Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te jotka ette anna lasten mennä kirkkoon. Miten selvitätte tilanteen kun eskarissa

Vierailija
22.05.2008 |

muut lapset puhuvat koulutielle siunaamistilaisuudesta ja oma lapsenne haluaa myös mukaan?

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
22.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vai onko se sama kuin aikanaan, koulun alkaessa ja loppuessa käväistiin kirkossa?

Vierailija
2/16 |
22.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja hän on niin fiksu, että ei sellaista höpöjuttua kaipaa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
22.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhemmat voivat viedä lapsensa itse siunattaviksi mikäli haluavat. Koulu ei saa syrjiä eriuskoisia tällä(kin) tavalla.

Vierailija
4/16 |
22.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ainakin meidän ekaluokkalainen tahtoo joka päivä jonnekin/jotakin mitä ei saa. Hirveä valitus oli tänäänkin kun en päästänyt kaverille, kun on flunssainen.



Eskarista toi aikoinaan siunausesitteen (olivat antaneet hänellekin, vaikka tietävät ettei kuuluta kirkkoon). Minä kysyin kiinnostaisiko, eikä häntä kiinnostanut. Kävi päiväkodin kanssa kirkossa pari kertaa eikä tykännyt. Nyt on tyytyväinen kun saa jäädä koululle ET-ryhmän kanssa.

Vierailija
5/16 |
22.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aamen.

Vierailija
6/16 |
22.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se tilaisuus järjestetään joka vuosi loppukesästä jonain sunnuntaina, ja perheet menevät sinne itsekseen. Tosin eskariopet ovat paikalla, mutta mitään pakkoa sinne menosta ei tietenkään ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/16 |
23.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan normaalia, että kaikki eivät osallistu kirkossakäynteihin. Meideän lapset tosin käyvät.

Vierailija
8/16 |
23.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsen uskonnollisessa kasvatuksessa pitäisi aina muistaa avoimuus ja kunnioitus eri uskontoja kohtaan, vaikka oma uskonnollinen vakaumus olisi kuinka vahva.



Itse puhun eri uskonnoista tyyliin: jotkut uskovat noin, minä ja isä emme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
23.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsen uskonnollisessa kasvatuksessa pitäisi aina muistaa avoimuus ja kunnioitus eri uskontoja kohtaan, vaikka oma uskonnollinen vakaumus olisi kuinka vahva.

Itse puhun eri uskonnoista tyyliin: jotkut uskovat noin, minä ja isä emme.

Oma tyylisi taitaa olla ahdasmielinen.

Itse pidän myös siunaamista aivan höpönä. Satuja luemme lasten kanssa iltaisin, se riitää heille. Jesse ja jumala ovat satuolentoja, kuten myös joulupukki.

Emme tunnusta mitään uskontoa, emme edes kuulu kirkkoon. Kunnioitan uskontoja, mutta oikeuteni on sanoa niitä höpöksi jos haluan.

t. ei-4

Vierailija
10/16 |
23.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lapsia ei haluta kasvattaa uskollisesti ?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
23.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

joku uskonto on "höpöhöpöä". Silloin leimaa sen kannattajatkin ihan höpöiksi. Parempi olisi sanoa, että ihmiset uskoo eri asioihin tms. terv ateisti

Vierailija
12/16 |
23.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Totta, ihmiset uskovat eri asioihin. Jotkut uskoo jopa joulupukkiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
23.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se, että siunaus on höpöä, on yksi vakaumus muiden joukossa. Mitenkään sitä ei voi perustella sen enempää kuin siunauksen hyvyyttäkään (paitsi psykologista vaikutusta hyvyydestä, uskonnollisen vakaumuksen vaikutusksista on kyllä tutkimuksia)



Minusta toisen uskon sanomista höpöksi ei voi kutsua kunnioitukseksi, ja tosiaan itse pidän parempana sanoa, että me vain uskomme eri lailla. En tiedä miksi se olisi ahdasmielisempää kuin sanoa, että olemme fiksumpia kuin muut?

Vierailija
14/16 |
23.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän tytön ryhmässä on kolme muun uskonnon edustajaa ja meidän lisäksi pari kirkkoon kuulumatonta, ei ole nykyään tavatonta, että kaikki eivät kristittyjä.



Jos lapseni kysyy, puhun lapseni kanssa avoimesti uskonnosta ja asioista, sillä tavalla ihminen oppii.



Vierailija - 23.5.2008 09:00 (ID 142975)



Meillä päiväkodissa on senverran eriuskoisia, että on



ihan normaalia, että kaikki eivät osallistu kirkossakäynteihin. Meideän lapset tosin käyvät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/16 |
23.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse emme heitä kirkkoon veisi, vaikka pyytäisivät, mutta jos haluavat koulun mukana mennä, niin siitä vaan. En pidä luterilaisuutta niin vaarallisena ideologiana, että lasta olisi siltä kynsin hampain suojeltava.



Enkä missään nimessä sanoisi kenekään uskontoa höpöhöpöksi. Jokaisella on oikeus vakaumukseensa (kunhan se ei vahingoita muita ihmisiä) eikä toisen vakaumusta pidä halventaa. Minä sanon lapsille, että en itse usko Jumalaan enkä Raamatun tarinoihin, mutta monet uskovat, ja jotkut taas uskovat muihin asioihin - ja jokainen saa itse päättää mihin uskoo. Tästä syystä en myöskään käytä me-muotoa, kun puhun uskonnosta vaan puhun vain itsestäni. Tuon yhden vastaajan lause "me emme usko sellaiseen" on tosiaan uskontunnustus sekin ja määrittelee kerralla koko perheen uskonnolliset näkemykset.

Vierailija
16/16 |
23.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin ensimmäisessä viestissäni kirjoitin selvästi, että puhuin minusta ja lasten isästä. Tunnen mieheni vakaumuksen varsin hyvin, joten voin käyttää me-muotoa, ja lapset sen tietävät. Mutta lapset saavat uskoa ihan mihin haluavat. Eihän siihen nyt oikeasti edes voi vanhempi vaikuttaa.



Enemmän tässä onkin kyse siitä, miten suvaitsevaiseksi lapsensa kasvattaa, ja siitä miten järkevältä itse haluaa lapsensa silmissä vaikuttaa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kahdeksan kuusi