Hei kaikille!

Olen 26-vuotias esikoista odottava tuleva äiti (tai oleva, jos pieni masuasukki huomioidaan). Miehen kanssa ollaan lasta toivottu perheeseen yli vuoden ajan, ennen kuin kaikki loksahti kohdalleen. Henkisesti oltiin valmistauduttu jo adoptioon. Nyt kuitenkin kaikki näyttää valoisalta. Laskettu aika meillä on maaliskuun viimeinen päivä.



Viikonloppuna kaaduin pahasti metsässä suurten kivilohkareiden päälle. Äidinvaistot eivät näköjään vielä ole kohdallaan, koska suojelin enemmän puolukkaämpäriä kuin vatsaa. Kipeästihän siinä kävi ja koko illan viiltävät kivut vatsassa aiheuttivat huolta. Tänään kävin kuitenkin normaalilla neuvolakäynnillä ja kaverilla tuntui olevan kaikki hyvin.



Kovasti odottelen poikaa (tai tiedän, että poika siellä vatsassa pyörii). Mies puolestaan toivoo tyttöä. Innostuneita ollaan uudesta elämäntilanteesta. Sukulaisille ja lähimmille ystäville on asiasta kerrottu. Tiukka paikka taitaa tulla työnanajan informoinnissa...