Erotako vai ei? Kysessä perheen isukin alkoholismi
Meillä on kolme lasta, iät 4-16 v. Mies on jonkin asteen alkoholisti, juo joka ilta sixpackillisen olutta ja viikonloppuisin enemmänkin, usein jo aamusta alkaa "parannella" silloin oloaan.
Minä ja teini-ikäinen kärsimme asiasta eniten, kaksi muuta lasta eivät juurikaan. Mies ei ole koskaan vihainen tai aggressiivinen, päin vastoin, hiprakassa hyvinkin leikkisä, seurallinen ja mukava ja touhuaa lasten kanssa kotona paljonkin kaikkea. Sen verran olen saanut aikaan, että mies ei kotona sisällä juo lasten nähden, menee tupakalle pihalle ja siellä sitten juo minkä juo. Kapakoissa ei käy.
Minusta tuntuu, että eniten lapset kärsivät äidistä, joka on useimmiten pahalla tuulella ja tiuskii ja ärisee joka asiasta (siis juuri tämän juomisen vuoksi). Tiedän, että mies ei pysty juomista lopettamaan, vaihtoehto olisi ns. heittää hänet pihalle, jolloinka joisi itsensä hengiltä aika varmasti. Nyt käy kuitenkin töissä ja hoitaa työnsä hyvin ja tuo oman osansa perheen yhteiseen talouden pyöritykseen.
Tuntuu kuin taloudessa olisi yksi aikuinen ja viisi lasta, pitääkö vaan lasten vuoksi kestää / vai pitäisikö lasten vuoksi erota, se on aika vaikea päätös, kun lapset aina välillä itse tulevat luokseni sanomaan, että äiti ethän eroa isästä... Joten nyt tarvittaisiin asiantuntijan näkökulmaa asiaan, mikä vaihtoehto on LASTEN kannalta parempi, elää ilman juoppoa mutta kuitenkin lapsille kovin rakasta isäänsä vai elää tämän kanssa saman katon alla? Jos asuisimme eri osoitteissa, tiedän että mies ei olisi koskaan selvin päin silloin kun olisi aika tavata lapsia.
Kiitos jos viitsit vastata.
Kommentit (3)
Nyt mies ollut raitis alkoholisti 2,5v.
Itse luulin ettei lapset olisi kärsineet miehen juomisesta ja muusta, mutta olin niin väärässä kuin olla voi...
Lopulta miehen lähdettyä hoitoon, lähdin kaveriksi häntä viemään...Olin päivän siellä kuuntelemassa ja sain itsekin keskustella ohjaajien kanssa tilanteestamme- huomasin itse olevani myös avun tarpeessa (en alkoholin vuoksi vaan sen vuoksi, että olin lopullisenväsynyt siihen kaikkeen, päivittäiseen "seinien ylläpitämiseen" ). Saimme maksusitoumuksen kaupungilta ja pääsimme koko perhe kuntoutukseen. Siellä oli lapsille opettaja ja "aikuiset" pohtivat ja miettivät ja puivat omaa elämäänsä lapsuudesta tähän hetkeen. Kaikkiaan olimme 5 viikkoa ja sitten kävimme vielä jatkoryhmässä.
Elämäni paras aika, aika uudelle elämälle. Nykyään hoidan itseäni Al-anon ryhmässä käymällä, huomaan etten ole yksin niiden ongelmieni kanssa, muillekin on tapahtunut samoja asioita.
Mieheni hoitaa itseään aa-ryhmässä käymällä. Tosin sen pitää tapahtua hänen omasta halustaan, kukaan muu ei voi pakottaa toista hoitoon. Se pohja täytyy löytyä ja siitä halu elää raittiina!
Tsemmpiä sinulle!
Mervi
Täällä taistellaan saman asian tiimoilla,tosin sillä erotuksella,ettei itselläni ole lapsia....ja vaikeaa se on ilmankin.Tähän viestiin oli pakko tarttua,koska kuulostaa mielestäni siltä,että olet läheisriippuvainen.Oletko termiin tutustunut?Se kyllä kuulosti minustakin terminä oudolta,mutta tunnistin oireet....Pointti on että alkoholistille läheinen ihminen pitää tahtomattaan yllä ongelmaa.Eli huolehtii kaikista arjen asioista ja alkoholistin ei täydy niistä kantaa vastuuta.Siinä oma elämä jää taustalle ja kaikki pyörii alkoholistin ympärillä.Olen itse monesti miettinyt miehen ulos heittämistä ja kuvitellut,että sittenhän se ainakin juo itsensä hengiltä.....Noh,tajusin,että mun pitäisi toimia päinvastoin ja lakata välittämästä niin paljon.....Saisi sitten ryypätä rauhassa ja toivottavasti herätä siihen,ettei kukaan olekkaan paapomassa.Vasta suunnittelu vaiheessa,mutta tiedostin mistä on kysymys.Googlaa aiheesta läheisriippuvuus.Ja ihan näin myös alkoholistin tyttärenä sanon,että taatusti lapsille on parempi olla näkemättä isukkia kännissä....Suosittelen lämpimästi lukemaan Katerina Janouch:in kirjan läheinen.Se avasi silmät alkoholistin puolisona elämisestä.
voimia sulle,sitä todella tarvitaan!
Juomisen aikana mieheni hoiti työnsä ihan hyvin...mutta perjantaina se alkoi.