70 luvun äidit , miten menee leikki ruu ruu rekarekrellaa seisahdupa sekaro .......

truut truut trullaa, reka reka rellaa, joka tulee viimeiseksi, sille kuolema

Rumrumrellaa rekarekarellaa, seisahdupas Sekarloon. Mi vastoin käy, mi vastoin käy. Ahneestipas kallista rööraa, esikunnan arestista röskytä rös." Tuolla lorulaululla valittiin puolet leikkiin, jossa kilpailtiin kumpi joukkue voitti vetokisan. Siihen tarvittiin mahdollisimman paljon lapsia, joista kaksi oli joukkueen johtajia pitäen toisiaan käsistä kiinni kädet ylhäällä. Viimeisen, rös-sanan, kohdalla, johtajien kädet laskeutuivat, ja kun muut lapset olivat kiertäneet letkassa kahdeksikkoa tämän kaksikon ympärillä, se lapsi, joka käsien laskeuduttua jäi niiden väliin kiinni, joutui vastaamaan kysymykseen, jonka johtajat olivat etukäteen sopineet keskenään. Se voi olla esimerkiksi " Ruusu vai tulppaani?" . Toinen johtajista oli ruusu ja toinen tulppaani, ja se, minkä lapsi valitsi, määräsi puolen, jonka johtajan taakse piti mennä seisomaan. Kun kaikki lapset olivat löytäneet puolensa, otettiin toisiaan vyötäröltä kiinni, ja johtajat pitivät toisiaan kädestä kiinni, ja vedettiin taaksepäin. Se joukkue, joka sai vedettyä toisen joukkueen katki tai kumolleen, voitti.



Samaa leikkiä voitiin leikkiä myös toisella runorimpsulla: " Kello löi jo kaksitoista, keisari seisoo palatsissaan. Niin musta kuin multa, niin valkea kuin lunta. Mitä varten sotamies on parempi kuin herra? Se ken tulee viimeiseksi, sen on kuolema." Tätä tosin ei niin useasti käytetty kuin tuota toista ylläolevaa lorua

Hura hura häitä

kello löi jo kaksitoista

keisari seisoo

palatsissaan.

Niin musta kuin yö

niin valkea kuin lumi.

Minkätähden sotamies

on parempi kuin herra.

Joka tulee viimeiseksi on

kuoleman oma!

Hura hura häitä. Kello löi jo kaksitoista, keisari seisoo palatsissaan. Niin musta kuin multa, niin valkea kuin varsa. Se ken tulee viimeiseksi, onpi kuolema.

Rump rump rullaa, reka reka rellaa,

seisahdupas sekarloo,

so varsonni, so varsonni,

emmastiinaa, kallistareekaa

esakumma, esakumma

riksistä RAKS!



Ei mitään tolkkua noissa sanoissa, mutta justiinsa tuolla lailla sitä koko koulunväki rallatti. ;) Varmaan oma versionsa joka paikassa tuostakin leikkilorusta.



Myös Hura hura häitä on tuttu, mutta tuo edellä mainittu oli se jota käytimme. Taidettiin vähän vierastaa sitä kuolemaa. (Täällä se loppusäe meni: " Se ken tulee viimeisenä, ompi kuolema!" )

Meillä:

" rump rump rellaa, rekarekarellaa,

seisahduppas sekarlo.

Mi vastoin käy, mi vastoin käy,

ahnestipas kallista röönaa

esikunta arestista röskitä rös" .



Hurahäitä vähemmän leikittiin.

Rump rump rullaa, reka reka rellaa,

seisahdupas sekarloo,

se vaasan pyy, se vaasan pyy,

ahneestipas lammesta löörää,

esikunta määrää:

röskytä röskytä rös!

Vierailija:

Hura hura häitä. Kello löi jo kaksitoista, keisari seisoo palatsissaan. Niin musta kuin multa, niin valkea kuin varsa. Se ken tulee viimeiseksi, onpi kuolema.

Ruut ruut rekarekarellaa

Seisahdupas sekalo

Livastoin käy, livastoin käy

appostippos kallista looraa

Esikunta arestia, ryskytä rysk!



ei päätä eikä häntää :)

Rumrumprullaa, rekarekarellaa

Keisari seisoo palatsissaan

Musta kuin multa, valkeampi 2lunta

Se ken tulee viimeisenä ompi kuolema.

Noin mä sen muistan 

Rump rump rullaa

Reka reka rellaa

Keisari seisoo palatsissaan

Niin musta kuin yö

Niin valkea kuin lumi

Joka tulee viimeseks, on kuoleman oma