Lue keskustelun säännöt.
Opettakaa niille lapsille käytöstapoja! Teatterissa tapahtunutta
19.12.2007 |
Olimme eilen lapsen kanssa teatterissa katsomassa lapsille suunnattua jouluaiheista näytelmää. Tila on hyvin pieni ja lapset ovat lähellä lavaaa - lapsille kerrottiin ennen esityksen alkua pelisäännöt, mitä saa esityksen aikana tehdä ja mitä ei saa tehdä. Samoin kerrottiin, että esityksen jälkeen asiasta jutellaan. (tämä ohjeistus tuli siis teatterin taholta ja kerrottiin lavalta juuri ennen esityksen alkua ja asia kerrottiin lapsen tasoisesti)
Silti yleisön joukossa oli taas muutama lapsi, joka ei noudattanut sääntöjä. Heidän vanhempansa eivät millään tavalla puuttuneet lastensa toimintaan vaan katsoivat kun lapsi käväisi näyttämöllä esityksen aikana, metelöi niin ettei osa lapsista kuullut vuorosanoja jne.
Miksi ette laita lapsianne kuriin? Jos ennen esitystä selkeästi kerrotaan pelisäännöt niin miksi ette valvo, että lapsenne niitä myös noudattavat.
Mikä on syynä ettette puutu lastenne toimintaan?
Oma 5v oli todella ihmeissään. Kyseli moneen kertaan vielä illalla, että miksi ne lapset tekivät niin vaikka ennnen esitystä sovittiin toisin? Ja miksi niiden äiti ja isi eivät kertoneet niille, miten pitää olla. Niin miksi?
Kommentit (37)
Tietysti niin että ei rynnitä kuin norsu muiden lasten yli, vaan kierretään tai pujotellaan mahdollisimman varovasti. Ja lavallakin voi yrittää olla huommamaton, ja kantaa sitten tenavan kokonaan ulos jos alkaa huutaa. Ja harva varmaan on niin isossa teatterisalissa että uloskanto veisi enempää kuin puolisen minuuttia.
Mutta en ymmärrä miten ne lapset edes _pääsevät_ sinne lavalle, miksi vanhemmat eivät pidä sylissä tai muuten estä jos meinaavat lähteä. Ja jos seivät usko, niin taas viedään salista ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien vikahan se oikeesti on, eikä lasten. Ei lapset voi tietää, jos heitä ei ohjata ja opeteta.
Raivostuttavaa!! Tod. näk. näiden häirikkölasten äidit ovat niitä huolitelluimpia joiden päässä kelaa vaan, että kai he nyt näyttävät mahdollisimman hyviltä... Voi huh-huh!!
Me emme kyllä koskaan käy teatterissa ym. paikoissa, mutta ihan tavalliset joulujuhlat ja muut tilaisuudet, joissa pitää pysyä paikoillaan on meidän as-lapselle ylivoimiasia paikkoja. Hän alkaa olla jo niin iso, ettei häntä mihinkään kanneta. Kotona käyttäytymisestä jutellaan ja lupaa istua paikoillaan, mutta sitten uusi tilanne saa kuitenkin pasmat sekaisin ja meno on sen mukaista. Toisinaan menee hyvin, toisinaan mikään ei mene hyvin ja pahinta on ettei sitä voi tietää etukäteen miten menee. Meitä vanhempia kyllä hävettää ja olemmet taatusti tehneet kaikemme ettei toiset häiriintyisi, mutta aina on tiukkapipoja, jotka nyrpistelevät nenäänsä teki miten teki.
Olemme kyllä jotkut häät seisseet kirkon pihalla ja hääjuhlat eteisessä, koska emmehän voi heti painua kotiin, kun olemme ensin satoja kilometrejä juhliin ajelleet ja toinen vanhemmista kuitenkin voisi juhliin osallistua.
Tosin viimeaikoina olemme juhlat ja muut hiljaa paikoillaan istumista vaatineet tilaisuudet jättäneet väliin. Opetelkoot lapsi aikuisena itse käyttäytymään niissä.
Jos yhtään epäilee, että lapsi siellä salin etuosassa yksin istuessaan ottaa jalat alleen ja kiipeää näyttämölle, niin lapsi ei tietenkään mene yksin sinne istumaan vaan istuu äidin tai isän vieressä. Meillä poika on käyttäytymistä vaativissa tilaisuuksissa yleensä aina tarttumisetäisyydellä. Viime aikoina on päästetty jo tuon tapaisissa paikoissa pois ihan vierestä ja pääasiassa on mennyt oikein hyvin. Kerran on varmuuden vuoksi pitänyt väliajalla siirtää poika viereen, kun alkoi näyttää siltä, että kohta voi jotain tapahtua.
Ei olisi tullut mieleenkään kiivetä teatterissa lavalle ja nyt kun tarkemmin muistelen, niin mut taidettiin nostaa siellä etniksillä sinne lavalle, eli en itse edes kiivennyt.
Mut eihän niitä lapsia voi hei kieltää riehumasta teatterissa, kun Jennican herkkään sieluun voi tulla särö :' (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua ainakaan häiritse pikkulapset, jotka pomppivat ja joskus juoksentelevatkin teatterissa niin pitkään kun esitystä pystyy seuraamaan. Lapset on kuitenkin lapsia, eikä kaikki todellakaan ole virkamiestyyppiä joka jaksaa tylsistymättä katsella vaikka puhelinluettelon lukemista!
useimmiten hukassa oleva vanhemmuus ja käytöstapojen puute.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ei minua ainakaan häiritse pikkulapset, jotka pomppivat ja joskus juoksentelevatkin teatterissa niin pitkään kun esitystä pystyy seuraamaan. Lapset on kuitenkin lapsia, eikä kaikki todellakaan ole virkamiestyyppiä joka jaksaa tylsistymättä katsella vaikka puhelinluettelon lukemista!
eihän kyse ollut siitä, että lasten pitäisi istua tikkusuorana ties missä =) Fiksu vanhempi kyllä valitsee esityksen oman lapsensa valmiuksien mukaan.
Mutta jos esityksessä annetaan lapsille ohjeet ennen esityksen alkua niin niitä tulisi noudattaa. Jos lapsi ei osaa eikä kykene niin hän ei ole kypsä tulemaan esitykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos lapsi ei käyttäydy fiksusti vaan pilaa muiden elämyksen, oli kyseessä sitten lellipentu/tietämätön/add/adhd/väsynyt lapsi, paikalta poistutaan. Toki käyttäytymistä on hyvä harjoitella, mutta sitä EI tehdä pilaamalla muiden häät tms.! >:( Paikkansa kaikelle, myös sille harjoittelulle.
Minulta ei heru sympatiaa, sori vaan.
Vierailija:
Me emme kyllä koskaan käy teatterissa ym. paikoissa, mutta ihan tavalliset joulujuhlat ja muut tilaisuudet, joissa pitää pysyä paikoillaan on meidän as-lapselle ylivoimiasia paikkoja. Hän alkaa olla jo niin iso, ettei häntä mihinkään kanneta. Kotona käyttäytymisestä jutellaan ja lupaa istua paikoillaan, mutta sitten uusi tilanne saa kuitenkin pasmat sekaisin ja meno on sen mukaista. Toisinaan menee hyvin, toisinaan mikään ei mene hyvin ja pahinta on ettei sitä voi tietää etukäteen miten menee. Meitä vanhempia kyllä hävettää ja olemmet taatusti tehneet kaikemme ettei toiset häiriintyisi, mutta aina on tiukkapipoja, jotka nyrpistelevät nenäänsä teki miten teki.
Olemme kyllä jotkut häät seisseet kirkon pihalla ja hääjuhlat eteisessä, koska emmehän voi heti painua kotiin, kun olemme ensin satoja kilometrejä juhliin ajelleet ja toinen vanhemmista kuitenkin voisi juhliin osallistua.
Tosin viimeaikoina olemme juhlat ja muut hiljaa paikoillaan istumista vaatineet tilaisuudet jättäneet väliin. Opetelkoot lapsi aikuisena itse käyttäytymään niissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän jos äiti on kuuden lapsen kanssa istumassa katsomossa, mutta jos tuollainen perusperhe, kaksi vanhempaa ja kaksi lasta istuvat katsomossa niin eikö niitä nappuloit avoi istuttaa vanhempien väliin tai viereen ja napata heti kiinni kun aletaan hivuttautua penkiltä pois?
minkälaisen äitylin päivänpaiste oli pilaamassa yhteistä näytöstä/juhlaa/tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei lapsille voisi opettaa tilanteen mukaista hyvää käytöstä, kun siellä teatterissa on oikeasti tarkoitus tehdä ihan muuta kuin hyppiä ja pomppia? Jos se on lapselle tärkeintä, niin silloin se kannattaa viedä puistoon, eikä teatteriin häiritsemään muita.
Vierailija:
Ei minua ainakaan häiritse pikkulapset, jotka pomppivat ja joskus juoksentelevatkin teatterissa niin pitkään kun esitystä pystyy seuraamaan. Lapset on kuitenkin lapsia, eikä kaikki todellakaan ole virkamiestyyppiä joka jaksaa tylsistymättä katsella vaikka puhelinluettelon lukemista!
mutta kun ei ne aikuisetkaan osaa käyttäytyä teatterissa.
Seinäjoen kaupungin teatterista tämä esimerkki:
Satu Silvon vierailun viimeinen näytös alkaa. Esirippu aukeaa ja näytelmä alkaa. Ensimmäiset vuorosanat kuuluvat kun ovi aukeaa ja ovesta rynnii kiireisen näköinen " bisnes" mies huutaen " odottakaa, älkää vielä aloittako!" Näyttelijät seisahtuvat kummastuneina ja mies pujottautuu seurueensa viereen. Näytelmä jatkuu.
Oikeasti... Aivan järkyttävää kuinka aikuisetkin ovat ÄÄLIÖITÄ!
Entäs ne äidit, jotka ottavat lapsensa mukaan pelkästään aikuisille tarkoitettuihin tilaisuuksiin ja lapsi viattomasti juttelee kovalla äänellä omia juttujaan eikä tämä äiti puutu tilanteeseen mitenkään. Ei kiellä, ei opasta, ei poistu. Koska lapset nyt ovat lapsia ja muutenhan hän ei olisi päässyt tilaisuuteen ollenkaan kun ei ole miestä eikä niitä tukiverkkoja ja hänellähän on tietysti oikeus ottaa lapset mukaan ihan joka paikkaan, eihän se nyt ketään haittaa jos luennoitsijan ääni ei kuulu, kun lapsi selittää kovalla äänellä mitä päiväkodissa eilen tapahtui. Muut kuuntelijathan ovat vain lapsivihamielisiä nillittäjiä, jos heitä tuollainen pikkujuttu häiritsee eikä äiti näe yhtään mitään väärää omassa suhtautumisessaan. Lapsen vikahan se ei ole, mutta näitä äitejä ihmettelen
muistan yhdenkin kerran, kun olimme Annantalolla katsomassa Sari Mällisen hienoa nukkeesitystä " Unlemat ja unikuvat" , jossa Sari esittää kaksi Grimmin satua nukeilla, pianon säestämä, esityksessä lähinnä laulua. Lapseni pitivät jutusta tosi paljon.
No, paikalla oli kaksi noin 5-6v tyttöä, kaverukset, jotka istuivat ihan katsoman etureunassa tyynyillä. Äidit istuivat jossain kauempana tuoleilla. tytöt kikattivat, juttelivat ääneen, tönivät toisiaan, kierivät tyynyiltä lavalle jne häiriköivät koko esityksen ajan. Näyttelijä keskeytti esityksen pariin otteeseen huomattaen tytöille nätisti mutta tiukasti. Tämä auttoi tilannetta parin minuutin ajan, ja sitten tyttöjen meluaminen jatkui entiseen tapaan. Ihmettelin näyttelijän kärsivällisyyttä, että jaksoi esittää loppuun asti vaikka häiriköt kierivät ihan jaloissaan - no osoitti sillä kyllä ammattitaitonsa!
Esityksen jälkeen joku toinen äiti huomautti isoon ääneen toisen häirikkötytön äidille, että miten et mennyt hakemaan tyttöäsi pois, hänhän häiritsi kaikkia muita koko ajan. Ja mitä teki tämä äiti: veti herneen nenäänsä tietenkin ja alkoi kimittää että mitä hän olisi voinut tehdä, ja ettei tämä kuulunut muille mitenkään...
HUOH!!