Käykö nimi sukunimeen?

on vietelty ja palasin vain kertomaan, että nimeksi tuli Jesse Joonatan. Tyytyväisiä ollaan:)



Kiitos kaikille kommenteistanne!

eli oma mielipiteeni on, että sopii ihan hyvin. se on tavallaan jopa hieni piirre nimessä :)

s on kuitenkin niin kivan pehmeä kirjain. voisi olla eri mielipide, jos olisikin monta kertaa k tai r...

Tiina ja Aapo 4kk

Avelia:

Jesse Rissanen. Onko vähän liikaa s-kirjainta?

Ei kuulosta yhtään hassulta, hyvä nimi. :)

eikä ole mitenkään hassun kuuloinen...

Mukavasti tasapainoittavat toisiaan nämä nimet ja hyvin sopivat. Lisäksi Jesse on oikein kivan reipas nimi, onnea pojasta!

PS. Jos nyt sattuisi niin huonosti, että pojalle tulis s-vika, niin senhän saa puheterapialla opeteltua pois.

Minusta siinä on liikaa s-kirjainta, tosiaankin. No, Jesse nimenä on siis MINUN mielestäni todella kauhea nimi pienelle pojalle, voi olla että sekin vaikuttaa asiaan. Joku laittoi, että jos tulee s-vika, niin sen voi hoitaa sitten puheterapiassa. Ei se niin yksinkertaista aina ole! Meidänkin esikoisella on R-vika niin tiukassa, että voi olla, että se jää puheeseen :-/ Nämä puhevika -asiat kannattaa pitää mielessä nimeä päättäessä!



Kauheaa jos tämä Jesse joutuisi s-vikaisena joka paikassa sössöttämään nimeään, poika-parka.



Mutta tämä siis vain minun mielipiteeni, vaikka aika jyrkkä sellainen...

vain kaikille kommenteistanne!



Ehkei nimi hassu ole. Hyvä juttu. Olemme nimittäin ihastuneet tuohon Jesseen, eikä nyt muut kuulostakaan enää niin kivalle.



Veliel: Tuota s-vikaa olen myös miettinyt. Ikäväkseni vain lähes kaikissa nimissä, jotka ovat erityisesti mieleeni sisältävät ässää tai ärrää. Niin ja sukunimihän on ja pysyy...

Eli aika harvinaistahan se nykymaailmassa on, että nuo puheviat jää pahoiksi ihan aikuisiälle asti ja jos sen mukaan rupeaa lapselleen nimeä miettimään niin eihän noita nimiä paljon jää, koska ethän voi tietää tuleeko lapselle s-, r- l- vaiko mahdollisesti joku muu kirjain puheesta puuttumaan ;o)!!



Eli sen mukaan en kyllä rupeis muuten kivaa nimeä hylkäämään ;o)!

Minulla elämäntilanne taatusti vaikuttaa tähän mun mielipiteeseen, eli kun tuota esikoisen puhetta tai siis sen vikoja kuuntelee ja pähkäilee ja miettii puheterapeutin puheita, niin sitä on miettinyt, että ONNEKSI ei olla valittu nimeen niin S- eikä R-kirjainta... Kun ei sitä sukunimessäkään ole.



Hienoa, että pojan nimi on noin " oma" ja noinhan se pitäisi mennäkin, että siitä on noin varma. Ei jää jossittelun varaa!



Mutta onnea vielä teille pojan syntymän johdosta ja mukavaa syksyn jatkoa!

eräässä tuttavaperheessäni ovat antaneet lapsilleen ihan tarkoituksella nimet, joissa on r. heidän mukaansa lapsi oppii juuri sen takia helpommin lausumaan r:n kun se on hänen nimessään. empä tosin osaa teorian paikkansapitävyyttä todistaa. ainakin yhtä tyttöä kutsuttiin hyvin pehmeällä r:ttömällä lempinimellä pitkälle toistakymmentä vuotta :)



enkä menisi mukaan siihen ajatteluun, että lapselle ei saa antaa jotain tiettyä nimeä siinä pelossa, että hänelle tulisi puhevika... eihän sitä edes tiedä mikä kirjain tulisi se " viallinen" olemaan (tämän joku jo mainitsikin)tai millainen puhevika muuten olisi. olisiko edes pysyvämpi vai ihanko lyhyt kausi? ja jos nimessä ei saa olla yhtään r/s/t/k/l (tai muuta mikä ikinä vois olla jollekin hankala)-kirjainta niin jääkö silloin montaakaan nimeä jäljellekään? ja löytyykö niistä sitten miellyttävä vaihtoehto?



mun kummilapsilla on molemmilla viallisena L. tulee puheeseen j:nä. ja yhdessä vaiheessa vanhempi korvasi sanan alusta t:n k:lla. meni ohi, mutta jäi hänen nimeensä ja edelleen käytössä lempinimenä :) myöskin sellainen puhevika on ollut usein lähipiirissäni lapsilla, että kirjaimet vaihtavat paikkaa: orava -> ovara, tipu -> pitu, etc... ja tätähän ei voi välttää millään valinnoilla etukäteen :)



älkää siis turhaan stressatko! puhevika-asiat voi käsitellä sitten jos/kun ne ilmenee :)



Tiina :)

taasen kaikille mielipiteistänne!



Itseäni tuo mahdollinen puhevika on siksi mietityttänyt, että eräällä ystävälläni, jonka tunsin kerhoiästä aina lukion loppuun asti oli r-vika ja paljon kyseistä kirjainta sisältävä nimi. Ja hän kärsi siitä oikeasti. Muutama vuosi sitten hän soitti minulle ja r tulikin ihan tavallisesti. Hän oppi sen aikuisena yhtäkkiä sanomaan. Enpä asiasta viitsinyt kysellä, mutta olin iloinen.



Eli toisaalta siis ajattelen (ja ilman kyseistä ystävääni en ajattelisi ehkä koko asiaa) ettei kannata asialla mieltään vaivata, mutta jos nyt meidän lapsella sattuisi juuri s-vika olemaan, niin varmasti nimivalinta harmittaisi.



Mutta kuten täällä jo ilmi tulikin ei s tai r ole ainoat kirjaimet joiden kanssa voi ongelmia tulla.



Mutta meillä on vielä pari viikkoa aikaa nimeä pähkäillä. Saas nähdä miten käy. Kyllä tuo Jesse vaan aika vahvoilla on. Jos mieheltä kysytään, niin päätetty:)

Minusta nimi sopii pirteälle pojalle, nimen omaan reipas yhdistelmä.