Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20745)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä välissä ostin kaikenlaisia "näin saat 100 mekkoa yhteen henkariin" -virityksiä. Esim. henkarin, jossa roikkui 4 henkaria. Se oli kamala, vaatteet olivat rypyssä ja rutussa ja siitä oli hankala ottaa mitään ja vaaterivistö täynnä näitä ihmehenkareita näytti räjähtämäisillään olevalta juhannusmakkaralta.
Sitten ostin semmoisen rinkuloita täynnä olevan henkarihommelin, muistaakseni Ikeasta. Sen idea oli, että niihin renkaisiin pujotetaan huiveja. Minulla on aika paljon huiveja ja kun olin saanut pienen osan siihen niin leveyssuunnassa se oli sellainen metrin pallo. Ja kun siitä veti yhden ulos viisi seurasi perässä. Ei.
Ostin myös sellaisen avoimen ympyrähenkarin ajatuksena laittaa huivit siihen, tai vöitä. No. Ei. Huivit on parempi viikata tai rullata pieniin laatikkoihin. Kaikissa vöissä ei ole solkea, joten kaikkia ei saa siihen. Mutta keksin sitten tälle henkarille ihan uuden tarkoituksen. Vinkki: jos sinulla on tolkuton määrä rannerenkaita tai sormuksia, pujota ne tällaiseen ympyrähenkariin. Se toimii!
Konmari sanoo, storage experts are hoarders.
Sama jos olette katsoneet Youtubesta "The most organized house in America" tms. tavaraa on ihan järjettömät määrät, se on vaan järjestetty hienosti. Muutaman kerran katsonut hetken, kun se nainen esittelee kaappejaan. Aika nopeasti alkaa hengästyttämään se järjetön tavaramäärä.
Ja näistä muutamasta ylläolevasta kirjoituksesta taas selvisi se, että ensin meille myydään tavaraa, mistä iso osa on turhaa. Sitten meille myydään kaiken maailman muoviräpellystä, että me saataisiin jotain mielenrauhaa sen turhan romun keskellä.
En väitä, että nämä vaatteet tai huivit ovat turhia, mutta se, että niiden säilömisestä tehdään taas yksi ongelma, johon myydään lisää tavaraa, on jo niin sairasta, koska se kertoo mikä tässä jutussa mättää.
Jokaisella on oikeus säilyttää kaikki, minkä haluaa ja mikä on itselle tärkeää. Kuitenkin se paras säilytystapa voi olla tosi yksinkertainen oivallus. Omalla kohdalla käytin säilytykseen kaikkien kalliiden vempainten tukevat laatikot, ja hyvin on toiminut, eikä maksanut mitään.
Kannattaa ensin miettiä mikä jo olemassa oleva tavara voisi ratkaista ongelman. Olen huomannut, että aika moni juttu ratkeaa sillä, että miettii tarkkaan mitä huushollissa on ja vaihtaa vaikka tavaran käyttötarkoitusta. Niin kuin ylläolevassa esimerkissä. Luovuudella voi korjata monia asioita, joita on aiemmin ratkaissut rahalla ja uuden tavaran ostamisella. Testatkaa, se on kivaa aivojumppaa!
Jep. Mä kattelin kanssa joskus jotain most organized homea ja sieltä jäi mieleen laatikollinen aurinkorasvaa. Niitä taisi itse asiassa olla kaksi tai jopa kolme laatikollista. Myös konttoritarvikkeita oli pienen kirjakaupan verran. Mahtoikohan olla sama, olikohan joku Alejandra? :)
Just tää muikki. Se taitaa olla vielä joku ammattijärjestelijä. Ei tiedä tajuaako se että osa katsojista on ihan järkyttyneitä niistä tavaramääristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä välissä ostin kaikenlaisia "näin saat 100 mekkoa yhteen henkariin" -virityksiä. Esim. henkarin, jossa roikkui 4 henkaria. Se oli kamala, vaatteet olivat rypyssä ja rutussa ja siitä oli hankala ottaa mitään ja vaaterivistö täynnä näitä ihmehenkareita näytti räjähtämäisillään olevalta juhannusmakkaralta.
Sitten ostin semmoisen rinkuloita täynnä olevan henkarihommelin, muistaakseni Ikeasta. Sen idea oli, että niihin renkaisiin pujotetaan huiveja. Minulla on aika paljon huiveja ja kun olin saanut pienen osan siihen niin leveyssuunnassa se oli sellainen metrin pallo. Ja kun siitä veti yhden ulos viisi seurasi perässä. Ei.
Ostin myös sellaisen avoimen ympyrähenkarin ajatuksena laittaa huivit siihen, tai vöitä. No. Ei. Huivit on parempi viikata tai rullata pieniin laatikkoihin. Kaikissa vöissä ei ole solkea, joten kaikkia ei saa siihen. Mutta keksin sitten tälle henkarille ihan uuden tarkoituksen. Vinkki: jos sinulla on tolkuton määrä rannerenkaita tai sormuksia, pujota ne tällaiseen ympyrähenkariin. Se toimii!
Konmari sanoo, storage experts are hoarders.
Sama jos olette katsoneet Youtubesta "The most organized house in America" tms. tavaraa on ihan järjettömät määrät, se on vaan järjestetty hienosti. Muutaman kerran katsonut hetken, kun se nainen esittelee kaappejaan. Aika nopeasti alkaa hengästyttämään se järjetön tavaramäärä.
Ja näistä muutamasta ylläolevasta kirjoituksesta taas selvisi se, että ensin meille myydään tavaraa, mistä iso osa on turhaa. Sitten meille myydään kaiken maailman muoviräpellystä, että me saataisiin jotain mielenrauhaa sen turhan romun keskellä.
En väitä, että nämä vaatteet tai huivit ovat turhia, mutta se, että niiden säilömisestä tehdään taas yksi ongelma, johon myydään lisää tavaraa, on jo niin sairasta, koska se kertoo mikä tässä jutussa mättää.
Jokaisella on oikeus säilyttää kaikki, minkä haluaa ja mikä on itselle tärkeää. Kuitenkin se paras säilytystapa voi olla tosi yksinkertainen oivallus. Omalla kohdalla käytin säilytykseen kaikkien kalliiden vempainten tukevat laatikot, ja hyvin on toiminut, eikä maksanut mitään.
Kannattaa ensin miettiä mikä jo olemassa oleva tavara voisi ratkaista ongelman. Olen huomannut, että aika moni juttu ratkeaa sillä, että miettii tarkkaan mitä huushollissa on ja vaihtaa vaikka tavaran käyttötarkoitusta. Niin kuin ylläolevassa esimerkissä. Luovuudella voi korjata monia asioita, joita on aiemmin ratkaissut rahalla ja uuden tavaran ostamisella. Testatkaa, se on kivaa aivojumppaa!
Jep. Mä kattelin kanssa joskus jotain most organized homea ja sieltä jäi mieleen laatikollinen aurinkorasvaa. Niitä taisi itse asiassa olla kaksi tai jopa kolme laatikollista. Myös konttoritarvikkeita oli pienen kirjakaupan verran. Mahtoikohan olla sama, olikohan joku Alejandra? :)
Just tää muikki. Se taitaa olla vielä joku ammattijärjestelijä. Ei tiedä tajuaako se että osa katsojista on ihan järkyttyneitä niistä tavaramääristä.
Tuota järkytystä varmaan lisää kulttuuriero sekä sisustyylien, paperiprosessien ja kuluttamisen osalta. Amerikkalaisen silmin tuo saattaa näyttää hyvin minimalistisesta ja toimivalta ja meille hirveä tavarapaljous.
Toimiston paperiarkistoinnin laajuus on looginen kun miettii, että rapakon takana vielä pyöritetään paljon enemmän paperia kun meillä suomalaisilla ollaan tosi pitkälle digiä. Ja tuossa tuo järjestelijä tuntuu rakastavan erilaisia askartelunäpertelyitä tuossa järjestämisessä, joten tarvii niitä itse plus työssään asiakkailleen.
Mutta joo, ahdistavan paljon kamaa ja sääntöjä niiden ”hallintaan”
Mulla ei ole mitään ongelmaa karsia tavaraa. Tönö on täynnä mitä erilaisempia tavaroita. Ongelma tulee siinä kohtaa, kun karsituista tavaroista pitäisi varsinaisesti päästä eroon. Voisiko joku auttaa ja vastata minulle seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten kirpputorilla toimitaan, siis hinnoittelut sun muut? ja 2) Miten ihmeessä voin päästä eroon viidestä jätesäkillisestä tekstiili- ja tavarajätettä (esim. karmeita astioita joita ei voi myydä koska kukaan ei niitä osta), kun mahdollisuutta kaatopaikkakuljetukseen ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään ongelmaa karsia tavaraa. Tönö on täynnä mitä erilaisempia tavaroita. Ongelma tulee siinä kohtaa, kun karsituista tavaroista pitäisi varsinaisesti päästä eroon. Voisiko joku auttaa ja vastata minulle seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten kirpputorilla toimitaan, siis hinnoittelut sun muut? ja 2) Miten ihmeessä voin päästä eroon viidestä jätesäkillisestä tekstiili- ja tavarajätettä (esim. karmeita astioita joita ei voi myydä koska kukaan ei niitä osta), kun mahdollisuutta kaatopaikkakuljetukseen ei ole?
Kirpputorihinnat pitää olla niin halvat (=nimelliset) että tavarasta kiinnostuneen ostopäätös ei jää hinnasta kiinni.
Jos kirpputorilla ei mene, yrittäisin laittaa tavaraa Facebookin roskalavaryhmiin ja Torin annetaan palstalle ilmaiseksi. Jos ei kelpaa kenellekään noissakaan, sitten varmaan pakko pikku hiljaa laittaa talousjätteisiin, jos kaatopaikkakuorma ei ole mahdollinen. Jääteitähän nuo sitten on, kun niitä ei kukaan ilmaiseksikaan huoli.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään ongelmaa karsia tavaraa. Tönö on täynnä mitä erilaisempia tavaroita. Ongelma tulee siinä kohtaa, kun karsituista tavaroista pitäisi varsinaisesti päästä eroon. Voisiko joku auttaa ja vastata minulle seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten kirpputorilla toimitaan, siis hinnoittelut sun muut? ja 2) Miten ihmeessä voin päästä eroon viidestä jätesäkillisestä tekstiili- ja tavarajätettä (esim. karmeita astioita joita ei voi myydä koska kukaan ei niitä osta), kun mahdollisuutta kaatopaikkakuljetukseen ei ole?
Kirppareissa on muutama vaihtoehto:
Perinteinen jossa itse ollaan päivä tavaroiden kanssa myymässä. Siellä vaan juttelee ihmisille ja sopii hintoja. Tavaroihin voi laittaa hintoja tai tehdä lappuja "vaatteet 1€ kpl".
Palvelukirppis. Varaat pöydän vaikka viikoksi, saat todennäköisesti kasan hintalappuja, nuppineuloja ja hieman vinkkiä hinnoitteluun. Kirjoitat hinnan, tuotenimen ja pöytänumeron lappuun ja kiinnität tuotteeseen. Sovittuna päivänä viet kamat pöydälle, järjestelet fiksusti ja joka päivä tai välillä käyt organisoimassa tavaroita, säätämässä hintoja jne. Sitten viikon lopussa haet myymättömät pois ja saat sovitun osan rahasta.
Netti (Facebook, tori, huuto). Teet tavarasta tai kasasta tavaraa ilmoituksen, kerrot suostutko postittamaan vai pitääkö hakea. Vastaat kyselyihin, joku laittaa rahat tilille ja sinä postitat tai joku tulee hakemaan. Ilmoitus kannattaa poistaa vasta, kun tavara on hävinnyt kotoasi/rahat on tilillä. Voi antaa myös ilmaiseksi, jos joku hakisi pois.
Tavarat joita ei saa myytyä tai annettua ilmaiseksi. Kannattaa katsoa onko lähellä jotain kierrätyspistettä, mihin voisi tavaraa viedä, vaikka pussillinen kerrallaan, kiva iltalenkki. Jos ei, niin jokaiseen roskapussiin sitten yksi tavara. Muista kokeilla kaikkea antaa ilmaiseksi, ikinä ei tiedä mitä joku hullu voi hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen täysin kaapittomasta asunnosta!
Tavarat pitäisi mahduttaa vaatehuoneeseen, lipastoihin/senkkeihin ja loput pois!
Ymmärrän niin hyvin tämäntyyppisiä haaveita! Itse pidän kyllä perinteisistä vaatekaapeistakin, kunhan niissä on kunnon ovet. Sen sijaan inhoan kaikenlaisia avohyllyjä ja lasivitriinejä, joissa tavarat pölyttyvät ja jäävät näkyville luomaan visuaalista sekasotkua. Kaikki vaan kaapinovien taakse ja laatikoihin piiloon, niin koti on avaran ja selkeän näköinen. Kirjahyllyt ovat tästä ainoa poikkeus.
Jotkut ihmiset taas unohtavat kaikki tavarat, jos ovat kaapinovien takana piilossa. Sitten jos asuu yhdessä "piilottajan" kanssa, niin kaikki on aina hukassa ja toinen saa hermoromahduksen, kun kaikki on pitkin pöytiä ja mikään ei kaapissa. Tässä kompromisseinä erilaiset vitriinit, siistimmät avohyllyt ja kaapissa läpinäkyvät korit, joissa vielä etiketti mitä pitää sisällään.
Muutenkin jos perheessä on enemmän kuin yksi ihminen, niin se, että laittaa kippoihin ja hyllynreinoihin laput mitä siellä pitäisi olla, niin, pysyvät omilla paikoillaan. Meillä on keittiön kaapissa laatikko, jossa patterit. Löysin sieltä milloin mitäkin ihme tavaraa, kyniä, kolikoita, pieniä roskia, ruuveja jne. Ja aina kun pattereita tarvitsi, niin hirveä meuhkaaminen ja ne irrotettiin jostain kelloista. Laitoin siihen laatikkoon lapun "Patterit", niin johan alkoi löytyä, eikä sinne kertynyt muuta. Olemme asuneet tässä yli 7 vuotta ja muuttaessa laitoin edellisestä asunnosta samasta paikkaa saman patterilaatikon kaappiin. Pitkät oli piuhat minullakin, kun en aiemmin tajunnut nimetä laaatikkoa, mutta eipä noissa muissakaan ole kehumista.
Ne sekalaiset halvat tavarat voi koota yhteen laatikkoon/säkkiin ja ilmoittaa antavansa ilmaiseksi Torissa tai Facebookissa. Ehtona, että nouto ja kaikki kerralla. Aina menee!
Täällä yksi ketju, jossa vinkkejä kirppishinnoitteluun yms:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3876804/vinkkeja-kirppistelyyn-kivijalk…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Mä kattelin kanssa joskus jotain most organized homea ja sieltä jäi mieleen laatikollinen aurinkorasvaa. Niitä taisi itse asiassa olla kaksi tai jopa kolme laatikollista. Myös konttoritarvikkeita oli pienen kirjakaupan verran. Mahtoikohan olla sama, olikohan joku Alejandra? :)[/quote]
--------
Voi onnetonta! Aurinkorasvoista menee suojateho n. vuodessa. Kannattaa keväisin ostaa aurinkorasvat ja käyttää ne kesän aikana pois.
Tunnustan nuoruudensyntini: hulluna huulipuniin, niitä oli päälle 50 kappaletta. Sitten ne yksi kerrallaan härskiintyi ennen kuin ehdin ne käyttämään loppuun. Nyt on neljä kappaletta, nekin meinaa mennä vanhoiksi kun joutuu pitämään maskia eikä huulipunaa tule käytettyä.
Pyykinpesuaineet. Vain Serto pulloja ja yksi Vanish. Sertot mahtuu kylppärin peilikaappiin ja vanish siivouskomeroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä välissä ostin kaikenlaisia "näin saat 100 mekkoa yhteen henkariin" -virityksiä. Esim. henkarin, jossa roikkui 4 henkaria. Se oli kamala, vaatteet olivat rypyssä ja rutussa ja siitä oli hankala ottaa mitään ja vaaterivistö täynnä näitä ihmehenkareita näytti räjähtämäisillään olevalta juhannusmakkaralta.
Sitten ostin semmoisen rinkuloita täynnä olevan henkarihommelin, muistaakseni Ikeasta. Sen idea oli, että niihin renkaisiin pujotetaan huiveja. Minulla on aika paljon huiveja ja kun olin saanut pienen osan siihen niin leveyssuunnassa se oli sellainen metrin pallo. Ja kun siitä veti yhden ulos viisi seurasi perässä. Ei.
Ostin myös sellaisen avoimen ympyrähenkarin ajatuksena laittaa huivit siihen, tai vöitä. No. Ei. Huivit on parempi viikata tai rullata pieniin laatikkoihin. Kaikissa vöissä ei ole solkea, joten kaikkia ei saa siihen. Mutta keksin sitten tälle henkarille ihan uuden tarkoituksen. Vinkki: jos sinulla on tolkuton määrä rannerenkaita tai sormuksia, pujota ne tällaiseen ympyrähenkariin. Se toimii!
Konmari sanoo, storage experts are hoarders.
Sama jos olette katsoneet Youtubesta "The most organized house in America" tms. tavaraa on ihan järjettömät määrät, se on vaan järjestetty hienosti. Muutaman kerran katsonut hetken, kun se nainen esittelee kaappejaan. Aika nopeasti alkaa hengästyttämään se järjetön tavaramäärä.
Ja näistä muutamasta ylläolevasta kirjoituksesta taas selvisi se, että ensin meille myydään tavaraa, mistä iso osa on turhaa. Sitten meille myydään kaiken maailman muoviräpellystä, että me saataisiin jotain mielenrauhaa sen turhan romun keskellä.
En väitä, että nämä vaatteet tai huivit ovat turhia, mutta se, että niiden säilömisestä tehdään taas yksi ongelma, johon myydään lisää tavaraa, on jo niin sairasta, koska se kertoo mikä tässä jutussa mättää.
Jokaisella on oikeus säilyttää kaikki, minkä haluaa ja mikä on itselle tärkeää. Kuitenkin se paras säilytystapa voi olla tosi yksinkertainen oivallus. Omalla kohdalla käytin säilytykseen kaikkien kalliiden vempainten tukevat laatikot, ja hyvin on toiminut, eikä maksanut mitään.
Kannattaa ensin miettiä mikä jo olemassa oleva tavara voisi ratkaista ongelman. Olen huomannut, että aika moni juttu ratkeaa sillä, että miettii tarkkaan mitä huushollissa on ja vaihtaa vaikka tavaran käyttötarkoitusta. Niin kuin ylläolevassa esimerkissä. Luovuudella voi korjata monia asioita, joita on aiemmin ratkaissut rahalla ja uuden tavaran ostamisella. Testatkaa, se on kivaa aivojumppaa!
Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Olen tuo henkarihullu. Tajusin kyllä aikanaan, että ongelma ei ole se, että täydellisiä henkareita ei ole keksitty vaan se, että sitä ripustettavaa on ihan helkutin paljon. Olen karsinut aika isolla kädellä vaatteita ja niitä korujakin. Tästä huolimatta mulla on yhä paljon vaatteita, mutta ajattelen käyttää niitä loppuelämän. En usko, että tarvitsen vuosiin esim. uusia jakkuja, kun pelkkiä liituraitajakkuja on 3 melkein identtistä odottamassa.
Olen myös kenkälaatikoiden ja muiden pakkauslaatikoiden (ilmaisten) suuri ystävä. Niihin voi viikata ja rullata tavaraa, ja nostaa kaappiin/laatikostoon. Mitään uutta säilytysjärjestelmää ei kannata ostaa.
Nyt kun saisi vain pidettyä täysin kiinni ostolakosta.
Joku täällä kirjoitti tuosta kummallisesta vimmasta ostaa tiettyä tavaraa. Sekin on tuttua. Jokin asia vain viehättää sietämättömästi, eikä pysty hillitsemään itseään. Se on yhdenlaista addiktoitumista.
En usko, että meistä kukaan on kovan luokan hoarder. Jokainen meistä tunnistaa / on tunnistanut asioita omassa käyttäytymisessään ja tehnyt korjausliikkeitä. Osa enemmän, osa vähemmän. Havaitseminenkin pelkästään on iso juttu!
Oon ollut lomautettuna pitkään.
Heti ensimmäisellä viikolla keräsin paketillisen vähänkäytettyyn myytävää.
Koska ylimääräistä aikaa on joka päivä, olen viikottain käynyt läpi koko kodin, nyt 3 kertaan.
Ei mitään muutosta.
Aina löytyy myytävää, yllätyksiä, huonoksi mennyttä, antamattomia lahjoja.
Olen tänä vuonna ostanut itselleni 3 ostosta, kosmetiikkaa. Kaapit edelleen pursuaa.
Lisää ei tule. Ainoa selvitys on, olen tullut sokeaksi omistamiselle.
Sunnuntaina laitoin Ikean kassillisen verran toriin. Puolet on nyt myyty.
Jaksakaa karsia.
Eiköhän parin vuoden päästä näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä välissä ostin kaikenlaisia "näin saat 100 mekkoa yhteen henkariin" -virityksiä. Esim. henkarin, jossa roikkui 4 henkaria. Se oli kamala, vaatteet olivat rypyssä ja rutussa ja siitä oli hankala ottaa mitään ja vaaterivistö täynnä näitä ihmehenkareita näytti räjähtämäisillään olevalta juhannusmakkaralta.
Sitten ostin semmoisen rinkuloita täynnä olevan henkarihommelin, muistaakseni Ikeasta. Sen idea oli, että niihin renkaisiin pujotetaan huiveja. Minulla on aika paljon huiveja ja kun olin saanut pienen osan siihen niin leveyssuunnassa se oli sellainen metrin pallo. Ja kun siitä veti yhden ulos viisi seurasi perässä. Ei.
Ostin myös sellaisen avoimen ympyrähenkarin ajatuksena laittaa huivit siihen, tai vöitä. No. Ei. Huivit on parempi viikata tai rullata pieniin laatikkoihin. Kaikissa vöissä ei ole solkea, joten kaikkia ei saa siihen. Mutta keksin sitten tälle henkarille ihan uuden tarkoituksen. Vinkki: jos sinulla on tolkuton määrä rannerenkaita tai sormuksia, pujota ne tällaiseen ympyrähenkariin. Se toimii!
Konmari sanoo, storage experts are hoarders.
Sama jos olette katsoneet Youtubesta "The most organized house in America" tms. tavaraa on ihan järjettömät määrät, se on vaan järjestetty hienosti. Muutaman kerran katsonut hetken, kun se nainen esittelee kaappejaan. Aika nopeasti alkaa hengästyttämään se järjetön tavaramäärä.
Ja näistä muutamasta ylläolevasta kirjoituksesta taas selvisi se, että ensin meille myydään tavaraa, mistä iso osa on turhaa. Sitten meille myydään kaiken maailman muoviräpellystä, että me saataisiin jotain mielenrauhaa sen turhan romun keskellä.
En väitä, että nämä vaatteet tai huivit ovat turhia, mutta se, että niiden säilömisestä tehdään taas yksi ongelma, johon myydään lisää tavaraa, on jo niin sairasta, koska se kertoo mikä tässä jutussa mättää.
Jokaisella on oikeus säilyttää kaikki, minkä haluaa ja mikä on itselle tärkeää. Kuitenkin se paras säilytystapa voi olla tosi yksinkertainen oivallus. Omalla kohdalla käytin säilytykseen kaikkien kalliiden vempainten tukevat laatikot, ja hyvin on toiminut, eikä maksanut mitään.
Kannattaa ensin miettiä mikä jo olemassa oleva tavara voisi ratkaista ongelman. Olen huomannut, että aika moni juttu ratkeaa sillä, että miettii tarkkaan mitä huushollissa on ja vaihtaa vaikka tavaran käyttötarkoitusta. Niin kuin ylläolevassa esimerkissä. Luovuudella voi korjata monia asioita, joita on aiemmin ratkaissut rahalla ja uuden tavaran ostamisella. Testatkaa, se on kivaa aivojumppaa!
Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Olen tuo henkarihullu. Tajusin kyllä aikanaan, että ongelma ei ole se, että täydellisiä henkareita ei ole keksitty vaan se, että sitä ripustettavaa on ihan helkutin paljon. Olen karsinut aika isolla kädellä vaatteita ja niitä korujakin. Tästä huolimatta mulla on yhä paljon vaatteita, mutta ajattelen käyttää niitä loppuelämän. En usko, että tarvitsen vuosiin esim. uusia jakkuja, kun pelkkiä liituraitajakkuja on 3 melkein identtistä odottamassa.
Olen myös kenkälaatikoiden ja muiden pakkauslaatikoiden (ilmaisten) suuri ystävä. Niihin voi viikata ja rullata tavaraa, ja nostaa kaappiin/laatikostoon. Mitään uutta säilytysjärjestelmää ei kannata ostaa.
Nyt kun saisi vain pidettyä täysin kiinni ostolakosta.
Joku täällä kirjoitti tuosta kummallisesta vimmasta ostaa tiettyä tavaraa. Sekin on tuttua. Jokin asia vain viehättää sietämättömästi, eikä pysty hillitsemään itseään. Se on yhdenlaista addiktoitumista.
En usko, että meistä kukaan on kovan luokan hoarder. Jokainen meistä tunnistaa / on tunnistanut asioita omassa käyttäytymisessään ja tehnyt korjausliikkeitä. Osa enemmän, osa vähemmän. Havaitseminenkin pelkästään on iso juttu!
Olen puolestaan se kapeiden henkareiden tyyppi. Mulla vähän samaa, mutta nyt kun olen useampaan otteeseen käynyt vaatekaappia läpi olen tajunnut, että itse asiassa paljon eka kierroksilla kaappiin jääneistä ei kyllä realistisesti enää päälle päädy. Ovat malliltaan ja tyyliltään mennyttä, liian pieniä tai isoja tai muuten huonosti istuvia tai epäsiistejä. Siksi niiden laittaminen pois on viisain ratkaisu. Koska itse en ainakaan pysty tekemään sellaista 80% karsintaa yhdellä kertaa, vaiheittain tapahtuva luopuminen toimii paremmin.
Siinä Alejandran Organized Home videossa hassuinta oli ne pienet kierrätysroskikset eri huoneissa hyllyillä tai kaapeissa kaikkea mahdollista eri roskaa varten. Miksei niitä kierrätettäviä heti samalla voinut viedä eri huoneista esim. keittiön kierrätysroskikseen, miksi niitä monia pieniä pönttöjä piti olla ja siellä roskia hilloa kunnes ne on täynnä ja sitten tyhjennetään?!
Katsoessa näytti siltä että ne organisointimenetelmät vain toivat lisää kamaa. Ahdistavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi! Olen lukenut tätä ketjua aina vuosien mittaan ja aina välillä tuleekin karsittua tavaraa. Mutta tarvin teidän tsemppiä!
Puoliso kiukkuaa tavaratulvasta. Ostin lapselle uuden lelun ja puoliso kirosi että taas lisää tavaraa. Tästä suivaantuneena keräsin kaikki lelut, mitkä ei leikeissä ja laitoin pois. Lisäksi osan leluista vein odottamaan vaatekaapin ylähyllylle (Huom! jossa oli tilaa!) odottamaan että voi vaihdella leluja.
Näkyvästä muutoksesta innostuneena mietin, että laitettaisiin pois astioita joita ei käytetä. Mieheni mukaan astiat ei ole meillä ongelma. Kysyttyäni mikä meidän tavaraongelma on, hän mainitsi lelut ja epämääräiset rätit joka nurkassa. Kiersin kaikki nurkat enkä löytänyt epämääärisiä rättejä. Siivosin eteisen naulakon, josta ei ollut mielestäni muuta pois laitettavaa kuin lapsen pienet kengät. Sitten vaatekomerosta keräsin käsityötarvikkeita ja lahjoitin käsityöihmisille. Ja tästä puolisoni kommentoi, että miksi annat pois hyvää tavaraa josta olet maksanut!!! Tunsin heti epävarmuutta päätökseni suhteen ja aloin perustella; en ole käyttänyt näitä kymmeneen vuoteen. Hänen vastaperustelu oli, että hänen äitinsä olisi voinut tehdä niistä jotain. Hyvä etten soittanut hakijalle, että empäs luovu näitä! Ja hänen äitinsä on pahempi hamsteri kuin me kaksi yhteensä! Miksi näin ristiriitaista viestiä mieheltä? Mä tarvitsisin hurrauksia ja taputuksia joka kerta kun pystyn luopumaan jostain.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään ongelmaa karsia tavaraa. Tönö on täynnä mitä erilaisempia tavaroita. Ongelma tulee siinä kohtaa, kun karsituista tavaroista pitäisi varsinaisesti päästä eroon. Voisiko joku auttaa ja vastata minulle seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten kirpputorilla toimitaan, siis hinnoittelut sun muut? ja 2) Miten ihmeessä voin päästä eroon viidestä jätesäkillisestä tekstiili- ja tavarajätettä (esim. karmeita astioita joita ei voi myydä koska kukaan ei niitä osta), kun mahdollisuutta kaatopaikkakuljetukseen ei ole?
Mulla on ideaali tilanne.
Minulta haetaan kotoa väh 2 x vuodessa. Minulla on 10 laatikon kiintiö.
Hakijalla on sukua samassa kaupungissa.
Hän omistaa kirppiksen isojen teiden lähellä ja kaikki myyntipaikat ovat aina täynnä.
Myytävän saan vaihtokaupoana, yleisin on lapsien vahtiminen.
Olen tyhjentänyt yli 10 kuolinpesää, ehkä n 30 asuntoa tarpeettomasta. Kuvittelin nyt loppuu. Vielä mitä. Seuraavia asiakkaita löytyy.
Tämän parempaa ei ole. Kaikki voittaa.
En saa enää rahaa myynneistä, vaan myynnit muutetaan kirppiksen lahjakortiksi.
Turhan karsinta on edistynyt. Minulla on ns. tärkeitä säilytettäviä papereita tietyssä kansiossa. Kuvittelin löytäväni korkeintaan vanhoja verolappuja sieltä hävitettäväksi, mutta silputtavaa tulikin yllättävän paljon - paperikassi täyttyi takuulapuista, kuiteista ja turhaan säästetyistä lipuista ja lapuista. No, nyt on kansiossa arviolta puolet jäljellä alkuperäisestä määrästä. Tuntuu hyvältä, papereiden setviminen ja silppuaminen on inhokkipuuhani tavaran vähentämisessä. Muutoin tykkään kierrättämisestä ja tavaroiden myymisestä.
Tori.fi on ollut yllättävän tehokas, tavaroille on löytynyt ostaja korkeintaan parin tunnin sisällä. Turhat astiat ja huonekalut on ollut helppo saada kiertoon sitä kautta, suosittelen kyllä muillekin jos innostusta riittää. Minulle ei ole ainakaan sattunut kohdalle mitään ongelmia ostajien kanssa, kaikki on sujunut mukavasti. Kotona alkaakin olla jo hyvä tilanne, tavaramäärä tuntuu helposti hallittavalta ja siivous sujuu nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Siinä Alejandran Organized Home videossa hassuinta oli ne pienet kierrätysroskikset eri huoneissa hyllyillä tai kaapeissa kaikkea mahdollista eri roskaa varten. Miksei niitä kierrätettäviä heti samalla voinut viedä eri huoneista esim. keittiön kierrätysroskikseen, miksi niitä monia pieniä pönttöjä piti olla ja siellä roskia hilloa kunnes ne on täynnä ja sitten tyhjennetään?!
Katsoessa näytti siltä että ne organisointimenetelmät vain toivat lisää kamaa. Ahdistavaa!
Ja sen toimisto oli kuin joku Tiimari. Esim. seinällä saksia kymmentä eri väriä ym.
Vierailija kirjoitti:
Moi! Olen lukenut tätä ketjua aina vuosien mittaan ja aina välillä tuleekin karsittua tavaraa. Mutta tarvin teidän tsemppiä!
Puoliso kiukkuaa tavaratulvasta. Ostin lapselle uuden lelun ja puoliso kirosi että taas lisää tavaraa. Tästä suivaantuneena keräsin kaikki lelut, mitkä ei leikeissä ja laitoin pois. Lisäksi osan leluista vein odottamaan vaatekaapin ylähyllylle (Huom! jossa oli tilaa!) odottamaan että voi vaihdella leluja.
Näkyvästä muutoksesta innostuneena mietin, että laitettaisiin pois astioita joita ei käytetä. Mieheni mukaan astiat ei ole meillä ongelma. Kysyttyäni mikä meidän tavaraongelma on, hän mainitsi lelut ja epämääräiset rätit joka nurkassa. Kiersin kaikki nurkat enkä löytänyt epämääärisiä rättejä. Siivosin eteisen naulakon, josta ei ollut mielestäni muuta pois laitettavaa kuin lapsen pienet kengät. Sitten vaatekomerosta keräsin käsityötarvikkeita ja lahjoitin käsityöihmisille. Ja tästä puolisoni kommentoi, että miksi annat pois hyvää tavaraa josta olet maksanut!!! Tunsin heti epävarmuutta päätökseni suhteen ja aloin perustella; en ole käyttänyt näitä kymmeneen vuoteen. Hänen vastaperustelu oli, että hänen äitinsä olisi voinut tehdä niistä jotain. Hyvä etten soittanut hakijalle, että empäs luovu näitä! Ja hänen äitinsä on pahempi hamsteri kuin me kaksi yhteensä! Miksi näin ristiriitaista viestiä mieheltä? Mä tarvitsisin hurrauksia ja taputuksia joka kerta kun pystyn luopumaan jostain.
Mielestäni tavaranhallinnoinnissa on muutama vaihe
1. Kerryttämisvaihe. Kun rahasta on tiukkaa otetaan vastaan mitä saadaan. Omaa rahaa alkaa tulla enemmän, ostetaan kaikkea kivaa. Lapsi tulossa, no sehän tarvitsee kaikkea. Otan koiran, innoissaan ostaa sille kaikkea.
2. Ärsytysvaihe. Tavara alkaa ärsyttää, jos ei asu yksin, niin siitä syyttää puolisoa, lapsia ja koiraa. Ei minuakaan ärsytä oma kahvikuppi pöydässä, mutta jos puoliso ei ole laittanut omaansa koneeseen! Ja äitihän tuo tänne aina vaikka mitä turhaa. Ja sieltä mummon perinnöstäkin on vaikka mitä rojua kaikissa kaapeissa.
3. Käsittelyvaihe. Helppoja tavaroita (ei omia, esim lelut) alkaa poistamaan. Tulee ehkä tänne palstalle, katsoo muutaman dokkarin tai tubevideon, lukee kirjan asiasta. Järjestelee omiakin tavaroita.
4. Myöntämisvaihe. Myöntää, että on itsekin osallisena tähän kaaokseen ja haluaa tehdä sille jotain. Tällöin usein kerryttäminen omalta osalta loppuu.
5. Karsiminen. Toki vaikeita tavaroita ja tavararyhmiä tulee vastaan, mutta kaikki on helpompaa.
Miehesi on selkeästi vaiheessa 2. että tavara ärsyttää, mutta ei näe mitään omia tavaroitaan osallisena tähän. Ja vaikka vähän voivatkin vaikuttaa ovat kuitenkin tarpeellisia, toisin kuin teidän muiden vaatteet ja lelut.
Varsinkin, jos teillä on aika perinteiset roolit yleisesti kodinhoidon osalta, niin mies voi alitajuntaisesti ajatella, että miksi sinä et hoida ongelmaa. Mutta et tietenkään saa hänen mitään tärkeitä tavaroita laittaa pois, etkä oikein omakaan, koska rahallahan ne on ostettu.
Näkisin, että moni mies jää siihen ärsytysvaiheeseen, eikä pysty myöntämään omaa osuuttaan, koska miehen pitäisi olla se järkevä. Kahvipöydässä töissä voivotellaan kun nainen rahaa kaikkea rojua kodin täyteen ja seuraavassa lauseessa kehutaan, kuinka löysin todella hienon vahvistimen vuodelta -83 ja muut miehet komppaa molempia. Miehet myös naisia useammin ovat niitä ääripäitä, joko luonnostaan ei hamstraa mitään tai sitten ei pysty luopumaan mistään. Vähän samalla tavalla kuin ovat joko intohimoisia ruuanlaittaja tai ranskalaiset+valmislihapullat -miehiä, kun taas naiset tekevät sitä tavallista kotiruokaa päivittäin.
Mutta vaikka miten koti olisi sinun valtakunta, sinun tai miehesi mielestä, sinun pitää saada hänet mukaan karsimaan tavaroita. Joku metodi esim. konmari, voi auttaa, siinä on tietyt säännöt ja tapa miten toimia. Silloin ei ole kyse sinun hömpästä vaan jonkun asiantuntijan säännöistä. Tai jos miehesi ei pysty noudattamaan muiden sääntöjä, niin pyydä häntä tekemään suunnitelma miten tavaroita vähennettäisi. Mistä aloitetaan, niin että kaikki tulisi käytyä läpi.
Sitten neutraalisti yritätte keskustella miksi joku tuote pitää säästää. Mihin sitä tarvitaan, missä sitä säilytetään, miksei voi laittaa pois. Tarpeeksi usein kun joutuu pohtimaan niin tavaran hävittäminen helpottuu.
Sitten jos sopua ei löydy, niin voit laittaa turhia tavaroita kaappien perälle, ylähyllyille ja varastoon. Näin kodissa sentään pysyy käytettävyys. Säilytystilat jaat kahtia ja omille hyllyille vain sinun tavaroita ja miehen hyllyille tunget kaikki mitä hän haluaa säästää. Kyllä se alkaa ärsyttää kun oma vaatekomero on täynnä käsitöitä ja kahvikuppeja, kun viereinen on käytettävä.
Kyllä se mieskin alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, kun vaan saat hänet mukaan käsittelemään asiaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi! Olen lukenut tätä ketjua aina vuosien mittaan ja aina välillä tuleekin karsittua tavaraa. Mutta tarvin teidän tsemppiä!
Puoliso kiukkuaa tavaratulvasta. Ostin lapselle uuden lelun ja puoliso kirosi että taas lisää tavaraa. Tästä suivaantuneena keräsin kaikki lelut, mitkä ei leikeissä ja laitoin pois. Lisäksi osan leluista vein odottamaan vaatekaapin ylähyllylle (Huom! jossa oli tilaa!) odottamaan että voi vaihdella leluja.
Näkyvästä muutoksesta innostuneena mietin, että laitettaisiin pois astioita joita ei käytetä. Mieheni mukaan astiat ei ole meillä ongelma. Kysyttyäni mikä meidän tavaraongelma on, hän mainitsi lelut ja epämääräiset rätit joka nurkassa. Kiersin kaikki nurkat enkä löytänyt epämääärisiä rättejä. Siivosin eteisen naulakon, josta ei ollut mielestäni muuta pois laitettavaa kuin lapsen pienet kengät. Sitten vaatekomerosta keräsin käsityötarvikkeita ja lahjoitin käsityöihmisille. Ja tästä puolisoni kommentoi, että miksi annat pois hyvää tavaraa josta olet maksanut!!! Tunsin heti epävarmuutta päätökseni suhteen ja aloin perustella; en ole käyttänyt näitä kymmeneen vuoteen. Hänen vastaperustelu oli, että hänen äitinsä olisi voinut tehdä niistä jotain. Hyvä etten soittanut hakijalle, että empäs luovu näitä! Ja hänen äitinsä on pahempi hamsteri kuin me kaksi yhteensä! Miksi näin ristiriitaista viestiä mieheltä? Mä tarvitsisin hurrauksia ja taputuksia joka kerta kun pystyn luopumaan jostain.
Mielestäni tavaranhallinnoinnissa on muutama vaihe
1. Kerryttämisvaihe. Kun rahasta on tiukkaa otetaan vastaan mitä saadaan. Omaa rahaa alkaa tulla enemmän, ostetaan kaikkea kivaa. Lapsi tulossa, no sehän tarvitsee kaikkea. Otan koiran, innoissaan ostaa sille kaikkea.
2. Ärsytysvaihe. Tavara alkaa ärsyttää, jos ei asu yksin, niin siitä syyttää puolisoa, lapsia ja koiraa. Ei minuakaan ärsytä oma kahvikuppi pöydässä, mutta jos puoliso ei ole laittanut omaansa koneeseen! Ja äitihän tuo tänne aina vaikka mitä turhaa. Ja sieltä mummon perinnöstäkin on vaikka mitä rojua kaikissa kaapeissa.
3. Käsittelyvaihe. Helppoja tavaroita (ei omia, esim lelut) alkaa poistamaan. Tulee ehkä tänne palstalle, katsoo muutaman dokkarin tai tubevideon, lukee kirjan asiasta. Järjestelee omiakin tavaroita.
4. Myöntämisvaihe. Myöntää, että on itsekin osallisena tähän kaaokseen ja haluaa tehdä sille jotain. Tällöin usein kerryttäminen omalta osalta loppuu.
5. Karsiminen. Toki vaikeita tavaroita ja tavararyhmiä tulee vastaan, mutta kaikki on helpompaa.Miehesi on selkeästi vaiheessa 2. että tavara ärsyttää, mutta ei näe mitään omia tavaroitaan osallisena tähän. Ja vaikka vähän voivatkin vaikuttaa ovat kuitenkin tarpeellisia, toisin kuin teidän muiden vaatteet ja lelut.
Varsinkin, jos teillä on aika perinteiset roolit yleisesti kodinhoidon osalta, niin mies voi alitajuntaisesti ajatella, että miksi sinä et hoida ongelmaa. Mutta et tietenkään saa hänen mitään tärkeitä tavaroita laittaa pois, etkä oikein omakaan, koska rahallahan ne on ostettu.Näkisin, että moni mies jää siihen ärsytysvaiheeseen, eikä pysty myöntämään omaa osuuttaan, koska miehen pitäisi olla se järkevä. Kahvipöydässä töissä voivotellaan kun nainen rahaa kaikkea rojua kodin täyteen ja seuraavassa lauseessa kehutaan, kuinka löysin todella hienon vahvistimen vuodelta -83 ja muut miehet komppaa molempia. Miehet myös naisia useammin ovat niitä ääripäitä, joko luonnostaan ei hamstraa mitään tai sitten ei pysty luopumaan mistään. Vähän samalla tavalla kuin ovat joko intohimoisia ruuanlaittaja tai ranskalaiset+valmislihapullat -miehiä, kun taas naiset tekevät sitä tavallista kotiruokaa päivittäin.
Mutta vaikka miten koti olisi sinun valtakunta, sinun tai miehesi mielestä, sinun pitää saada hänet mukaan karsimaan tavaroita. Joku metodi esim. konmari, voi auttaa, siinä on tietyt säännöt ja tapa miten toimia. Silloin ei ole kyse sinun hömpästä vaan jonkun asiantuntijan säännöistä. Tai jos miehesi ei pysty noudattamaan muiden sääntöjä, niin pyydä häntä tekemään suunnitelma miten tavaroita vähennettäisi. Mistä aloitetaan, niin että kaikki tulisi käytyä läpi.
Sitten neutraalisti yritätte keskustella miksi joku tuote pitää säästää. Mihin sitä tarvitaan, missä sitä säilytetään, miksei voi laittaa pois. Tarpeeksi usein kun joutuu pohtimaan niin tavaran hävittäminen helpottuu.
Sitten jos sopua ei löydy, niin voit laittaa turhia tavaroita kaappien perälle, ylähyllyille ja varastoon. Näin kodissa sentään pysyy käytettävyys. Säilytystilat jaat kahtia ja omille hyllyille vain sinun tavaroita ja miehen hyllyille tunget kaikki mitä hän haluaa säästää. Kyllä se alkaa ärsyttää kun oma vaatekomero on täynnä käsitöitä ja kahvikuppeja, kun viereinen on käytettävä.
Kyllä se mieskin alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, kun vaan saat hänet mukaan käsittelemään asiaa!
Kiitos, paljon hyvää pohdintaa. Meillä mies on pääasiallisessa vastuussa monesta kodinhoidollisesta aisasta, kuten ruuanlaitosta ja lattioiden pesu/imurointi. Ehkä siksi tavarat ärsyttävätkin. Ja tuo ääripäät kyllä kuvaa miestäni! Lisäksi hän on kaikki tai ei mitään tyyppiä. Ehkä siksikin hänen on vaikea tarttua raivaamisprojektiin, koska "ei ole järkeä raivata tavaraa päivässä" tjms.
Oon myös ajatellut tuota, että laittaisi leikkimielisesti "lusikat jakoon", että eroteltaisiin tavaramme omiin kasoihin /huoneisiin. Voisin jopa itse olla se, joka yllättyisi omasta tavaran määrästä, tai sitte en. Miehen pinoon menisikin kaikki käsityövälineeni joita en saisi heittää pois, tai mehustin, jonka hän haluaa välttämättä säilyttää.
Mutta eniten tuossa käytöksessä ärsytti se epävarmuus, jonka hän sai minussa aikaiseksi. Monista tavaroista luopumisen prosessi on minulle vaikea. Varsinkin jos ne ovat täysin hyödynnettävissä (kankaat ja langat), mutta niitä ei voi myöskään myydä. Ensi kerralla en kerro hänelle mitä olen viemässä ja mihin. Raivaan muutenkin aina omia tai lapsen tavaroita.
Ymmärrän niin hyvin tämäntyyppisiä haaveita! Itse pidän kyllä perinteisistä vaatekaapeistakin, kunhan niissä on kunnon ovet. Sen sijaan inhoan kaikenlaisia avohyllyjä ja lasivitriinejä, joissa tavarat pölyttyvät ja jäävät näkyville luomaan visuaalista sekasotkua. Kaikki vaan kaapinovien taakse ja laatikoihin piiloon, niin koti on avaran ja selkeän näköinen. Kirjahyllyt ovat tästä ainoa poikkeus.