kertokaa yksinhuoltajat..
Miten te oletta jaksaneet eron päätettyänne...ja miten esim. sukulaiset suhtautuivat...mikä oli viimeinen niitti, että " saitte" sen puhdin päälle ja erositte?
t. nainen, jolla 4 v tyttö ja aivan rikki :(
Kommentit (4)
vapautui voimaa itse elämään, kun ei enää tarvinnut miettiä erotako vai ei.
Sukulaiset molemmin puolin ymmärsivät tilanteen oikein hyvin ja olivat tukena. Nyt erosta kaksi vuotta ja olen edelleen tyytyväinen päätökseeni.
Jostain se puhti oli vain repäistävä, että pystyi eron viemään läpi. Itse kullakin on varmasti eri asia, mikä ns. kamelin selän katkaisee. Mutta sitten kun pääsee omilleen, on kuin taakka putoaisi hartioilta. On jälleen VAPAA.....
Onneksi ja niissä tuttujeni tapauksissa, joissa todella on ollut aihetta vaimon ottaa lapset ja lähteä sukulaiset ja ystävät ovat ymmärtäneet tyyliin kauanpa jaksoit.
nauti miesten ihailevista katseista ja huomiosta... pää pystyyn ja nautit elämästä vapaana, itsenäisenä ja kauniina naisena, sinkkuna!