**Vilttiketjun lokakuu**

uutta pinoa. Anteeksi, että uudet puuttuvat vielä esittelystä. Syy huutelee tuolla leikkimatolla..:-)

Esikoinen on 4 v. ja toista yritetty 09/2005 alkaen. Ikää mulla on 30 ja miehellä 35.

ja tervetuloa joukkoon Viveliin :o)



Täällä kp2, olotilan varmaan arvaattekin. Eilen sain jotenkuten nieleskeltyä pettymyksen kyyneleet töissä ja illalla kotona. Yöllä annoin surulle vuoron kun kömmin nukkumaan, mies on yövuorossa ja pojat olivat meidän sängyssämme. Puristin kumpaankin kainalooni lämpöisen tuhisevan pikkupojan ja annoin itselleni luvan itkeä. Nämä päivät ovat muutenkin rankkoja - vuosi sitten hautasimme veljeni pienen enkelipojan ja läheinen työkaverini kuoli, niitä tapahtumia olen käynyt muistoissani läpi ja surrut taas heitäkin. Ja muutaman viikon päästä tulee 3 vuotta täyteen tätä vauvakuumeilua...



Mukavaa lokakuista viikon alkua villtikseen - toivottavasti muilla sentään on paree fiilis :o)



-viltsu-

Painoa pikku prinsessalla oli 3694 g ja pituutta 49 cm. Hän syntyi rv:lla 40+3.Tytöllä on pitkät mustat hiukset ja hän on aivan syötävän suloinen. Synnytys sujui kaikin puolin mukavasti. Epiduraali vei kivut tehokkaasti. Nyt täällä elellään täysillä vauva-arkea pienen tytön kera. 3 pojan jälkeen oli aivan mahtavaa saada pieni tyttö.



Toivon sydämeni pohjasta että että saatte täällä kaikki joku päivä sen pienen nyytin syliinne. Tätä onnea osaa nyt arvostaa, kun joutui käymään läpi pitkän rankan tien että sai vauvan syliin asti.



" Odotus.Yhtä aikaa pelko ja kaipaus.Ja vihdoinkin.Käsi kädessä. Lämmin henkäys iholla. Pientä tuhinaa. Ynähdys. Kyyneleen kiilto silmäkulmassa.Pieni käärö. Tyttölapsi. Meidän odotettu lahja. Onnenhetki......



Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!



Shannon ja peikkotyttö 7 vrk

Miten ihmeessä tulin piiitkästä aikaa kuumeilupuolelle kurkkaamaan ;) Ja osui heti silmään vanha tuttu Vilttiksen pino....



[color=deeppink]Hirmuisen ihanat onnittelut ja valtavan iso halaus Shannonille!!! [/color]



Ehkä vielä muistat minutkin, kun ammoisina aikoina täällä yhdessä tuskastelimme. Ihana uutinen todella, että pienen tytön olette saaneet!



Meidän pieni tyllerömme on jo reilu 9kk! Uskomattoman nopeaan tämä vauva-aika on hurahtanut... Sniif... Ja tunnistan ajoittain itsessäni pientä vauvakuumeen tynkää.



Kovasti terkkuja vanhoille tutuille!! Tsemppiä kaikille vaavin yritykseen!!



[color=violet][size=7]♥[/size][/color]Selmiina

Onnea onnea Shannon ja perhe :o) hienoa, että kaikki meni hyvin ja teillä on nyt suloinen tyttö!



Ja kiva kuulla Selmiinastakin!



Omassa navassa ei juurikaan mitään kerrottavaa..flunssaa ja väsymystä...niin ja pojat odottavat innolla jo joulua :o) tänäkin aamuna tuulettivat lähteissä: Jee talvi tulee ja pukki tuo kohta lahjoja!!



Mitäs muille vilttisläisille kuuluu??



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

-viltsu-

Pitkästä aikaa, olen ollu vähä taka-alalla viime aikoina.



Onnea ihanaisesta tytöstä, Shannon! :)



Täällä ovisaika meneillään. Takki ollut aika tyhjä tässä kierrossa, ei jaksa ees jännätä. Kuun viimeinen päivä meillä eka keskustelukerta lapsettomuuspolilla. Sitä ootan, mut samalla mietin kuinka hoitajalakko sotkee meidän hoidot heti alkuunsa. Eli nyyttiä saa varmaan ootella vielä aikansa. Toivottavasti joskus vielä se onni suotaisiin.



Laihduttanut olen rutkasti viime kesästä. Nyt on jo 12 kg pudonnut. Vielä on muutama kilo jäljellä, että normipainoon pääsisi. On vähän saanut lohtua tuosta, että jossain ees onnistuu.



Eipä tänne kummoisempia. Esikoisen kanssa ollaan syyslomalla, hän on nyt päikkäreillä, joten äitillä vähän omaa aikaa.



Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!



Koralli73 kp 15/25-30 yk16

http://koralli.page.tl

Aattelinpa kirjoitella kuulumisia taas minäkin, vaikka eipä tänne mitään sen ihmeempiä kuulu. Viime viikko vietettiin neidin kanssa mummulassa ja onneksi sain hieman itsekin lepäillä kun mummi jaksoi touhuta pikkuneidin kanssa. En tiedä mikä on kun olo on viime aikoina ollut aika vetämätön. Olisikohan sitten syysmasennusta vai mitä?



Olen ollut nyt kuukauden verran käden vuoksi sairaslomalla ja on kyllä tehnyt todella hyvää olla vähän pois töistä. Nyt olisi vielä ainakin 1,5vk sairaslomaa jäljellä, kun käsi ei tahdo vieläkään kestää raskasta nostamista ja olen hoitoalalla töissä.Perjantaina oln työpaikkalääkärillä käden vuoksi ja oli tarkoituksena että olisin myös puhunut tästä lapsensaantiongelmastakin samalla kertaa, mutta hyvä kun se lääkäri kerkesi edes kättä katsomaan ja ennenkuin huomasinkaan olin jo tutkimushuoneesta ulkona, joten se siitä......



Katsotaan nyt sitten koska oikein saisin sen lääkäriajan yksityiselle puolelle hankituksi.



Viime kierron aikana päätin etten nyt tässä kierrossa stressaa liikaa, mutta kuinka ollakaan apteekista tarttui mukaan ovistestit ja varmuudeksi vielä pari raskaustestiä kaappiin. Tämä on kyllä ensimmäinen kierto kun kunnolla olen noiden ovistestien kanssa kunnolla pelaillut. Aikaisemmin kokeilin testejä satunnaisesti pakkauksen verran, mutta en silloin ovista bongannut.Katsotaan miten nyt käy?



Salsa kp 17/2-32 yk 12

jos vaikka joku sattuisi olemaan kuulolla.



Sairaslomalla siis edelleen ja siksi onkin näin aikaa kirjoitella. Tytön vein juuri päiväkotiin ja nyt siis autuaasti yksin kotona tietskan ääressä.



Viimeksi kirjoitinkin lääkärillä käynnistäni ja nyt täytyisi taas loppuviikosta soitella uutta aikaa, kun viikon päästä täytyisi mennä takaisin töihin ja kädestä ei ole mihinkään. Todella turhauttavaa rampata viikon välein lääkärin pakeilla vain sen vuoksi etteivät ne uskalla/halua kirjoittaa heti tarpeeksi pitkää sairaslomaa.Lääkäripulan vuoksi joudumme vielä käymään naapuripaikkakunnalla noin 50 km:n päässä lääkärissä.



Ahkerasti olen nyt yrittänyt tikutella, mutta ainakaan vielä (kp19) en ole ovista pongannut tai sitten se oli jo niin aikaisessa vaiheessa että kerkesi jo menemään ohi. Tikuttelut aloitin muistaakseni kp 14 paikkeilla.



Millaisia kokemuksia muuten muilla Rfsu:n ja Mamaksin testeistä?Yritin viimeksi katsella apteekissa ovistestejä, mutta kovin tuntui valikoima olevan pieni ja kovin kalliita näyttivät olevan. Clear Bluen digitaalista hieman havittelin, mutta hinta oli aika pöyristyttävä muutamasta testitikusta, joten päädyin sitten noihin Rfsu:n halpistesteihin. Näillä palstoilla vaan ollut aika paljon negatiivista palautetta juuri Mamaksin ja Rfsu:n testeistä.



Tuntuu muuten siltä että ympärillä kaikki ovat raskaana.Töistäkin jää kaksi ihmistä vuodenvaihteessa äippälomalle ja tuttavatkin olleet tänä vuonna kovin " sikiävää" (anteeksi sanavalinta) sakkia.Yritä siinä sitten olla aivan kuin ei mitään, kun porukat töissä ja vapaa-ajalla kyselevät koko ajan että koskas teille se toinen lapsi tulee.....niin koskas?????



Salsa kp 19/29-31 yk12

pikainen pyörähdys :o)



Salsa, minä olen joskus aikoinaan testaillut ovista Mammaksin ovistikuilla, toimivat ihan ok - tosin kesti hetken oppia tulkitsemaan kun mulla näytti kahta viivaa koko ajan, ovis aikaan tosi vahvaa viivaa ja muuten haaleeta viivaa. Muutaman kierron ajan niitä käytin - ja ovis oli tikkujen perusteella juuri silloin kuin mitä omista oireistakin olin ajatellut...Ja ihan hintaansa nähden olivat ihan ok ovistestiksi - ensin kun testasin melkein joka päivä ihan vaan uteliaisuudesta ja ettei vaan menis muka ovis ohi :o)



Niin ja noista raskaana olevista - miten niitä tuntuukin olevan nykyään joka paikassa ja tuntuu kuin kaikki sukulaisetkin ovat päättäneet juuri nyt lisääntyä...Joka kerta kun joku kertoo raskaudestaan sitä toivoo, että saisi itse olla se seuraava kertoja, vuoroaan on vaan saanut vielä odottaa...



Mun pitäisi myös hakeutua lääkäriin - mulle on alkanut ilmaantua hirveesti mustelmia, verisuonet katkeilee sormista ja huimaa... en vaan vielä oo saanut aikaiseksi että olisin ajan varannut...



Mukavaa syyspäivää vilttiketjuun!



-viltsu-

Moikkelis pitkästä aikaa!



Syksy taitaa väsyttää itse kutakin, hiukan tässä käy alikierroksilla koko ajan. Paitsi töiden puoleen voisi mennä vaikka kuinka kovaa, kun ei ainakaan töistä ole pulaa!



Noista Mammaksin ovistesteistä, mulla toimivat hyvin, eli niillä löysin kyllä oviksen. Koko testausajan näytti mullekin haaleeta viivaa, mut aina se yhtenä päivänä vahvistu selvästi kontrolliviivaa tummemmaksi. Ja oireistakin kyllä nyt sen tunnistaa, tosin ennen testejä luulin oviksen olevan aikasemmin (jos ollenkaan..).



Sama juttu täälläkin noiden vauvamahojen kanssa- joka puolella niitä tuntuu vaan putkahtelevan tiuhaan tahtiin. Tuntuu, että itse on jäänyt elämän kelkasta pois kokonaan.

Läheinen ystäväpariskunta yrittää vauvaa ja ovat siitä avoimesti kertoneetkin tuttavapiirissä. Tuntui vaan pahalle, kun he, -hyvää tarkoittaen- vinkkasivat, että ' petihommiin siitä nyt, niin saadaan vauvat yhtä aikaa...' . Kommentoin vaan, että olen jo toivoton tapaus siinä suhteessa. Emme ole kertoneet lapsettomuudestamme, mutta olettaisin heidän lukeneen rivien välistä, että vauva kyllä olisi ihan tervetullut lisä perheeseemme.



En enää pode edes varsinaisesti vauvakuumetta, toivo alkaa olla mennyttä. Aiemmin jossain kohtaa kirjoittelinkin pohditonja hoidoista ja syistä, miksei vauvaa meille kuulu. Eilen viimeksi taas mietin, että ehkä luoja onkin niin viisas, ettei meille vauvaa anna, kun jokin menisi pieleen tai siitä koituisi hankaluuksia / sairauksia liikaa. Ken tietää.



Koirakuume sen sijaan on kova (sijaistoimintoko, e-hei kai... : )

Sain hullun leiman otsaani, kun erehdyin kertomaan, että aiotaan ottaa toinen koira. Tuottaa kuulemma niin paljon lisätyötä ja kuluja ja vaikka mitä... Kumma juttu, kun ei lähipiirissä ole toista lasta saaville / haaveileville samaa sanottu! Joku muu harrastaa vaikka sauvakävelyä tai avantouintia, minä harrastan koiria ja niiden kanssa touhuilua. Piset. Mitä sen luulisi muille kuuluvan, en aio hoitoon heti koiriani kiikuttaa kuitenkaan!



No joo, taas meni valittamiseksi. Kaiken kaikkiaan nyt menee taas hiukan paremmin. Paitsi makkarissa ei tapahdu mitään. Siis ei todellakaanmitään. Molemmat ollaan niin väsyneitä, että nukahdetaan melkein ennen kuin ehditään epiton alle. Ja eipä tuo ukko ainakaan kauheasti ole aloitetta tehnyt, liekö jo etsinyt paremman tilalleni.. No toivottavasti nyt ei sentään.

Arkiasioista kyllä voidaan puhua ja arki sujuu raiteillaan kutakuinkin. Joskus olis vaan ihan mukava miettiä, mihin ollaan menossa ja mitä ollaan valmiit tekemään toistemme ja kenties vauvan saamisen eteen. Mutta puhe tyssää siihen, kunmies kommentoi, että ollaan onnellisia siitä mitä jo on, turha haikailla mahdottomia. Niin kai sitten.



Mutta nyt taas työn pariin, niin pääseepi kotiinkin joskus lähtemään.

Kirjottelen näköjään harvoin ja sen edestä pitkästi...



Aurinkoa syksyyn kaikille!



-Haavis-

Ja tervetuloa uusille, joista Koralli onkin jo tullut vähän tutummaksi noista kuukausipinoista :) Itse en ole jaksanut pinoutua muutaku ihan loppukierrosta, kun en oo malttanut jännäillessäni pysyä poissa... kuitenkin oon huomannut että se kuukausipinoilu vaan kasvattaa stressiä ja laittaa tuijottamaan oireita ihan liian tarkkaan, joten ajattelin lopettaa sen... katsotaan jääkö ajatukseksi tässä kierrossa!



Kävin gynellä papa-kokeessa tällä viikolla, ja puhuttiin myös lapsettomuusjutuista. Näytin gynelleni lämpökäyriä jotka olin FF:llä tehnyt. Olin laparoskopian jälkeen n. vuosi sitten puhunut gyneni kanssa ovulaation stimulointihoidosta, mutta silloin päätettiin toistaiseksi olla kokeilematta sitä. Nyt puhuttiin miehen kanssa että voitaisiin sitä kokeilla, ja otin sen gynellä puheeksi. Otin esille myös pitkät tuhrutteluvaiheet jotka näkyi myös lämpökäyräpapereissa. Yllätyksekseni gyne tuumasi, ettei ole pitkään aikaan nähnyt niin täydellisiä lämpökäyriä, ja sanoi että niiden perusteella mun hormonitoiminnassa ei pitäisi olla mitään vikaa. Ovulaation stimulointihan on ensisijaisesti niille, joilla ei ovulaatiota tapahdu tai on ongelmia siinä. Hän jatkoi, että stimulointihoito voi toki tukea raskauden alkamista minullakin, mutta edessä olisi kaksi ongelmaa: mulla on kaksi normaalia pienempää kohtua, ja stimulointihoidossa kaksosraskauden riski on 25-30 %, ja mun tuplakohdulla kaksosraskaus olisi todellinen riski. Samoin endon takia olisi kohdunulkoisen raskauden riski. Kun riskit on tuollaiset, olisi kuulemma syytä miettiä, olisiko viisaampaa tehdä leikkaus, joka yhdistäisi mun kaksi kohtua yhdeksi (!). Sekään ei välttämättä auttaisi raskautumisessa, mutta itse kun olen asiaa pyörittänyt päässäni, oon tullut siihen tulokseen että olisiko tässä mitään menetettävää, kun ei kuitenkaan ole tullut 5 ja puolen vuoden aikana raskaaksi. Ehkä mun kohdut ei yksinkertaisesti pysty kantamaan lasta, ja siksi raskaus ei ole lähtenyt edes alulle. Jos kohdut yhdistettäisiin, voisin raskaaksi tullessa kantaa lapsen ehkä jopa loppuun asti ilman ongelmia... JOS siis tulisin raskaaksi. Hain netistä tietoa, ja näyttää että tällaisia leikkauksia tehdään todella vähän, ja vain silloin jos on takana useita vuosia lapsettomuutta tai useita keskenmenoja... mutta useimmiten leikkaus auttaa näihin ongelmiin.



Gyneni antoi meille lähetteen lapsettomuuteen erikoistuneelle lääkärille, että saisimme asiaan toisen mielipiteen. Kunnioitan tosi paljon sitä, että oli valmis myöntämään että toinen mielipide tarvitaan, vaikka gyneni on todella taitava ja luotan häneen täysin, jo kaksi leikkausta on mulle tehnyt onnistuneesti... Huomenna varaan ajan tälle toiselle ja toivon että se on pian.



Tänä vuonna on tullu yritettyä aika aktiivisesti, välillä on tullu testailtua ovistakin ja ovisplussankin sain aikaiseksi, greippimehuja on juotu... mutta nyt vasta tuntuu ihmeelliseltä, kun ovis on tulollaan, en ole mitään greippimehuja juonut tai muitakaan poppaskonsteja käyttänyt ja ovislimoja tulee enemmän ku VUOSIIN. Saa sitten toiveet nousemaan tässäkin kierrossa... Sitä toivon että moista kohtuleikkausta ei tarvisi edes tehdä, vaan tulisin sitä ennen raskaaksi.



Mun paras ystävä on myös raskaana, sillä on jo iso vauvamaha... oon tosi onnellinen sen puolesta ja jännittääkin niiden puolesta, mutta kyllähän tuota silti pienellä haikeudella katselee... Mutta edelleenkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen, mä en menetä toivoani. Mä TIEDÄN, että tulen vielä raskaaksi.



Voimia ja haleja kaikille, kirjottellaanhan sillon tällöin ja pidetään vilttispino elossa! :]

sanoa että siihen tuhrutteluun gyne sanoi, että tuhruttelu on hyvin tavallista tuplakohduilla, vaikkei tiedetäkään sille tarkkaa syytä. Hormoneista sen ei pitäisi johtua, progesteronitasot näyttää hyvältä kun kerran lämmöt nousee hyvin. Jos joku jäi ihmettelemään...

Haavemaa: mullakin on ollut tässä vähän aikaa koirakuume... jääpi vain kuumeiluksi sillä mies on pahasti allerginen, mutta suloisiahan ne pienet koiran pennut on :o)



Majita: kiva kuulla taas sinustakin. Totta on, että noissa kuukausipinoissa intoutuu entisestään seuraamaan kp:t ja oireet.



Tässä navassa ei mitään uutta. Kiertopäiviä en ole jaksanut laskea, mutta olettaisin oireista sun muista, että ovisaika juuri oli. Töissä on kiirettä - huomaa, että joulumyynti on jo parhaimmillaan.



Mukavaa alkanutta viikkoa vilttiksille!

-viltsu-

Niinpä siinä sitten taas kävi eli täti tuli ja vei toiveet raskaudesta.....Olo on ihan kuin olis tyhjiin puserrettu,jotenkin ei jaksa olla edes pahoillaan tai surullinen.Meillä tuli nyt vuosi täyteen siitä kun jätettiin ehkäisy kokonaan pois ja hieman yli vuosi siitä kun jätin pillerit. Olin aina kuvitellut että raskautuisin helposti, kun pikkuneidin kohdalla yk 5 tärppäsi enkä pitänyt sitä mitenkään pitkänä aikana. Aikaisemmin olin varma, että tulisin raskaaksi suurinpiirtein kertalaakista, mutta eipä siinä sitten niin käynytkään, kohtalon ivaa vai????



Salsa-42 kp1/26-31 yk13

Ollaan tipahdettu jo aika alhaalle....

Vieläkö täältä löytyy porukkaa vai löpisenkö itsekseni???

Täähän on melkein kuin päiväkirjaa kirjoittelis, aina voi tulla katsomaan että mitä on esim. viikko sitten tapahtunut :)



No eipä tässä kyllä mitään kummenpia kuulu. Kierto rullaa eteenpäin, tosin aivan liian hitaasti ja syysmasennus on iskenyt kouransa meikäläiseen totaalisesti, koko ajan on ihan vit..tus olo ja mieli on ihan maassa, vaikka mitään sen kummempaa syytä ei olisikaan. Tympii vaan tää ainainen pimeys ja vesisade ja tää neljän seinän sisällä kyyhöttäminen ja se että ens viikolla täytyy taas mennä töihin( ei vois kyllä vähempää kiinnostaa). Onnellisia olkaa te joilla on mieluinen työpaikka!!!! Mä aina luulin, että tää olis mun haaveammatti, mutta ei tätä(hoitotyö) kyllä kukaan tervejärkinen kauaa jaksa tai siis mulle ei kyllä sovi tää tämänhetkinen paikka siis tippaakaan, jossain muualla voisin kyllä olla.Ajatuksissa on jatkokouluttautuminen hieman toisenlaisiin tehtäviin, mutta älyllisesti ajateltuna nyt olis hyvä sauma saada toinen lapsi ja sitten sen jälkeen mennä vasta uudelleen kouluun. Tuo toisen lapsen saaminen ei vaan nyt kuitenkaan näytä olevan ihan läpihuutojuttu, joten täytyy varmaan viimeistään keväällä miettiä tilannetta ja kouluun menemistä uudelleen.



Voi kun osaisikin tässä vauvanyritystouhussa ottaa hieman iisimmin ja relata vähän, mutta kun ei niin ei.....



Anteeksi vuodatus, en ymmärrä miten tällaiset fiilikset ja menkatkin oli juuri, joten ei voi niistäkään johtua.....ehkä se oli tuo, että vuoden rajapyykki ohitettiin juuri (nyt yk 13) ja hieman ahistaa....



Salsa-42 kp6/26-31 yk 13

Kyllähän minä käyn aina vilttiksen kuulumiset lukemassa, mutta kirjottelen harvemmin, kun en varsinaisesti kuumeile tällä hetkellä. Kai mulla kuitenkin on krooninen vauvakuume..



Voin kyllä jakaa Salsan tunteet syysmasiksesta. Kyrpii suorastaan, vaikka mitään syytä ei ole. Kai se on tämä pimeys ja muutamat menneisyyden haamut, jotka huonona hetkenä tulevat huhuilemaan. Jotain menkantyylistäkin yrittää tuhruttaa (ihme!!), joten kaipa ne iki-ihanat pms:tkin tekevät paluutaan. Mulla ne ovat aina olleet ihan kamalat ja luulen jossakin vaiheessa joutuvani/pääseväni mielialalääkitykselle niitten takia.



Ei pitänyt tulla marmattamaan...



Tyttö tuolla nukkuu aamupäikkäreitään, kasvaa ja kehittyy hyvin. Ekat hampaatkin nököttävät jo alaleuassa, vaikka ikää 4kk rapiat! Esikoispoika tulee isänsä luota perjantaina ja pitänee keksiä jotakin halloweenhömppää hänelle, vaikka näin ikäihmisenä en moista juhlaa oikein ymmärräkään.



Mitä muille kuuluu?

Marraskuu - en vain löytänyt uutta kuukausipinoa vilttiketjulle enkä jaksanut aloittaa itse... En ole vähään aikaan käynyt pinoutumassa - töissä on kiirettä ja tää syyspimeys masentaa ja sitä myötä väsyttää täälläkin... kaikenlisäksi syksy on siitä perse vuodenaika, että kaikki läheiset ja rakkaat ovat kuolleet juuri syksyllä :( ja vielä viime syksyn surulliset tapahtumat vielä masensi entisestään.



Töissä on kiirettä ja sain tilalleni vanhaan tehtävään ihmisen eli nyt olen joitakin päiviä saanut paneutua uuteen työhöni. Joka on kyllä just mulle - vaihtelevaa ja haastavaa. Täytyy sanoa, etten kaipaa takaisin vanhaan tehtävääni vaikka nykyään istunkin ihan yksikseen - eipä tuossa ehdi paljon juttuseuraa kaivatakaan.



Kp:t mulla on ihan kadoksissa en ole laskenut aikoihin ja viime menkatkin ovat jääneet merkkaamatta kalenteriin, mutta oviksen olin tunnistavinani pari viikkoa sitten että eiköhän se täti kohta tännekin taas kurvaa. Alavatsalla on ollut tosi kovaa vihlontaa jo viikon ja niitä tuttuja repäisykipuja - tuttuja endovaivoja siis.



Tässä kuussa tuli nyt sitten 3 vuotta siitä kun annettiin kolmoselle lupa tulla. En millään käsitä minne helvettiin vuodet ovat menneet - tuntuu ettei siitä millään voi olla vielä kolmea vuotta, mutta pakko se kait on uskoa... gynelle vie siis tieni ellen nyt sitten sattuisi jollain ihmeellä olemaan vaikka esim. raskaana.



Mutta mukavaa marraskuun ensimmäistä viikonloppua vilttisläisille!!!

-viltsu-

Senniina, voi sun pieni on jo huikeat 4 kk! :)



Tänne ei kuulu ihmeempiä. Odottelua suuntaan ja toiseen. Aika lapsettomuuslääkärille on 20.11., joten sitä odotellaan. Menkkoja myös, niiden (ei) pitäs alkaa torstaina. Odotellaan ja mietitään myös suuntaa tulevaisuuteen, niinkuin olen aiemminkin maininnut, Suomeen tekisi mieli, mutta vielä ei ole ovia auennut, sen sijaan täällä Ranskassa on ovia aukeamassa, että saas nähdä mitä tapahtuu.



Tänään menen aloittamaan, tai ainakin kokeilemaan, uutta harrastusta, nimittäin uimista. Ystävä suostutteli siihen ja aikoo opettaa mulle oikean uintitekniikan. Tuo ystäväni/työkaverini on muuten raskaana, la tammikuun lopulla, eli maha on jo ihana pallo. :) Voi kun sais sellasen pallon jo itsekin.



Tsemiä kaikille arkeen ja nauttikaahan siitä ensilumesta mitä mä en pääse näkemään!



Majita (kp 23/25)