhempää käyttöä tai kirpparihintaa, jos ei ole tekemässä mitään eikä menossa kirpparille niin silloin paras on laittaa nopeasti kiertoon ja antaa pois.
No en kyllä tiedä, onko roskiin heittäminen aina eettisempää kuin hyväntekeväisyyskirpparit. Riippuu resurssista ja materiaalista, mitä ollaan kierrättämässä.
Tiedostan sen, että ne pyörii meidän jätteillä ne kirppikset. Ja osassa voi ola esim jotain uskonnollista ideologiaa, mitä kaikki ei kannata. Mutta näen silti sen suuremman eettisten ongelman kokonaiskuvassa. Jos ihmiset ei ostaisi niin paljon tarpeetonta, jos meille ei myytäisi niin paljon ja niin kakkoi tuotteita, jos ihmiset veisi sinne vain ehjää, puhdasta ja ajanmukaista, jos vaatteet olisi kestävämpiä ja jos ei kyllästyttäisi niin nopeasti, niin silloin suurin osa hyväntekeväisyyskirpputorien ongelmista poistuisi. Itse vien joitain vaatepussukoita niihin silloin tällöin, mutta eniten lahjoitan annetaan ryhmien kautta. Ei onneksi hirveää säätöä ole ollut. Pitsi oharin tehtiin jumppamatosta ja mehustimesta ja sen mehustimen mieheni sitten ehti adoptoida itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaako, jos ajattelet, että lankojen lahjoittaminen neulojalle tarkoittaa, että langat pääsivät siihen käyttöön, mitä varten ne on valmistettu?
Vapautunut tila on arvokasta, aika on arvokasta, stressin väheneminen on arvokasta. Ne eivät suoraan näy pankkitilillä, mutta ei niistä arvottomia tee. Jos lankojen tekeminen käsitöiksi ei ole ajan tai innostuksen puutteen vuoksi mahdollista, langat eivät anna sinulle mitään vaan vievät vain turhaan tilaa ja saattavat kuormittaa ajatuksia ("pitäisi tehdä/kyllä minä aiemmin tein/hyvät langat siellä odottelevat että vaan saisin aikaiseksi/jne."). Jos kirpparilla myyminen ei tunnu vaivan arvoiselta, sitten ei kirpparilla kannata myydä.
Auttaa se minua luopumisprosessissa. Nytkin niistä käsityötarvikkeista meni vähävaraiselle äidille joka ompelee lapsilleen kaikenlaista ja lankoja tyypille joka kutoo näitä lahjoitussukkia. Eniten se mun ongelma vain on se raskas ajatusprosessi, joka toki kevenee vuosi vuodelta kun olen harjoitellut luopumista. Ja toinen ongelma on se, että se mun päätös on niin hatara, että esim mieheni saa pasmat multa sekaisin kyseenalaistamalla sen päätöksen.
Itseasiassa yksi syy miksi en myy mitään kirpparilla, ja harvoin myöskään netissä, että saan sen tavaran lahjoittamalla nopeasti eteenpäin. Jos se jää odottelemaan, ehdin pyörtää päätökseni tai mieheni saa minut säästämään jotain.
Voi ajatella, että onhan järjetöntä, jos hilloan tavaraa, jota en käytä, mutta josta joku yksinhuoltaja kutoisi lapselle sukat. Ja olenko niin vähissä varoissa, että tarvitsen häneltä sen kaksi euroa? Eikö voisi tuntea hyvä mieltä antamisesta.
Tuo nopea luopuminen tavarasta on hyvä siksi, että on paljon helpompi jälkeen päin sanoa, että "no se meni jo" kuin käydä uuvuttavaa puolustustaistelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaako, jos ajattelet, että lankojen lahjoittaminen neulojalle tarkoittaa, että langat pääsivät siihen käyttöön, mitä varten ne on valmistettu?
Vapautunut tila on arvokasta, aika on arvokasta, stressin väheneminen on arvokasta. Ne eivät suoraan näy pankkitilillä, mutta ei niistä arvottomia tee. Jos lankojen tekeminen käsitöiksi ei ole ajan tai innostuksen puutteen vuoksi mahdollista, langat eivät anna sinulle mitään vaan vievät vain turhaan tilaa ja saattavat kuormittaa ajatuksia ("pitäisi tehdä/kyllä minä aiemmin tein/hyvät langat siellä odottelevat että vaan saisin aikaiseksi/jne."). Jos kirpparilla myyminen ei tunnu vaivan arvoiselta, sitten ei kirpparilla kannata myydä.
Auttaa se minua luopumisprosessissa. Nytkin niistä käsityötarvikkeista meni vähävaraiselle äidille joka ompelee lapsilleen kaikenlaista ja lankoja tyypille joka kutoo näitä lahjoitussukkia. Eniten se mun ongelma vain on se raskas ajatusprosessi, joka toki kevenee vuosi vuodelta kun olen harjoitellut luopumista. Ja toinen ongelma on se, että se mun päätös on niin hatara, että esim mieheni saa pasmat multa sekaisin kyseenalaistamalla sen päätöksen.
Itseasiassa yksi syy miksi en myy mitään kirpparilla, ja harvoin myöskään netissä, että saan sen tavaran lahjoittamalla nopeasti eteenpäin. Jos se jää odottelemaan, ehdin pyörtää päätökseni tai mieheni saa minut säästämään jotain.
Voi ajatella, että onhan järjetöntä, jos hilloan tavaraa, jota en käytä, mutta josta joku yksinhuoltaja kutoisi lapselle sukat. Ja olenko niin vähissä varoissa, että tarvitsen häneltä sen kaksi euroa? Eikö voisi tuntea hyvä mieltä antamisesta.
Tuo nopea luopuminen tavarasta on hyvä siksi, että on paljon helpompi jälkeen päin sanoa, että "no se meni jo" kuin käydä uuvuttavaa puolustustaistelua.
Näin minäkin mietin. Sen sijaan, että näkisin kamalan vaivan kirpparin eteen ja saan muutaman roposen/tuote, tavaran antaminen suoraan sitä tarvitsevalle on palkitsevampaa. tietää, että sen vastaanottaja varmaan käyttää sen johonkin hyödylliseen (ekologista) ja voi välillä vastaanottoja voi olla sellainen, että lahjoitus tulee taloudellisestikin tarpeeseen. Minulla ei ole toisaalta ongelmaa, vaikka lahjoituksen saaja olisi varakaskin, hyvä vaan, että uuden ostamisen sijaan valitsee ekologisemman vaihtoehdon ja minä pääsen tavarasta eroon ilman välikäsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen muutamia kierrätettyjä tavaroita, ja ajatus siitä että enpä ole noitakaan miettinyt ennen tätä enkä kaivannut yhtään takaisin.
Miksi ihmeessä pidän osasta tavaroita niin kovasti kiinni, vaikka en niitä kuitenkaan kaipaisi ja vaikka niistä luopuminen helpottaisi elämääni välittömästi.
Nyt on mullakin suurennuslasin alla kaikki harrastuskamat. Maalannut en ole kuin muutaman kerran elämässäni, mutta akryylivärejä ja muuta liittyvää sälää on kertynyt. Samoin muuta typerää "oispa kiva tehdä tyotakin" eli "toivotaan toivotaan" kamppeita. Kankaanpainantaa, ompelutarvikkeita, neulahuovutusta, lankoja, virkkuukoukkuja, käsityökirjoja, askartelupahvia, kortti tarvikkeita jne.
Vaatteita kyllä korjaan usein, että siihen liittyvät on käytössä, mutta en oikeastaan enää ompele vaatteita alusta lähtien. Ja kun siihen ei ole intohimoa, ja kaupassa vaatteet maksaa vähemmän kuin kankaat niin ei ole oikein järkeä?
Miksei SPR:n kirpputorille lahjoittaminen olisi eettistä? Miettikääpä vaikka sitä Hyvä joulumieli -kampanjaa tai sitä, että järjestön vapaaehtoiset turvaavat ekaluokkalaisten koulutietä. Myös Pelastusarmeija tekee hyvää työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei SPR:n kirpputorille lahjoittaminen olisi eettistä? Miettikääpä vaikka sitä Hyvä joulumieli -kampanjaa tai sitä, että järjestön vapaaehtoiset turvaavat ekaluokkalaisten koulutietä. Myös Pelastusarmeija tekee hyvää työtä.
SPR:n johto porsastelee kun vapaaehtoiset tekevät tärkeän työn. Fidalla uskonnollinen agenda. UFF veronkiertäjä. Kierrätyskeskus orjuuttaa työttömiä. Jne. Mutta kaikissa myös yksi yhteinen ongelma eli se, että tavaraa (etenkin vaatetta) lahjoitetaan liikaa eikä resurssit riitä sen seulomiseen, lopputuloksena ne raahataan ulkomaille josta ne päätyvät parhaimmillaankin myyntiin Afrikkaan ja pahimmillaan suoraan kaatopaikalle sinne. Kannattaa katsoa esim MOT aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Minun ongelmani lahjoittamisen suhteen on se, että mikään lähistöllä oleva hyväntekeväisyyskirppari ei ole oikein millään muotoa eettinen vaan pahempi kuin roskiin heittäminen. No, sitten toinen vaihtoehto olisi laittaa nettiin annetaan-ilmoitus, mutta inhoan sydämeni pohjasta sitä säätöä ja ylipäätään en tykkää olla tuntemattomien ihmisten kanssa yhtään tekemisissä. Itsepalvelukirppis olisi kiva, mutta kun ei ole arvokasta tavaraa, niin tappiota siitä vain tulisi.
Olen aika paljon päätynyt heittämään roskiin. Sekään ei ole ideaali, mutta parempi kuin mikään keksimäni muu vaihtoehto...
Kiinnostaa tietää millä perusteella roskiin hyvän heittäminen on parempi eettisesti kuin lahjoittaa kirpparille?
Mikä tekee näistä kirppareista etteivät olisi eettisiä?
Kysyn, koska toimin yhdistyksessä joka ylläpitää kirpputoria ja tuotot jaetaan hyväntekeväisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä Alejandran Organized Home videossa hassuinta oli ne pienet kierrätysroskikset eri huoneissa hyllyillä tai kaapeissa kaikkea mahdollista eri roskaa varten. Miksei niitä kierrätettäviä heti samalla voinut viedä eri huoneista esim. keittiön kierrätysroskikseen, miksi niitä monia pieniä pönttöjä piti olla ja siellä roskia hilloa kunnes ne on täynnä ja sitten tyhjennetään?!
Katsoessa näytti siltä että ne organisointimenetelmät vain toivat lisää kamaa. Ahdistavaa!
Mä ymmärrän häntä, koska olen itse vähän adhd. Olen vaikka kodinhoitohuoneessa viikkaamassa pyykkiä, ja huomaan roskan, ja lähden viemään sitä pois. Niin se pyykki keskeytyy, ja lisäksi jään sille tielle, koska siellä joku muu kiinnittää minun huomion ja vaatii tekemistä. Parempi että on kodinhoitohuoneessa roskis, johon heti laitan tavaran. Samoin kaikissa meidän makuuhuoneissa on sekä pyykkikori että roskis, muuten pyykit on lattialla ja roskat pöydällä.
Kaikissa vessoissa on pesuaineet ja välineet, koska kun huomaan että tuossa on pestävää, on paras että kumarrun vain ottamaan aineet allaskaapista ja teen sen heti. Ryhtyminen on niin vaikeaa, että on paras kun huijaa itsensä sen ohi, ja on jo rätti kädessä ennen kuin ajattelee edes sitä kummemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ongelmani lahjoittamisen suhteen on se, että mikään lähistöllä oleva hyväntekeväisyyskirppari ei ole oikein millään muotoa eettinen vaan pahempi kuin roskiin heittäminen. No, sitten toinen vaihtoehto olisi laittaa nettiin annetaan-ilmoitus, mutta inhoan sydämeni pohjasta sitä säätöä ja ylipäätään en tykkää olla tuntemattomien ihmisten kanssa yhtään tekemisissä. Itsepalvelukirppis olisi kiva, mutta kun ei ole arvokasta tavaraa, niin tappiota siitä vain tulisi.
Olen aika paljon päätynyt heittämään roskiin. Sekään ei ole ideaali, mutta parempi kuin mikään keksimäni muu vaihtoehto...
Kiinnostaa tietää millä perusteella roskiin hyvän heittäminen on parempi eettisesti kuin lahjoittaa kirpparille?
Mikä tekee näistä kirppareista etteivät olisi eettisiä?
Kysyn, koska toimin yhdistyksessä joka ylläpitää kirpputoria ja tuotot jaetaan hyväntekeväisyyteen.
Katso viesti nro 8214 ja Ylen MOT dokumentti vaatteiden kierrätyksestä. Jos Suomessa vaatteen nakkaa roskikseen, se poltetaan. Mutta hyväntekeväisyyskirpparilta sama vaate päätyy kaatopaikalle Afrikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ongelmani lahjoittamisen suhteen on se, että mikään lähistöllä oleva hyväntekeväisyyskirppari ei ole oikein millään muotoa eettinen vaan pahempi kuin roskiin heittäminen. No, sitten toinen vaihtoehto olisi laittaa nettiin annetaan-ilmoitus, mutta inhoan sydämeni pohjasta sitä säätöä ja ylipäätään en tykkää olla tuntemattomien ihmisten kanssa yhtään tekemisissä. Itsepalvelukirppis olisi kiva, mutta kun ei ole arvokasta tavaraa, niin tappiota siitä vain tulisi.
Olen aika paljon päätynyt heittämään roskiin. Sekään ei ole ideaali, mutta parempi kuin mikään keksimäni muu vaihtoehto...
Kiinnostaa tietää millä perusteella roskiin hyvän heittäminen on parempi eettisesti kuin lahjoittaa kirpparille?
Mikä tekee näistä kirppareista etteivät olisi eettisiä?
Kysyn, koska toimin yhdistyksessä joka ylläpitää kirpputoria ja tuotot jaetaan hyväntekeväisyyteen.Katso viesti nro 8214 ja Ylen MOT dokumentti vaatteiden kierrätyksestä. Jos Suomessa vaatteen nakkaa roskikseen, se poltetaan. Mutta hyväntekeväisyyskirpparilta sama vaate päätyy kaatopaikalle Afrikkaan.
Toivottavasti ymmärrät, että hyvät vaatteet lajitellaan myytäväksi eli jos nakkaa hyviä vaatteita roskiin, niin siinä teet maailmalle vähemmän eettiset teot.
Mot on katsottu ja sekin pitää osata ajatella kaikkien kannalta eli tässä korostuu juurikin se, että älkää ikinä työntäkö niitä likaisia tai rikkinäisiä lahjoitukseen. Ne on roskia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä Alejandran Organized Home videossa hassuinta oli ne pienet kierrätysroskikset eri huoneissa hyllyillä tai kaapeissa kaikkea mahdollista eri roskaa varten. Miksei niitä kierrätettäviä heti samalla voinut viedä eri huoneista esim. keittiön kierrätysroskikseen, miksi niitä monia pieniä pönttöjä piti olla ja siellä roskia hilloa kunnes ne on täynnä ja sitten tyhjennetään?!
Katsoessa näytti siltä että ne organisointimenetelmät vain toivat lisää kamaa. Ahdistavaa!Mä ymmärrän häntä, koska olen itse vähän adhd. Olen vaikka kodinhoitohuoneessa viikkaamassa pyykkiä, ja huomaan roskan, ja lähden viemään sitä pois. Niin se pyykki keskeytyy, ja lisäksi jään sille tielle, koska siellä joku muu kiinnittää minun huomion ja vaatii tekemistä. Parempi että on kodinhoitohuoneessa roskis, johon heti laitan tavaran. Samoin kaikissa meidän makuuhuoneissa on sekä pyykkikori että roskis, muuten pyykit on lattialla ja roskat pöydällä.
Kaikissa vessoissa on pesuaineet ja välineet, koska kun huomaan että tuossa on pestävää, on paras että kumarrun vain ottamaan aineet allaskaapista ja teen sen heti. Ryhtyminen on niin vaikeaa, että on paras kun huijaa itsensä sen ohi, ja on jo rätti kädessä ennen kuin ajattelee edes sitä kummemmin.
Tärkeitä havaintoja. Itselläni sama juttu, siivoamisen pitää olla helppoa tai se jää tekemättä.
Itse olen huomannut, että paras hetki tavaroiden karsimiseen on heti reissusta tultua. Meillä on yleensä joka paikassa sekalaista arjen sälää, koska pienet lapset ja hajamieliset vanhemmat. Matkoille lähdettäessä siivoamme kunnolla ja pistämme kaiken kerrankin paikoilleen. Matkoilta palatessa taas siistissä kodissa silmään sattuu kaikkea sellaista, jolle ei ole omaa paikkaa - siis karsittavaa. Eli tavaroita täytyy raivata tietty määrä että näkee mitä täytyy raivata...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kankaista: nekin hapertuu ja menee pois muodista, jos niitä kovin kauan hilloaa.
Etköhän vähän liioittele tuon hapertumisen suhteen? Vintage-vaatteita myydään ja ostetaan, eikä niiden käyttäjät yht'äkkiä ole kadulla alastomana.
Jokin 1920-1950 -lukujen pellava on ikuista ja sellainen 60-luvulla käytetty silkki, tafti ja muut. Ne kankaat ovat hieman erilaisia kuin sanotaanko vaikka 70-luvulta lähtien yleistyneet tekokuidut puhumattakaan vielä uudemmista ns. urheilukankaista, joita käytetään myös tavallisissa vaatteissa. Lycra, elastaani jne. Tekokuituvaate saattaa olla pinttynyt ja virttynyt, vaikka olisi pessyt ja säilyttänyt hyvin. Joustava kangas on vähän sama kuin ne 10 vuoden takaiset urheiluhousut jotka vihdoinkin sopivat jalkaan; kuuluu rätinää ja pauketta, ja vyötärö on yhtä leveä kuin lantio. Kuten kuminauha hapertuu niin katoaa myös lycra ja muut.
Ja kyllä ne mallitkin vanhenevat. Vaikka jokin aikakausi tulee takaisin muotiin niin se on aina uusiomuotia, eikä alkuperäinen aito versio välttämättä ole samanlainen.
Minä laihdutin itseni ja totesin tämän katsoessani itseäni peilistä pukeutuneena kittanaan läpikuultavaan boho-tyyliseen tissi-empiretoppiin ja trumpettilahkeisiin. Olin kuin naamiaisiin menossa. Vain palikkakengät ja se tissivyö puuttuivat.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vain teille! Minun tavaran raivaamistani ei helpota yhtään, että joku kertoo mitä olisin voinut tehdä langoistani ja toinen kertoo, että menisivät kaupaksi kirpparilla. 😃 ekassa tapauksessa langat olisivat edelleen vaatekomerosta ja tokassa tapauksessa odottamassa jossain nurkassa, että joskus saan kirppispöydän aikaiseksi.
Netissä ainakaan langoista ei saa niin hyvää hintaa, että jaksaisin nähdä vaivaa. Kirppispöydän hoitamiseen mulla ei ole nyt aikaa ja mahdollisuuksia.
Hienoa teille jotka ehditte ja jaksatte edelleen kutoa. Ja teille jotka teette satoja euroja kirppiksellä.
Nyt mua harmittaa vaan taas menetetyt mahdollisuudet ja menetetty raha. Kuten aiemmin kerroin, tarvitsisin enemmin aplodeja ja hurraahuutoja kun pystyn luopumaan jostain. 😃
Me kaikki tehdään virheostoksia. Niihin pitää suhtautua kuten kompasteluun elämässä, auts, sitä sattuu, nyt ylös ja eteenpäin. Joskus siitä viisastuukin. Ei kannata rahan takia harmitella, KUKAAN ei kuolinvuoteellaan harmittele että osti kallista villalankaa eikä kutonut siitä mitään. Ps. sulle voisi sopia se ruotsalainen Kuolinsiivous-kirja ;)
Ja ei ole pakko jaksaa tehdä jotain tai myydä. Itse olen kokeillut kaikkea, ja parhaiten mulla toimii se, että laitan tori.fi "annetaan" palstalle ilmoituksen ja joku hakee tavaran pois. Olen iloinen, joku sai tarpeellisen tavaran ja minä pääsin taakasta eroon.
Jos tuote on ihan elämänsä lopussa, sitä voi kiitellä ja taputella ja sitten viedä (oikeaoppisesti) roskiin. Ja sekin on ihan ok.
Jos miehellä on vaikeuksia erota roinasta mutta kova halu kommentoida tavaraa, joka on periaatteessa "sinun tavaraa" niin älä näytä niitä tavaroita hänelle. Sellainen siivous on "valkoista valehtelua", josta kukaan ei kärsi. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaako, jos ajattelet, että lankojen lahjoittaminen neulojalle tarkoittaa, että langat pääsivät siihen käyttöön, mitä varten ne on valmistettu?
Vapautunut tila on arvokasta, aika on arvokasta, stressin väheneminen on arvokasta. Ne eivät suoraan näy pankkitilillä, mutta ei niistä arvottomia tee. Jos lankojen tekeminen käsitöiksi ei ole ajan tai innostuksen puutteen vuoksi mahdollista, langat eivät anna sinulle mitään vaan vievät vain turhaan tilaa ja saattavat kuormittaa ajatuksia ("pitäisi tehdä/kyllä minä aiemmin tein/hyvät langat siellä odottelevat että vaan saisin aikaiseksi/jne."). Jos kirpparilla myyminen ei tunnu vaivan arvoiselta, sitten ei kirpparilla kannata myydä.
Auttaa se minua luopumisprosessissa. Nytkin niistä käsityötarvikkeista meni vähävaraiselle äidille joka ompelee lapsilleen kaikenlaista ja lankoja tyypille joka kutoo näitä lahjoitussukkia. Eniten se mun ongelma vain on se raskas ajatusprosessi, joka toki kevenee vuosi vuodelta kun olen harjoitellut luopumista. Ja toinen ongelma on se, että se mun päätös on niin hatara, että esim mieheni saa pasmat multa sekaisin kyseenalaistamalla sen päätöksen.
Itseasiassa yksi syy miksi en myy mitään kirpparilla, ja harvoin myöskään netissä, että saan sen tavaran lahjoittamalla nopeasti eteenpäin. Jos se jää odottelemaan, ehdin pyörtää päätökseni tai mieheni saa minut säästämään jotain.
Minulla kiinnitti huomiota, että ITSE aloit epäröidä, oliko päätöksesi oikea. Eihän toinenkaan enää usko, jos et itsekään usko. Teiltä puuttuu molemmilta terve luottamus ja kunnioitus sinun kykyyn tehdä aikuisen vastuullisen ihmisen harkintaa, kysymättä lupaa auktoriteetilta. Miksi mies olisi auktoriteetti kun on vielä kyse sinun langoista. Panosta itsetuntoon.
On hyväkin vaan, että pyrit itse luottamaan harkintaasi, tekemään päätöksiä ja toteuttamaan ne, kysymättä lupia keneltäkään. Jos meni pieleen niin panos ei ollut kauhean suuri, kun oli kyse jämälangoista. Eiköhän miehellä ole varaa ostaa äidilleen lankoja jos on kovin huolissaan niiden riittävyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Sitten vaatekomerosta keräsin käsityötarvikkeita ja lahjoitin käsityöihmisille. Ja tästä puolisoni kommentoi, että miksi annat pois hyvää tavaraa josta olet maksanut!!! Tunsin heti epävarmuutta päätökseni suhteen ja aloin perustella; en ole käyttänyt näitä kymmeneen vuoteen. Hänen vastaperustelu oli, että hänen äitinsä olisi voinut tehdä niistä jotain. Hyvä etten soittanut hakijalle, että empäs luovu näitä! Ja hänen äitinsä on pahempi hamsteri kuin me kaksi yhteensä! Miksi näin ristiriitaista viestiä mieheltä? Mä tarvitsisin hurrauksia ja taputuksia joka kerta kun pystyn luopumaan jostain.
Mun hamsterimainen puoliso teki joskus tuota samaa, siis kyseenalaisti melkein kaiken tavaran hävittämisen. Joko tavara olisi pitänyt säilyttää syystä x, se olisi pitänyt korjata tai uudelleenkäyttää hävittämisen sijaan tai sitten se olisi pitänyt myydä pois antamisen sijaan. Puoliso otti jopa mun kirppispöydästä lastentarvikkeita pois, ja sanoi, että myy ne netissä parempaan hintaan. Tavarat ovat edelleen meillä jossakin, ja puoliso tienannut niillä tasan 0e. Kyseisiä tavaroita tuskin saa enää myytyä, kun saatavilla on uudempaa ja trendikkäämpää tavaraa edullisesti käytettynä. Touhu hänen osaltaan menee aina jossitteluun ja sitkutteluun, mutta käytännössä hän ei saa tehtyä tavaroille yhtään mitään.
Lopulta suutuin ja sanoin puolisolle, että hänellä ei ole oikeutta puuttua siihen, mitä minä teen henkilökohtaisille tavaroilleni, ja minulla on myös oikeus poistaa yhteiseen talouteen itse ostamiani tavaroita (esimerkiksi ne lasten tavarat), koska olen talouden aikuisista pitkälti ainoa, joka huolehtii kodin siisteydestä ja järjestyksestä.
Minä olen meillä se, joka harmittelee enemmän kiertoon laitettavan tavaran hukkaan menevää ostohinta, silti en kerro miehelleni yleensä kiertoon lähteistä tavaroista mitään.
Huomaisiko miehesi jos et hänelle erikseen kertoisi näistä kiertoon lähtevistä? Jos ei, niin jättäisin kertomatta.
Voi olla että hän on sisäistänyt anoppisi tavaransäilömisperustelut, ja kaikki pois lähtevä aiheuttaa tuskaa.
Minullekin äitini lahjoittaa suoranaista roskaa, esim. rikkinäisen maljakon ja eilen juuri tuskailin mitä tekisin häneltä saadulle rikkinäiselle nahkarepulle. Vaikka se olisi ehjä, en sitä käyttäisi. Reppu on tosi pienistä paloista ommeltu, eli ei varmaan kovin haluttu. Kierrätyskeskus ei ota rikkinäisiä, enkä jouda kyselemään pitkin kyliä kuka tarvitsisi käsityömateriaalia. Roskiin se on heitettävä.
Luen juuri kirjaa Tavarataidot ja siellä kerrottiin kokeesta, jossa laitettiin lahjoituksille kaksi laatikkoa, nimikkeillä ehjä ja rikkinäinen. Molempiin laatikoihin tuli käytännössä samanlaista tavaraa, eli käytännössä ihmisten käsitykset ehjästä ja rikkinäisestä ovat niin erilaisia.
Joskus vain tulen niin vihaiseksi kun saan tätä rikkinäisiä tavaraa. Onko antaja sitä mieltä että en ansaitse ehjää tavaraa vai olenko vain roskalaatikon korvike?
Taitaa olla niin että sota-aikana syntynyt äitini on omaksunut lapsuutensa ajattelumaailman, tavaraa on vähän ja se on kallista, mitään ei saa heittää pois. Ja että kaikki mahdollinen on käytettävä uudelleen.
Kahden sukupolven aikana maailma on muuttunut niin paljon, että tavaraa on paljon ja sitä saa ilmaiseksi. Siis myös meidän on muututtava. Ajattelun on uudistuttava, muuten tavarasta tulee meille elämää kohtuuttomasti hankaloittavat taakka.