Mitä teissä on vikaa kun miehenne pettävät teitä? Lihavia, rumia, inhottavia, äksyjä, mitä muuta?

Silti mieheni ei petä minua. Olen nimittäin myös joskus kaunis, uhkea, huumorintajuinen, mukava, ihana, hellä, fiksu ja energinen. Jos en olisi, mieheni saattaisi pettää minua, mutta luultavasti ei - ei ole sitä tyyppiä.



Miehet ja naiset pettävät, koska ovat sitä ihmistyyppiä. Ja pettäminen kerran yleensä alentaa kynnystä pettää jatkossa.

Mies petti, kun sai kaipaamaansa huomiota ja hyväksyntää toiselta. Ei tietenkään puolusteltava teko, mutta katsoin kyllä itseäni peiliin, ja tein täydellisen remontin sielunelämäni kanssa.

Sen pettämisen jälkeen ollaan oltu onnellisempia kuin koskaan jo 6 vuotta.

Oma mieheni on komea, mukava, fiksu, hauska, loistava isä, minua huomioiva ja muutenkin varsin mainio tapaus, mutta minusta jotenkin tylsä siksi, koska on niin kunnollinen. Myös seksi on aina samanlaista ja vähän tylsää. Minä petän miestäni, koska olen itse vähän hullu, levoton ja ihan liian lapsellinen ja seikkailunhaluinen. Olen jokin aika sitten törmännyt ihmiseen, jonka kanssa olen hyvin samalla aaltopituudella ja kemiat ovat kohdallaan. Tätä ennen pettäminen oli hyvin satunnaista työkavereiden kanssa säätämistä. Olen aina ollut varsin menevää sorttia enkä ole koskaan oikein osannut olla uskollinen. Silloin kuin lapset olivat pieniä, olin vähän aikaa kunnolla. Olen siis varmaan kaikkien av-mammojen mielestä ihan kamala ja moraaliton ihminen, mutta ystäväni eivät minua liiemmin tuomitse. Heidän mielestä olen vähän erikoistapaus, jolle sallitaan vähän sellaista, mitä muille ehkä ei.



Jos mieheni pettäisi minua, ajattelisin sen johtuvan siitä, että mies on löytänyt kiinnostavaa seuraa ja koska oma vaimokin on vähän meneväistä sorttia, ei hän varmaan tuntisi tekosistaan mitään suuria tunnontuskia. Enkä minä pitäisi itseäni mitenkään lihavana tai rumana tai muuten vastenmielisenä, vaikka mieheni pettämisestä jäisikin kiinni. Tiedän olevani nätti ja mukava enkä nalkuta koskaan tai pidä miestä liian tiukassa otteessa. Hän saa mennä ja tulla miten haluaa.



Lyhyesti siis, minusta petettävän ei tarvitse olla millään tavalla epäonnistunut yksilö. Petettävässäkin voi toki olla jotain vikaa, mutta jos tulee petetyksi, ei todellakaan tarvitse ruveta kamalasti syyllistämään itseään.

ei naisessa tai miehessä tarvitse olla mitään vikaa, että häntä petetään. Suht onnellisissakin liitoissa ja suhteissa ajaudutaan tilanteisiin, jolloin toinen koetaan liian arkipäiväiseksi ja ei-kiinnostavaksi. Ehkäpä justiinsa seksi on tullut tylsäksi, vaikka onkin ihan ok-luokkaa;)

Ihmiset haluavat tuntea erilaisia tunteita, 10 vuoden suhteen jälkeen voi olla vaikea löytää samasta ihmisestä sitä hullaantumisen tunnetta kuin mitä alussa, vaikka juuri sitä kovasti kaipaisi.



Silti, mielestäni pettää ei saa.

Minun rakastajani vaimo on ihan kaunis ja sopusuhtainen, joten ulkonäköön se tuskin liittyy. Mies sanoo olevansa ihastunut minuun ja ainakin juttujen mukaan kotona vaan ei oikein synkkaa, vaimo nalkuttaa. Seksiä ainakin väittää saavansa ( mitä kyllä vähän epäilen )

äitiä petettiin. Hän teki perheyrityksessä oman työpäivänsä jälkeen aina töitä ankarasti, jotta miehellään olisi helpompaa. Piti kodin siistinä, ei valittanut mistään, oli säästeliäs, piti itsensä ulkomuodoltaan aina hyvänä. Oli lämmin koti mihin tulla, hyvää kotiruokaa tarjolla vieraillekin, ei koskaan riitaa haastanut, antoi miehen harrastaakin.



Mitä teki mies? Otti sitten jonkun tarjoilijanluntun, joka näyttää ikäistään 15 vuotta vanhemmalta, ja jolla lapsia useammalle miehelle ennestään.

Vierailija:

Oma mieheni on komea, mukava, fiksu, hauska, loistava isä, minua huomioiva ja muutenkin varsin mainio tapaus, mutta minusta jotenkin tylsä siksi, koska on niin kunnollinen. Myös seksi on aina samanlaista ja vähän tylsää. Minä petän miestäni, koska olen itse vähän hullu, levoton ja ihan liian lapsellinen ja seikkailunhaluinen. Olen jokin aika sitten törmännyt ihmiseen, jonka kanssa olen hyvin samalla aaltopituudella ja kemiat ovat kohdallaan. Tätä ennen pettäminen oli hyvin satunnaista työkavereiden kanssa säätämistä. Olen aina ollut varsin menevää sorttia enkä ole koskaan oikein osannut olla uskollinen. Silloin kuin lapset olivat pieniä, olin vähän aikaa kunnolla. Olen siis varmaan kaikkien av-mammojen mielestä ihan kamala ja moraaliton ihminen, mutta ystäväni eivät minua liiemmin tuomitse. Heidän mielestä olen vähän erikoistapaus, jolle sallitaan vähän sellaista, mitä muille ehkä ei.

Jos mieheni pettäisi minua, ajattelisin sen johtuvan siitä, että mies on löytänyt kiinnostavaa seuraa ja koska oma vaimokin on vähän meneväistä sorttia, ei hän varmaan tuntisi tekosistaan mitään suuria tunnontuskia. Enkä minä pitäisi itseäni mitenkään lihavana tai rumana tai muuten vastenmielisenä, vaikka mieheni pettämisestä jäisikin kiinni. Tiedän olevani nätti ja mukava enkä nalkuta koskaan tai pidä miestä liian tiukassa otteessa. Hän saa mennä ja tulla miten haluaa.

Lyhyesti siis, minusta petettävän ei tarvitse olla millään tavalla epäonnistunut yksilö. Petettävässäkin voi toki olla jotain vikaa, mutta jos tulee petetyksi, ei todellakaan tarvitse ruveta kamalasti syyllistämään itseään.

Tuolla periaatteella miehetkin pettävät. Vaimo ei anna tai nalkuttaa, ei mitään yhteistä muuta kuin lapset ja velka.

Eipä motiiveja olla uskollinen. Lisäksi antanut itsensä lihoa lapsia odottaessa, ei niinkuin oikein hehkuta käydä kiinni!

Jos mieheni hakee muualta seksiä niin se on hänen ongelmansa. Lähestulkoon kaikki hänen ystävänsä haluavat seksiä minulta. Näin ovat miehelleni sanoneet. Tai kertoneet että olen kaunis. Miehelläni ei taida pää kestää kun kaikki minua kehuvat.



Toiseksi en ole ollut 4v tyytyväinen mieheeni. Ei tee kotona kuin nukkuu. Käy kyllä töissä mutta muun aikansa viettää äidillään. Eli hänen elämässään kärkipaikalla ovat lapsemme, hänen sukunsa, työ ja sitten ehkä minä. Tai kaverit?



Hän ei ole vienyt minua minnekään lomalle koskaan. Ei ole edes suostunut keskustelemaan jos ei lomailuun ole liittynyt myös hänen sukunsa.



Eli olen aivan vailla parisuhdetta. Ja jos tämä mies joka täällä nukkuu joka on lastemme isä, panee viikonloppuisin jotain toista, ei voisi vähempää minua kiinnostaa.

Sen pienen elämänkokemuksen ansiosta (mikä minulla on) TIEDÄN, että pettäminen ei aina johdu vaimosta vaan siitä itse pettäjästä. Minuakin aikoinaan yritti kaataa varatut miehet sänkyynsä ja joilla tiesin/tiedän yhä edelleen olevan kaunis, fiksu puoliso jolla ei ole aavistustakaan miehensä tekemisistä... Kyllähän tämän nyt kaikki tietää?

Meillä on miehen kanssa muutakin yhteistä kuin lapset ja velka, mutta suhteemme on pitkälti sellainen kaveri ja kämppis -suhde. On oikeastaan aina ollut vähän sellainen, sillä olin mieheni kanssa monta vuotta kaveri ennen kuin aloimme seurustella. Mieheni ei ole moksiskaan siitä, että minulla on oma elämä. Tosin hän ei ole tietoinen oman elämäni kaikista kuvioista. En oikeastaan tiedä, mitä mieheni sanoisi, jos hänelle selviäisi, että elämääni mahtuu myös toinen mies. Yksittäiseen pettämistapaukseen suhteemme ei missään tapauksessa kaatuisi. Ei puolin eikä toisin.