Olen yksinäinen ja lapseni vasta onkin yksinäinen. Masentaa vain kaikki juhlapyhät.

Joku toinen vastaava yksinhuoltaja. Vietätte juhlapyhät yhdessä.

Mutta hyvältä äidiltä kuulostaa kuitenkin.

Alpeille meni mun tätini lapsensa kanssa tuossa tilanteessa.

Joko ne osoittautuu omituiseksi, ottavat äijän, muuttavat tai sitten viettävät välillä myös aikaa muiden kuin yhden ihmisen kanssa. Mä tutustun ihmisiin helposti, mutta ei jaksais koko ajan tutustua uusiin ihmisiin ja ylläpitää suhteita kun elämä on välillä vähän raskasta muutenkin. Tai oikeastaan voimat on vieläkin vähän vähissä.



Naljäs yh-tuttu pariutui juuri. Kummasti ne sitten katoaa meidän yksinhuoltajien elämästä kun yht äkkiä on iso suku ja paljon lapsia ja kahdet ystävät. Tai sitten niistä vaan kuulee paljon harvemmin.



Pääsispä joskus vähän helpommalla kuin kauheeta tutturumbaa pyörittämällä.



ap

Vierailija:

Olen väsynyt olemaan yksin, olen väsynyt siihen että tuttuja ja kavereita riittää, mutta en jaksa koko ajan pitää yhteyttä ja soitella.

Ensinnäkin hyvä, että sinulla riittä tuttuja ja kavereita!! Jos verisukulaisia ei ole, lähipiiri on sitten etsittävä muualta - ja sen olet ilmeisesti jo tehnytkin. Mutta miksi ihmessä et jaksa pitää heihin yhteyttä ja soitella?? Miten sitten ajattelisit pitää yllä välejä sukulaisiin? Vai heillekö sitten jaksaisit soitella?

Ja toisekseen, lapsesi kasvaa kovaa kyytiä, ja oma aikasi lisääntyy. Tulet varmasti vielä löytämään uuden miehenkin, ja hänen mukaan uusia " sukulaisiakin" .

Piristy!!!!!!

Koita saada lapsellesi joku viikonloppupaikka, jossa voisi käydä vaikka kerran kuussa. Meillä tuo oli ihana ratkaisu ja saatiin siitä perheestä ihana ystäväperhe, ja lapset sai lisää välittäviä aikuisia ja uusia lapsia elämäänsä. Tsemppiä...

Kohta sun lapsi on jo niin iso ettei se vietä mitään juhlapyhiä jne sun kanssa... ;)

Jos on yksinäinen ei halua kahdestaan lomalle. Me ollaan aina kahdestaan. Mitä tahansa muuta.



Yleensä me käydään mun kaverin kanssa lomalla. Kolmistaan. Mutta tylsää sillä lapsella olla viikkotolkulla taas silloinkin aikuisten kanssa.

Mutta se, että esim. joku kutsuisi johonkin isoihin juhliin, jossa on paljon lapsia tai pitäisi meitä yhtä tärkeinä kuin sukulaisia - sitä minä kaipaan. Juhannuksina aina soittelen ihmisiä läpi ja joinan vuosina saan revittyä porukan kasaan ja joskus olemme kahdestaan. Se on raskasta vuosi vuoden perään varsinkin kun osa katoaa naimisiin ja osa muuttaa ja osa ei sitten enää kiinnostakaan.



Helpompaa olisi jos serkut ja tädit ja mummut ja kotieläimet automaattisesti joka vuosi viettäisivät joulua yhdessä, jonne automaattisesti olisi kutsuttu kaikki kynnelle kykenevät. Sama kuin juhannusta ja vappua.



ap

Haluat, että teillä olisi sukua niin, ettei tarvitsisi huolehtia ystävyyssuhteista. Ei ne sukulaisetkaan aina niin mukavia ole. Olen muuttanut monesti ja huomannut, että paras tapa päästä mukaan juttuihin on vapaaehtoistyö. Eli nyt vain liitytte johonkin liittoon yms. minkä kautta pääsette mukaan tekemään vapaaehtoistyötä. Siinä sitä on tekemistä. Tyttönikin 7v tykkää.

Ja jos haluaa kavereita, pitää aina käydä soittorumbaa...

Vapaaehtoistyötä teen jo. Mistä kuvittelet minun saaneeni niitä yh-kavereita niin pilvin pimein?



Ei se suku aina ole kiva sekään, mutta ois joku pitämässä lapsesta huolta kun se kasvaa mun lisäksi ja oman ikäistä seuraa.



Tekisin toisen vaikka keinohedelmöityksellä jos voisin. Lapsista ois seuraa toisilleen.



ap

Sinulla tilanne on varmasti kärjistynyt, koska olet yksinhuoltaja.



Itse olen perheen ainoa lapsi ja kaikki juhlat vietimme perheen kesken, siis äiti, isä ja minä.



Ei meilläkään mitään sukukokoontumisia ollut. On näköharhaa, jos näyttää siltä, että kaikki muut suvut kokoontuvat juhlapyhinä. Meidän sukumme kokoontuu ja on jo vuosia kokoontunut vain hautajaisiin, jos niihinkään.



Tylsää oli lapsena jouluna, kun ei ollut leikkikaveria, mutta en minä siihen kuollut... kaikkiin asioihin ei vain voi vaikuttaa.



Nykyisin olen töissä ja silmät ympyriäisinä kuuntelin tänäkin vuonna, kun työkaveri kertoi sukunsa joulujuhlasta, johon osallistuu kymmeniä ihmisiä. Omassa perheessäni vietämme taas joulua kolmistaa: mieheni, lapseni ja minä. Vanhempani tapaamme parin tunnin ajan aattona.



Et ole tunteinesi yksin. Piirrosfilmi " Lumiukko" kertoo hyvin tuosta yksinäisyydestä, mutta se kertoo myös, ettet ole ainoa.



Enemmän en osaa lohduttaa.

Itselläni on useampi sisarus, samoin miehelläni. Sukujuhlat ja -kokoontumiset lienevät niin tavanomaisen totuttuja, etten ole tajunnut, että niitä voi joku ihan oikeasti kadehtia.



Olen epäröinyt pitkään haluanko ainokaiselleni sisaruksia. Nyt tiedän, että haluan. Ap:ta en valitettavasti osaa auttaa, mutta kiitän muistutuksesta perheen/suvun olemassaolosta.