Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Apua:o(! Taa-aa-aas vauvakuumetta...

Vierailija
26.10.2007 |

No niin, pitihän se arvata. Onko teillä muilla tällaista pian kroonistuvaa vauvakuumetta!????



Siis kaksi lasta on jo ja kuopuksen odotusaika oli aivan kamala kaikkine vaivoineen. Oli etinen istukka joka vuoteli, oli raskausajan masennusta ja hepatooni... lopulta sairaalassa makoilin puolet ajasta ja VANNOIN ettei IKINÄ ENÄÄ!!! Sitten tuli ne hormonihöyryt ja maidonnousu -olin kuumeessa ja itkin viikon. Sitten vauva-arki kotona uhmaikäisen isoveljen ja sen pienen rääpäleen kanssa... Kaikki on kuitenkin nyt raskauden jälkeen ja pahimipien hormonihöyryjen haihduttua mennyt niin luvattoman hyvin, että kun imetys viime viikolla loppui, paukkasi pikkuhiljaa päälle armoton vauvakuume!!!



Jos vielä yhden... edes yhden... on niin ikävä vauvan tuoksua ja sitä ihan pikkuruista uutta ihmistä. Kuopus on nyt 7kk ja iso poika jo joka yrittää nousta istumaan ja on lähdössä ryömimään.



Miten tästä tunteesta yli vai tarvitseeko päästä...? Miten te muut, en kai minä yksin näiden fiilisten kanssa ole?



-Ansku-

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
26.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen vannonu ettei enää yhtään vauvaa tähän taloon. Kaks viimesintä raskautta vietetty melkein koko ajan sairaalassa. Lapsiakin on jo viisi, nuorimmat kaksosia ja iältään 1v6kk mutta nyt kun tyhjältä taivaalta iski taas se vauvakuume.



Mulla on kauhea ikävä sellaista tuhisevaa pikku nyyttiä, eikä tähä kuumeeseen tunnu löytyvän apua mistään.



Vierailija
2/5 |
26.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsia jo kuusi, mutta silti välillä iskee vauvan kaipuu...



Pitäisi varmaan hakeutua töihin johonkin sairaalan osastolle, jospa se helpottaisi:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
26.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tietenkään ole iloinen että säkin kärvistelet tässä suossa, mutta tuntuu lohdulliselle tietää, että joku muukin ajattelee samoin. Tämä on vaikea asia. Olen vannonut kaikille lähimmäisille, että nyt riitti odotus tässä perheessä enkä kyllä siis nytkään mitenkään hingu sitä odotusaikaa, niin karseaa se oli.



Mutta pikkuinen vauva... Olen niin sydänjuuriani myöten rakastunut näihin meidän poikiin jotka ovat aurinkoisia iloisia pikkumiehiä ja ajattelen vaan, että yksi lisää... Mutta loppuisiko tämä silläkään vai tuntisinko samaa kaipuuta sitten sen kolmosen jälkeen...?



En tiedä. Tuntuu hullulle ajatellakaan tätä ja siksi kirjoitan tänne, miehelleni en aio sanoa tästä kaipuusta mitään. Tuntuu vähän lohduttomalle mutta ehkäpä tämä menee ohi...? Meillä kun lapset täytyy tehdä hormoniavusteisesti niin eipä ole tiedossa sitäkään helpotusta kuumeeseen, että yllättäen sitä olisikin raskaana...



Onko muilla näitä fiiliksiä?



-ansku- ap

Vierailija
4/5 |
26.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaksi lasta jo ja vielä se yksi toiveissa. Mies kysyi jo että entäs sen kolmannen jälkeen, vieläkö sittenkin " se yksi lisää" olisi toiveissa.



Ap:n tavoin raskausajat olivat minullakin aivan kamalat ja vannoin toisen raskauteni aikana ettei ikinä enää - vannotin miestäni muistamaan sen " Ei ikinä enää" -asian vaikka mitä tapahtuisi.



Nyt kuitenkin kun lapset ovat 2- ja 4-vuotiaat toivoisin että saisin vielä kerran kokea sen kaiken ja saisimme kolmannen lapsen.



Tiedän että tämä kuume ei mene ohi muuta kuin raskautumalla, mutta mies pitää kiinni kahdenlapsen kiintiöstä! :((((

Vierailija
5/5 |
26.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mä taitaakin olla aika yleinen tauti...? Voi sentään.



Meillä nämä kaksi lasta ovat enemmän kuin koskaan uskalsin edes toivoa kun edellisessä suhteessani kärsin lapsettomuudesta ja hoidot epäonnistuivat. Nyt on saatu kaksi lasta kolmen vuoden sisällä ja kaipuu kolmanteen kasvaa.



Mäkin vannotin miehelleni, että muistaa mun sanoneen, että EI KOSKAAN; IKUNA ENÄÄ ODOTUSTA!!!!! Ja olen toitottanut sitä kaikille muillekin joten nyt tunnen itseni kaiken lisäksi aivan aasiksi. En edes kehtaisi myöntää kenellekään, että kuitenkin, kaikesta huolimatta haluaisin vielä yhden...



Toisaalta mietin sitäkin, että onko se jo kohtalon uhmaamista? Olemme tehneet nämä kaksi hormoniavusteisesti ja kaikki on mennyt loppujen lopuksi hyvin, lapset ovat terveitä ja kaikki on mallillaan. Mietin siis, että voisiko se todellakin jatkua näin, menisikö kaikki hyvin vielä kolmannen kerran?



Tiedän olevani onnekas kun olen onnistunut saamaan nämä kaksi lasta, toiset kun eivät onnistu saamaan yhtäkään. Mutta " tyytyäkö" näihin ja millä tukahduttaa tämä vauvakuume?



Ääh, monimutkainen juttu.



ap