Onko tama teidan mielesta perhevakivaltaa?

Ja jos on niin mita mun pitaisi tehda?



Eilen illalla miehella oli menoa, mina sitten vasyneena rajahdin etta etko nyt voisi auttaa kotitoissa ja lasten kanssa, kun minakin hanen asioitaan hoidin tietokoneella monta tuntia. Mies alkoi valittomasti huutamaan kovalla aanella lasten kuullen, etta mita han nyt taas on tehnyt vaarin. Huusi vain eika antanut suunvuoroa ja lahti ovet paukkuen ulos. Hetken paasta soitti ovikelloa ja kun avasin, ilmeni etta han oli unohtanut avaimet sisalle. Alkoi etsimaan avaimiaan, joita ei loytynyt mistaan. Alkoi syyttamaan minua niiden piilottamisesta. Alkoi vaatimaan, etta minun pitaisi antaa omat avaimeni hanelle. En suostunut tahan, koska vaadin etta ensiksi hanen on pyydettava anteeksi aiempaa huutoaan. Mies menetti hermonsa, alkoi kayttaytymaan todella pelottavasti, alkoi polkemaan jalkaansa ja viskomaan tavaroita. Sanoin, etta rauhoitu, mina pelkaan sinua. Mies alkoi tulla lahemmaksi, ihan viereen, minua pelotti hirveasti. Lahdin juoksemaan kohti kylpyhuonetta (ainoa lukollinen huone), mies arvasi aikeeni ja huusi peraan etta " ei ei, ala luulekaan" .Han lahti peraani ja sai minut kylpyhuoneen ovella kiinni. En muista mita tapahtui, jotenkin han pysaytti minut, ei kuitenkaan lyonyt, mutta vajosin kuitenkin lattialle. Tassa vaiheessa aloin itkea hysteerisesti, ja myos molemmat lapset alkoivat itkea. Sitten mies jatti rauhaan, juoksin akkia lasten kanssa kylpyhuoneeseen turvaan. Kuulin kun mies penkoi tavaroitani, loysi lopulta minun avaimeni ja painui ovesta ulos, noin klo 19 eilen illalla. Eika han ole tullut vielakaan takaisin. On siis ollut yon poissa kotoa, eika hanesta ole kuulunut mitaan. En ole kylla itsekaan yrittanyt soittaa. Aina kun kuulen hissin aanen, sydan hakkaa ja pelottaa etta mies tulee kotiin.



Sanokaa te viisaammat ja kokeneemmat, mita minun pitaisi ajatella ja tehda? Pitaisiko miehen kaytoksesta huolestua?



Olen itse kasvanut todella vakivaltaisessa perheessa, enka missaan nimessa halua samaa helvettia omille lapsilleni. Aikuinen nainen kylla kestaa vakivallan, mutta lapset eivat kesta sita katsella. Sen tiedan kokemuksesta. isompi lapsi on ollut eilisen illan ja taman paivan tavallista itkuisempi, johtuisiko se eilisesta?



Talla hetkella kayn psykoterapiassa lapsuuden vakivaltaisten kokemusteni takia, ja mieheni tietaa mita kayn nyt lapi, siksi tuntuu viela paljon loukkaavammalta tuo eilinen kaytos.