Ekaluokkalaisen kaverirallista
Rohkaistunpa minäkin käyttämään ääntäni täällä ja tässäpä ainakin kuviteltua ongelmaa: Meillä on kolme lasta, joista vanhin on ekalla koulussa, itse olen hoitovapaalla kotona veljien kanssa. Olen kokenut hieman ongelmalliseksi tilanteen koulupäivien jälkeen. Tyttö lähes joka päivä soittaa koulun pihalta, saako kaveri (useimmin sama) tulla leikkimään -yleensä annan luvan. Tunnen itseni kuitenkin vähintäänkin hirviöäidiksi, koska en tilanteesta pidä. Tytöt kyllä leikkivät nätisti ja välipalaakin annan kaverille siinä kun omalle lapsellenikin, mutta nuoremmat lapset tekevät tilanteesta raskaan. Mikäänhän ei houkuttele 4- ja 2-vuotiaita pikkuveljie nempää kuin suljettu huoneen ovi ja iloinen nauru:(. Olen kyllä antanut tyttöjen leikkiä rauhassa, mutta aina ei noita tuuntien mittaisia matseja jaksa käydä. Tässä välissä kuopus vielä nukkuu päiväunet, jotka useimmiten katkeavat kesken, koska melu välillä yltyy väkisinkin.
nyt olen ottanut periaatteeksi, että kahtena päivänä viikossa saa kaveri tulla suoraan koulusta, muina päivinä tullaan kotiin. Kaikkein paras vaihtoehto olisi tietty ulkonaolo illalla, mutta kaverit asuvat hieman kaukana ja lapsi on vasta ekalla -tämähän onneksi korjaantuu...
Millaisia kokemuksia teillä muilla on, sääntöjä, sopimuksia??? Olisi hirmu kiva kuulla, miten muilla toimitaan ,olenko tosiaan joku nihilisti, kun tunnen näin, ehkä pitää kasvaaa vielä vanhempana, vai mitä?
Kommentit (2)
Täällä kotona on kuitenkin 2 pienempää jotka nukkuvat päiväunia (+minä :-) yleensä silloin kun esikko tulee koulusta. Aluksi kokeiltiin niin että kaveri sai tulla jos osaavat olla hiljaa (esim.pelata hiljaa alakerrassa) homma ei kuitenkaan toiminut ja jo heti ensimmäisen kerran jälkeen kun pienemmät heräsivät meteliin kesken päikkäreiden, kielsin meille tulemisen päikkäriaikaan.
Nyt syksystä tähän päivään asti meillä on siis käytäntö, että kun poika tulee koulusta, hän tekee ensin läksyt ja syö välipalan. Sen jälkeen voi lähteä naapuriin kaverille jos sinne saa mennä (soittavat kaverin äidille ja kysyvät luvan) ja tulevat meille sitten kolmen aikaan kun päikkärinukkujat ovat heränneet.
Mulla on lappu ovessa (olemme päiväunilla, ethän soita ovikelloa) ja siitä kaverit jo tietävätkin ettei meille voi vielä tulla, vaikkei alle kouluikäiset osaakaan vielä lukea. Kun lappu näkyy, ovi ei aukea :-) kun lappu on pois, saa tulla.
Tuosta ruuan tarjoamisesta; jos olen leiponut välipalaksi esim. pullaa tai tehnyt lettuja niin olen tarjonnut satunnaisesti myös kaverille jos on ollut kylässä. Mutta jos ollaan lähellä ruoka-aikaa ko. perheessä (tiedän että syövät klo 17.00-17.30 aikaan) en tarjoa heille koska tiedän etteivät sitten syö ruokaa kotonaan. Meillä päivällinen tarjotaan klo 18 kun isäntäkin on kotiutunut töistä.
Itse kyllä tykkään että lapsilla käy kavereita kylässä ja parhaimmillaan meillä onkin täällä neljä lasta omien lisäksi touhuamassa. Kiellän heitä samoista asioista kuin omianikin ja tietävät jo talon säännöt. Jos meno yltyy kiljumiseksi ja huutamiseksi, ohjaan leikit ulos tai sanon että nyt on aika lähteä kotiin jollei meno hiljene. Yleensä tämän enempää ei tarvitse muistuttaa.
Mielestäni voit hyvillä mielin tehdä rajat siihen mihin oma hermo kestää tai mitä ei kestä. Se on reilumpaa lastenkin kannalta ettei äiti ole kireä kuin viulunkieli vain miellyttääkseen lasta ja välttyäkseen huudolta.
tosin meillä ei niinkään tämä oma ekaluokkalainen halua kavereita meille, vaan kaverit on kyselemässä voivatko tulla meille.
Olen itse vauvan kanssa kotona ja minusta olisi todella ahdistavaa tai kiusallista alkaa vahtimaan tai ruokkimaan vieraita lapsia. Olen luvannut, että kun sää sallii pihallaolemisen, niin kaakaot voi tarjota, muttei meille sisälle nyt toistaiseksi voi tulla...