Lue keskustelun säännöt.
Joulu ahdistaa
29.11.2007 |
Olen aina viettänyt joulun äitini kanssa. Ensin lapsena kolmistaan äiti, mummo ja minä. Mentyäni naimisiin sitten äiti, mieheni ja minä. Joulu on aina ollut jotenkin iloton ja vaikea juhla jossa toistuu samat rituaalit. Yritän epätoivoisesti pitää tunnelman kevyenä ja silti tunne oloni kiittämättömäksi ja kurjaksi.
Elämä äitini kanssa on aina ollut vaikeaa, mutta viime vuosina se on ollut erityisen vaikeaa ja välimme ovatkin olleet poikki nyt monta kuukautta.
Joulun lähestyessä myös ahditukseni kasvaa. En ole koskaan viettänyt joulua ilman äitiä vaikka toki meitä miehen kanssa on pyydetty jouluksi muillekin sukulaisille. En vaan ole koskaan voinut mennä kun äiti olisi jäänyt yksin. En oikeasti haluaisi viettää tätä joulua äidin kanssa mutta en tiedä millaisia tapahtumia se sysäisi liikkeelle jos menisin jouluksi muualle. Pelottaa. Entä jos sovin meneväni muualle ja sitten äiti soittaakin ja tarjoaa sovintoa? Haluanko edes sovintoa? Mitä mä edes oikeasti tunnen? Olen ihan hukassa!
Kommentit (4)
Säälittävyyttäni kuvaa varmaan että olen ollut jo yli 10 vuotta naimisissakin. Eli ei olla edes mikään nuoripari, joka ekoja kertoja ottaa etäisyyttä lapsuudenkotiin :-(
ap
Vierailija:
Sinulle ap, toivon rohkeutta tehdä oma päätöksesi ja viettää joulu kuten haluat. Ala pikkuhiljaa nauttia omasta elämästäsi ja tee omia ratkaisujasi, itsesi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei maailmanloppu. Toki saat ehkä itsellesi joulumielen siitä, jos sovit riitasi äidin kanssa, mutta haluatko edes viettää joulua hänen kanssaan, näissä olosuhteissa?
Suhteenne kuulostaa vaikealle ja siinä on varmaan paljon tukahdutettuja tunteita, kaunaa ja ehkä syyllisyyttäkin. Arvaan näin, koska oma suhde äitiin on vastaavanlainen, tosin nyt olemme jonkinlaisissa väleissä (noin kerran tai kaksi vuodessa emme pidä kuukausiin yhteyttä riidan vuoksi).
Ala elä omaa elämääsi. Vietä sellainen joulu kuin itse haluat. Vaikka joulun sanotaan olevan rakkauden juhla, ei sitä kannata viettää ahdistavissa olosuhteissa jos on mahdollisuus muuhun.
Hän saattaisi sen tehdäkin, on ennenkin yrittänyt itsemurhaa kun asiat eivät ole sujuneet.
ap
Siitä tuli kamala olo kuukausiksi, äiti loukkaantui ihan kympillä aina jo hyvissä ajoin ja syyllisti sanoillaan " no ei tule meille joulua, kun ei nuoretkaan tule..."
Mutta kerran se sitten kirpaisi, sanoin, että nyt on niin, että meidät on kutsuttu anoppilaan aattoillaksi ja me menemme.. Joulupäivänä sitten menimme äidin ja isän luo, mutta olipa kiva, kun saimme miehen kanssa syödä kaksistaan, äiti ja isä ei edes tulleet pöytään - lievää mielenosoitusta..
Jatkossa vuorottelu meni jo helpommin ja jossain vaiheessa äitikin sitten sanoi, että onpa oikeastaan hyvä, ettei tulekaan ketään, kenelle pitäisi kokkailla kun ei jaksakaan..
Nykyään vietämme joulun ihan omassa kodissamme lasten kera, kutsumme vanhempiamme meille jouluksi, eikä siitä enää tarvitse kenekään mieltä pahoittaa.
Sinulle ap, toivon rohkeutta tehdä oma päätöksesi ja viettää joulu kuten haluat. Ala pikkuhiljaa nauttia omasta elämästäsi ja tee omia ratkaisujasi, itsesi takia.