Huolestunut 8-vuotias
Ongelmat alkoivat nyt tokaluokalle siirryttyä, kun iltapäivähoitopaikkaa ei enää saatu. Lapsi on alkanut huolestua yksinkertaisista asioista ja tämä on alkanut huolestuttaa minua. Hän joutuu olemaan päivittäin yksin 1-3 tuntia meidän vanhempien työn takia koulun jälkeen. Poika sanoo, ettei häntä yksinolo pelota, mutta siitä huolimatta hän on alkanut varmistella useita kertoja illassa, että avain on varmasti repussa ja kännykkä on ladattu. Sitten hän kyselee toistuvasti, monta kertaa illassa, että mitä hän tekee, jos ovi ei aukeakaan, jos kännykkä katoaa tai akku on loppu (olemme sopineet, että poika ilmoittaa meille, kun on päässyt kotiin). Sukulaisia ei ole auttamassa paikkakunnalla ollenkaan eikä tuttaviakaan, jotka olisivat iltapäivisin kotona. Kuuluuko tällainen hermoilu tähän ikään / vaiheeseen, vai olisiko syytä huolestua todella? Poika on alkanut purra kynsiään. Koulussa hän käy mielellään, mutta sen jälkeinen aika arveluttaa selvästi. Olen miettinyt jopa puolipäivätyöhön ryhtymistä, kun tämä tilanne ei nyt kolmen kuukaudenkaan jälkeen näytä helpottuvan. Mitä mieltä?
Kommentit (2)
varmistuksia,eli oisko teillä KETÄÄN aikuista lähellä kotia jolle poika voisi mennä apua pyytämään jos joskus tulee tarve??
Siis minusta tähän käy vaikka puolituttu naapurintäti tai lähikaupan kassa,lähinnä vaan se et poika tietää et siel on aikuinen joka tarpeen tullen osaa häntä neuvoa... sis kysyisitte siltä aikuiselta et "jos heikki tulee tänne kun ei oo päässyt sisään" (tmv) "niin voisitko sä soittaa mulle nroon__________" ja poika tietäis et siellä on apua
Ja toiseksi kirjalliset ohjeet mitä tehdä missäkin tilanteessa ja se et illalla yhdessä pakkaatte repun ja lataatte akun.
Jos vaan mahdollista on, niin lyhennä työaikaasi. siihen on täysi mahdollisuus lain mukaan.
Voitte myös koettaa järjestellä naapurustosta, luokkakavereista tai jostain muualta pojalle turvallisen iltapäivän.