Terapiassa käyneet!

Nyt sinun on tullut aika itse ottaa vaikeita asioita puheeksi.. jos luulet, että se on terapeuttisi tehtävä, olet pahasti hakoteillä. Ehkä tämä asioiden kohtaaminen on juuri sinun elämäsi vaikeus? Terapeutit yleensä näkevät melko nopeasti, mitkä ovat asiakkaan kipukohdat, mutta on asiakkaan tehtävä ottaa ne itse puheeksi.



Onko tämä ns. kelan terapia jossa käyt? millä diagnoosilla?

Jo ensimmäinen kerta helpotti ihan hirveästi. Se meni melkein kokonaan itkiessä ja kertoessa tilanteestani. Muilla kerroilla ei enää tarvinnut itkeäkään ja tilanne alkoi näyttää selvästi valoisammalta.



Vähän kyllä pelottii viimeisen käynnin jälkeen, pärjäänkö yksi, mutta hyvin on mennyt.

Käyn julkisella terapiassa, diagnooseina mulla on epävakaa persoona, yleinen ahdistuneisuus ja keskivaikea masennus.



Rupesin miettimään tätä asiaa etenkin viime kerran jälkeen, kun se meni oikeastaan kokonaan vaan siihen, että puhuttiin pelkästään terapiasta itsestään ja mun motivaatiosta siihen. Se sai kovemman luokan turhautumisen päälle.



Myönnän, että mun on vaikea ruveta itseni puhumaan oikein mistään. Mieluiten antaisin terapeutin valita puheenaiheet ja vaan reagoisin, sen sijaan että itse tekisin aloitteen. Siitäkin on kyllä puhuttu, eikä terapeutti jättänyt mitenkään epäselväksi, että ei se niin toimi... Jotenkin vaan kynnys on iso: " eihän tää aihe ole tärkeä" , " ei toi kuitenkaan halua kuunnella tätä" , " ihan tylsä juttu toikin" jne. Huoh. Kai pitää oikein tosissaan ruveta pinnistelemään.



ap