*** SUURPERHEKUUMEILIJAT VIIKKO 46 ***
Kommentit (17)
Oltiinpas taas tiputtu!
Mies meinasi nyt viikonloppuna, että mitäs jos annettaisiin nyt vaan sille vauvalle mahdollisuus tulla... Tai lähinnä se ilmeisesti tarkoitti että vuodenvaihteen jälkeen. Mutta katsotaan nyt. Minä mieluummin odottelisin sinne ensi keväälle/kesän alkuun, että vauva syntyisi alkuvuodesta -09.
Samojen asioiden jahkaamistahan tämä on, mutta onhan se toisaalta hyvä että siitä edes puhutaan :)!
kaakaokirahvi kp 10/ ~30
Kovin on hiljaista täällä suurperhekuumeilijoissa, liekö kaikki siellä foorumissa..
No, onneksi täällä jotku vielä jatkaa:)
Kiva meriutu että notkut täällä. Sitä pitikin sanomani, että älä kaikesta huolimatta heti meitä jätä, vaan jatka täällä ja sitten pikkuhiljaa vedät meidät muutkin sinne odotuspuolelle, eikö?
Vaikka olen yrittänyt itselleni sanoa, ettei tässä kierrossa ole mitään jännättävää, silti nyt fiilistelen että masua nippailee ja selkää myös alhaalta (syitä on tuhansia) mutta kun nyt ois oviksestä viikko.. eikös se maaginen kiinnittyminen tapahdu about viikko oviksesta, korjatkaa jos olen väärässä. Ja voisiko siinä olla mitään tuntemuksia?
No menkkojen alkuunkin on se maaginen aika, siitähän aina on kyllä yleensä jotain tuntemuksia..niinpä, saa sanoa itelle, että höpö höpö, älä kuvittelekaan!!
kaakaokirahvi - Kiva että miehesi sanoi tuon iloisen ' annetaan mahdollisuus vauvalle' .. Varaudu siihen että vauvan teossa saattaa muutama kuukausi vierähtää.. sittenkun ryhdytte tosi toimiin, tarkoitan ehkä sitä että ruvetkaa reenaa, jos sitten syntyis jo niihin aikoihin kun toivotte.. Ääh, ei pitäis puuttua toisten asioihin, ei kaikilla tämän lasten saaminen tarvii olla näin pitkäpiimästä kuin meillä:( Sorry!
No, oviksen aika lähestyy sinulla...
Nyt lähden hakemaan tyttöä kaveriltaan.. eli se on morjens!
Käyn vaan pikana ilmoittamassa että minä en varmaan kulumallakaan lähde täältä. Menkat päivän myöhässä mutta testasin odotetusti negaa-pakko kuitenkin oli testata vaikka puuhat oviksen aikaan oli mitä oli. Tekisi jo mieli heittää hanskat tiskiin. ..taas tosi ristiriitaisin tuntein...
Tanni
Sinuvi, on ihan totta, että vauvaa ei välttämättä silloin kuulu kun sitä toivoisi. Haluan kuitenkin olla täysin varma omista tunteistani ennenkuin ryhdymme toimintaan. Siispä tuo alkuvuosi -09 onkin vieno toive vauvalle syntyä :). Meillä on kyllä kaikki kolme saaneet alkunsa suht helposti, mutta sehän taas ei tarkoita että seuraava kerta menisi samoin!
Muutenhan tässä ei tarvitsisi edes miettiä, mutta se oma jaksaminen on edelleen suurin kysymysmerkki. Kuopus on vasta 1v, joten olen miettinyt jaksanko esim. kahden vuoden ikäerolla seuraavaa... Vaikka uskon toisaalta siihen, että raskausaikana ehtii " kypsyä" uuden vauvan tuloon. Ja jos taas haluan kaveria kuopukselle, niin se kaksi vuotta ikäeroa olisi ihan hyvä, kolme menee ehkä jo liian kauas... Äh, en tiedä.
Mutta jatkamme pähkäilyjä...
kaakaokirahvi
on se niin rankkaa istua paikoillaan. Meidän " vauva" kohta 10kk ei sitten millään jaksais rauhoittua leikkimään sylissä laululeikkejä. Pitää olla menossa kokoajan, onneksi ei oo ainut meidän ryhmässä.
Mutta asiaan. Tsemiä Tannille, mulla on pitänyt jokaisessa raskaudessa odottaa useamman päivän ohi oletetut kk:t ennen kuin on plussaa näyttänyt, josko sulla kanssa nyt niin.
Meillä hiljaista edelleen vauvarintamalla. Saan siis kuumeilla edelleen yksin. Sen mä vaan tiedän että mies heltiää viimeistään kun tyttö on reilut 1v, niin se on joka kerta tapahtunut. Tai siis mä toivon että se heltyis, tällä hetkellä se on niiiiiin sanojensa takana. Mut never say never.
Paras kaveri ilmoitti tässä äskettäin että ne saa kolmannen toukokuussa :) Niin ja toinen sellainen enemminkin " puisto kaveri" ilmoitti saavansa neljännen kesäkuussa. Ihanaa kun vauvoja satelee ;)
Tää mun bestis kylläkin sanoi että se voin hypätä suoraan siihen taapero ikään, se ei kuulemma kaipaa vauva-aikaa kovastikaan.
Mulla ovis oli ja meni, mut mitään sänkypuuhaan viittaavaa ei silloin tapahtunut. Vaikka kait mä turhaan näitä kiertoja vielä mietin kun vielä ei voi raskautua.
Muuten onko kellään ollut useampi sektio? Mulla takana 3 suunniteltua sektiota. Eka ja toka olivat perätilassa ja Jorvissa ne ei halunneet mun yrittä alateitse joten tää viimeisinkin oli sektio. Mulle sanottiin että kohtu on hyvässä kunnossa ja neljättä voi yrittä, mut pitäis odottaa ainakin1v ennen uutta raskautumista.
-A-
ajattelin pikana katsoa onko kukaan kirjoitellut mitään ennen kuin lähden viemään vanhinta mukulaa treeneihin...
Juu, onhan pieni toivonkipinä olemassa että myöhemmin muuttuisi vielä plussaksi mutta enpä oikein usko. Eli nyt vaan sitä punaista tätiä ootellaan...
Axeliina (vai kukahan se nyt olikaan )kyseli että onko kenellekään tehty useita sektioita, minulle on tehty 3, eka ei suunnitellusti ja kaksi ekan sektion seurauksena suunnitellusti (joutuivat tekemään T:n muotoisen leikkaushaavan kohtuun joten on vaara että se repeää jos synnyttäisin luomuna). Ja minullekin nuo 3 tehty Jorvissa! Jos nyt ikinä luoja soisi neljättä, se tapahtuisi tällä kertaa sitten täällä etelä-savolaisessa sairaalassa.
Tällä hetkellä tuntuu että pitäisikö haudata koko vauvahaaveet ja nauttia vain näistä olemassaolevista ihanuuksista. Olisihan se ainakin helpoinvaihtoehto. Ärsyttäisi toisaalta luovuttaakin,mutta toisaalta on NIIN väärin aina elää kuukausi kerrallaan ja aina pettyä kun mitään ei tapahdu (minäkö kärsimätön, ei suinkaan)... Näissä mietteissä, Tanni
Olettko te pitkään yrittäneet nelosta? On vaan ollut puhe, että joka kuukausi saa pettyä, mutta ei muuten ole ollut juttua yrityksen kestosta.
Ajattelin vaan, että pitäiskö sinun käydä moikkaamassa jotakin valkotakkia. Vaikka ennen olisikin raskautunut helposti, niin saattaa se " vika" tulla silti. Minullakin nuo kaksi ensimmäistä raskautta alkoivat suurinpiirtein ajatuksen voimalla, mutta sitten ryöpsähtikin tämä pco päälle ja raskautuminen muuttui hankalaksi. Olen itse sitä mieltä, että ei kannata suotta itseään kiusata kuukausi tolkulla, jos voi käydä tarkistuskäynnillä tohtorilla. Älä vaan luovuta vielä!!!! Voimia!
Kaakaokirahvi visiinkin pohti, että haluaa olla täysin varma ajatuksistaan ennen kuin antaa vauvalle mahdollisuuden tulla. Onhan se hyvä olla varma asiasta, mutta toisaalta ajatukseen on aikaa tottua koko raskauden ajan. Itse olen veivannut mietteideni kanssa itään ja länteen ja välillä ollut tosissaan lopettamassakin koko projektia. Mutta nyt kun olen muutaman päivää ehtinyt tottua positiiviseen tulokseen, olen täysin vakuuttunut, että tämän vauvan haluaisin ja todella kovaa!
Ottaisin mielelläni teidät kaikki mukaan tuonne odotuspuolen pinoon, kun sinne joskus uskallan siirtyä :) Toivotaan siis plussatuulta kaikille.
Meriutu
Hei tanni, ootko uusinu testiä? Onko täti tullu, vai vieläko olisi toivoa?
Muistan niin hyvin tuosta toisen ja kolmannen lapsen välistä sen kuukasi pätkittäisen elon. Se on tosi raastavaa. Mullahan meni hermot, ja laitoin pillit pussiin silloin reilun vuoden yrityksen jälkeen. Ja piiiiitkän ajan päästä annettiin vielä mahis vauvalle, ja silloin yritystä kesti 4kk kun tärppäs. Ja nyt sitten yritystä oikeestään ollu heti vaan putkeen uutta, kuopus vaan on jo 1v 9kk, ja 2km takana.. Eikä mitään kuulu..No tässä oli mun historiikkia vaikka meriutu tannilta sitä kyseli... anteeksi omanapaisuus.
Meriutu, millaisia oireita on nyt tullut? ketoisitko tuntemuksistasi? Olisi niin kiva kuulla, ja " elää" sun kans tätä raskautta.. Höhlää varmaan, kaikkea tämä vauvakuume tekeekin.
Hyvät viikonloput kaikille, sorry kun en kommentoi muiden kirjoituksia..
Kävin just kattoo eri rakennuksessa mun seinäkalenteria ( tää remppa-- kaikki kamat on hajallaan, etäisyyttä jopa 7km..yksi siellä toinen täällä..)
Niin, seinäkalenteri sanoi että tänään on mulla kp29!
Ja nyt mulla on pari x ollu kierto 32pvää, tosin täytyy heti sanoa, että just nyt nippailee alavatsaa..taitaa ennustaa mistä se johtuu.. täti tekee tuloaan vissiin.
Mutta kyllä kuitenkin voisi vähän jännätä:)
Mulla taitaa olla joku _ehkä yksi _ r-testi kaapissa, kuinkahan varhain sitä tohtis sen käyttää.. sitten ei enää olis sitä jos sen menis käyttään liian varhain, tai sitten täytyy odotella niitä menkkoja. Meidän pienestä kyläapteekista en kyllä viitti niitä hankkia.. en viitti niiden kanssa jännätä:)
Niin, tärkeä kysymys meriutulle - mikä sun lasketuksi päiväksi tulee???
kävin huvikseni kiusaamassa itseäni vauvalaskurin sivuilla, ja syötin viime kuukautisten alkamispäivän ja sain tälläisen tekstin..:
Lasketun ajan laskuri
LASKETTU AIKASI ON
lauantai 26. heinäkuuta 2008
Tänään on 17.11.2007.
Nyt Sinulla on meneillään 5. raskausviikko.
252 päivän kuluttua raskautesi on kestänyt 40 viikkoa, mutta vauvasi syntymään on juuri niin monta päivää kuin hän vielä kehittymiseensä tarvitsee.
---että olisipa ihanaa jos tuosta totta tulisi, mutta pysyn kasassa vaikka täti kurvaisikin paikalle..
Pidetään kaikki varpaat pystyssä, että täti pysyisi poissa ja testi näyttäisi iloisia uutisia.
Kyselit oireistani. Sehän tässä ärsyttävää onkin, että ei ole mitään oireita! Alan olla jo ihan hermona ja pelkään koko ajan vuodon alkavan. Rinnoissa on jotakin tuntemuksia ja turvotusta, mutta muuten ei sitten niin mitään. Ei ällötystä, ei väsymystä... On tämä sitten piinaavaa.
Jos oikein muistan, niin muilla kerroilla minulla on ollut heti alusta asti huonovointisuutta.
Laskettu aika olisi menkkojen mukaan 19.7., mutta luulen sen menevän pari-kolme päivää eteenpäin.
Voi kun edes hieman etoisi, niin olisi " turvallisempi" olo. Kaikkea sitä ihminen toivookin!
Meriutu
Juu, täti kurvaili paikalle myöhään torstai-iltana. Nyt tässä sitten taas punaviinin voimalla tsemppaan itseäni seuraavaan kiertoon, vaikken oo taas vielä oikein päättänytkään että kuumeilisinko enää...tai no, kroonisesti kuumeilen varmaan koko lopunikää, mutta että onko yritystä...Mies on sitä mieltä vakaasti että jos minä haluan niin, neljäs on ihan ok, mutta ei ole mitenkään hipheihurraainnostunut...en tiedä pitäisikö minunkaan.Mutta katsellaan nyt...
Siis minun raskautumishistorioistani....kyse ei ole niinkään siitä miten kauan varsinaista yritystä tällä kertaa on takana vaan siitä, että tiedän etten raskaudu " napsnoinvaan" . Esikoista yritettiin vuosi ennen tärppiä. Esikoisen jälkeen yritystä 8kk n. viikolla 10. Sitten keskenmenon jälkeen taas yritystä puoli vuotta ja keskimmäinen sai alkunsa. Sitten taas yritystä 9-10 kk ja tärppi, jossa myös alkuraskaudessa ylim. vuotoja mutta nuorimmainen kuitenkin pysyi sisällä ja on nyt 4½- vuotias miehenalku. Nyt, kun aviomies viimein " antoi periksi" ja siis myöntyi neljännen yritykseen, tärppäsi samasta kierrosta, mutta se meni siis kesä-heinäkuun vaihteessa kesken (raskausviikkoja kylläkin vain n. 6).
Tiedän että ikää tulee kuukausittain itselle lisää. Olen jo 36 v ja tosiaan takana 3 sektiota. Suonikohjut leikattiin vas. jalasta tammikuussa. Ylipainoakin löytyy ja viimeisimmässä raskaudessa myös raskausajan diabetes. Selkä varmasti jumiutuisi ym. SIlti NIIN kovasti toivoisin vielä kokevani raskauden ihmeen ja pienen elävän siemenen kasvamisen sisälläni. Toisaalta kun mies ei ole niin hirmu innostunut en tiedä onko se sen väärti.
Jos taas päädyn ratkaisuun, että lopettaisin raskaushaaveet, tuntuu että hylkäisin yhden niin tärkeän asian elämästäni, nuo vauvahaaveet kuitenkin ovat osa minua. Ja tuntuu että samalla menettäisin osan itsestäni. Saati että osaisinko hyväksyä sen ja elää ihmisen kanssa, joka olisi tavallaan ollut iso syy siihen että nuo haaveet lopettaisin-siis mieheni. Olemme olleet yhdessä vuodesta -89 ja naimisissakin vuodesta -95...on ollut ylä- ja alamäkeä ja iso kriisi vajaa vuosi sitten jolloin kumpikin jo vakavissaan harkitsi eroakin, mutta onneksi kaikki kääntyi vielä parhain päin.
Mutta näissä lauantai-illan mietteissä Tanni, kiitos kaikille tsempityksestä. Toivotaan Sinuvi, että sinulla tärppää. Ja meriutu, kerro ihmeessä kaikki tubtemukset kun on niin mukavaa myötäelää raskautta kanssasi. Luulen että ensi viikolla katselen elämää taas vähän toisenlaisten lasien läpi (eikä tän punaviinilasin, heh hee....)
...varmaan tosiaan liian monta lasia sitä punaviiniä on jo nautittu....
tanni: harmi kun ei tärpännyt tässä kierrossa. Älä heitä kirvestä kaivoon vielä!
Joo, kyllähän sitä niitä kriisejä suhteeseen kuin suhteeseen mahtuu, onneksi teillä on kuitenkin perhe kasassa. Nykypäivänä niin paljon on että vanhemmat asuu erillään. Mun omat vanhemmat on eronnut, kun olin 8, tosin alkoholisti-isän vuoksi, ero oli kyllä meille onni. Mutta omille lapsilleni soisin, että isä asuisi samassa perheessä. Tietenkin kaikki riippuu niin paljon kulloisistakin olosuhteista. Olishan se lapsille kurjaa oikein riitaisassa perheessä olla..
Meillä tanni on paljon yhteistä... me myös alettiin seurustelemaan miehen kanssa vuodesta -89 ja mentiin naimisiin -95. Ja toki olen vanhempi sua, 37! Ja noita keskenmenojakin molemmilla on. Ja raskauksissa aina on selkä jumiutunu, vieläkin on vaiva päällä vaikka kuopus on sen 1v9kk.
Ei muuta kuin uusin voimin uuteen kiertoon, kyllä sevielä onnistaa!
Älä anna masennukselle valtaa!
meriutu: se on kyllä hassua, että toivot pahoinvointia ym.. mutta silloin todella ymmärtäisi olevansa raskaana.. Jospa ne (oireet) tulisi pian, tai sitten saat olla raskaana ilman sitä kurjaa oksettavaa olotilaa.
Miten sun mies on ottanut tämän raskautumisuutisen? Pomppinu kattoon, kantanut 100 ruusua? Vai suomalaisen miehen tyyniin tapaan, halauksella? Meillä taitais mennä tuonne halauksen puolelle..
sinuvi kp30/32 -jännittää, vaikkei kai mulla pitäisi hurjasti olla jännitettävää...
Sinuvi kyseli viime viikolla, että mikä sai minut testaamaan niin aikaisin. No, mä nyt olen aina ollut tälläinen testivalmistajien unelma-asiakas ja yrittänyt omalla panoksellani pitää firmoja pystyssä ;)
Vakavasti puhuen, olin aika varma oviksesta tässä kierrossa. Oireiden perusteella olin myös melkoisen varma ajankohdasta. Ja koska herkimmät testit saatavat näyttää plussaa jo reilu viikko oviksesta, päätin kokeilla onneani. Ovis on yleensä pari viikkoa ennen seuraavien menkkojen alkua.
Jännä juttu, miten älyttömän kipeiksi rinnat tulivat oviksen aikaan. En ole muistaakseni muulloin kokenut vastaavaa kipua. Käveleminenkin sattui....
Nyt ei sitten kyllä olekaan mitään raskauteen viittavaa oiretta. Ainoa merkki raskaudesta on kaksi viivaa testitikussa. Ja edelleen niistäkin se testiviiva on haaleampi kuin kontrolliviiva. Pakko jatkaa sen verran testifirmojen tukemista, että saa tuon testiviivankin vahvaksi. Sitten toivottavasti uskaltaa vähän huokaista.
Meriutu