Lue keskustelun säännöt.
En uskalla kertoa...mutta sairaus masentaa...
09.08.2007 |
en ole kertonut kenellekkään, että kaksi viikkoa sitten löytyi pahanlaatuinen rintasyöpä.
Miten kerron sen miehelle tai lapsille?
Olen päättänyt elää aikani niin hyvin kuin voin...en alistu leikkauksiin tai rankkoihin hoitoihin. Ennuste kohdallani on hoidoista riippumatta huono, koska etäpesäkkeitä on paljon muuallakin. Ei ole tullut tutkittua rintoja tms usein.
Lapset on jo 12, 14, 17 ja 19 v, joten pärjäävät varmaan asian kanssa jotenkuten, kun aika koittaa...mutta miten kerron sen etukäteen....?
Toivoa ei ole paljon, vaikka kävisin raskaat hoidot läpi: 10 % onnistumista ja 90% jotain muuta... kun on ne etäpesäkkeet.....
Mitä tehdä....? Yksinkin on raskas jatkaa edes viikko eteenpäin....
Kommentit (16)
Siinä oli rintasyöpäpotilas menossa saattohoitoon.
Tsemppiä ap!
Kertominen kannattaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattele miltä lapsistasi ja miehestäsi tuntuu, kun kuulevat että olet pitänyt noin ison asian sisälläsi. Iso halaus sinulle ja voimia. Tee nyt jotain repäisevää elämällesi, lähtekää johonkin reissuun, jota olet aina haaveillut. Koskaan ei ole myöhäistä toivoa ihmettä. Vaikken ole uskonollinen, niin rukoilen puolestasi ja toivon muidenkin täällä niin tekevän.
mahdollisuus? Kaverillani todettiin rintasyöpä, hoidot olivat rankkoja, rinta lähti, mutta nyt siitä on jo kolme vuotta, eikä syöpä ole uusiutunut. Tsemppiä!
Kerro ensin sille jonka arvelet olevan vahvin ja viimeiseksi ei niin vahvoille. He varmasti haluavat tietää. Ystäväni äiti kuoli hiljattain syöpään, heille jäi toteamisesta kuolinpäivään vain vajaa puoli vuotta yhteistä aikaa. Tuon ajan he käyttivät puhumiseen ja ystäväni äitinsä kuolemansa hyväksymiseen. He saivat puhuttua kaikki tärkeät asiat ja äiti sai hoidettua asiansa " kuntoon" . Kerro ja tehkää surutyötä jo nyt yhdessä, tänne jäävillä on sitten poismenosi jälkeen helpompi jatkaa elämäänsä eteenpäin, koska eteenpäinhän se aina menee.
Voimia!
Hän oli todella surullinen ja mietti paljon kaikkia käytännön asioita. Hän mietti äitinsä jaksamista, sisaruksien hoitamista, kuinka äitinsä taakkaa (kodinhoidossa) helpottaisi yms. Hänen otteensa asiaan oli todella käytäntökeskeinen.
Jospa kerrot ihan konkreettisesti mikä on tilanne. Sinulla syöpä ja paljon etäpesäkkeitä. Kerrot omat toiveesi ja kerrot miten haluaisit elää perheenne arkea. Vaikeaa on varmasti, mutta koeta tehdä asioista mahdollisimman konkreettisia. Voitte yhdessä miettiä kuinka tilanteessa haluatte selvitä. Tee se niin kuin teillä asiat tehdään.
Jaksamista ja paljon aurinkoisia päiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä kuuluu? Oletko saanut kerrottua perheellesi?
Hän salaili sitä meiltä lapsilta siihen asti, kunnes meni leikkaukseen. Minusta se oli väärin, minä en luottanut äitiini enää sen jälkeen samalla tavoin. Hän toipui sauraudesta jo 15 vuotta sitten, mutta edelleenkin epäilen, että hän salailee meiltä taas jotain sairautta.
Voimia sinulle ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheesi on tukesi ja sinun pitää luottaa siihen. Rakkaussäteitä sinulle!
Lapsille kerrot kaikille yhtäaikaa.
Minusta oli aikanaan kamalaa, kun minulle ei kerrottua kaikkea, eikä kerrota vieläkään. Olen siskoistani nuorin, mutta minusta oli silti inhottavaa, että en edelleenkään tiedä tarkkaan oman äitini terveyden tilaa, kun hän ei suostu minulle siitä puhumaan. Vanhemmille sisaruksille kyllä hän puhuu. Kai hän aikanaan suojeli minua maailman pahuudelta, ja suojelee kai vieläkin, vaikka olen jo aikuinen.
Paljon jaksamista ja voimia! Älä vielä luovuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin sairas, ettei koskaan tulisi siitä paranemaan. Ei kertonut lapsilleen, mies tiesi. Vasta kun äiti oli ihan " loppusuoralla" eikä tilannetta voinut mitenkään peitellä, saivat lapset tietää. Se oli tosi kova järkytys lapsille! Mieti vielä! saatte ehkä enemmän elämää yhteisiin vuosiinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini kuoli syöpään pari vuotta sitten. Hän sairasti syöpää kaksi vuotta ja hän ja miehensä sanoivat koko ajan, että se sairastettu aika on ollut avioliiton parasta aikaa. Kaikki turha on jäänyt pois, koska on tärkeämpiäkin asioita olemassa.
Mielestäni kannattaisi ehdottomasti kertoa. Ajattele niin päin, miltä sinusta tuntuis jos äitisi olisi sairastanut tuollaista eikä olisi kertonut. Miten olisit kokenut? Tai entä jos miehesi olisi jättänyt kertomatta vastaavassa tilanteessa?
Toivotaan sen 10%:n mahdollisuuden osuvan sinun kohdalle!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä päin on ainakin syöpäyhdistyksellä psykologi (tosin yksityinen) ja ihan varmasti pääset keskustelemaan syöpätautien poliklinikankin kautta jonnekin. Sen jälkeen sinun on ehkä helpompaa kertoa perheellesi (vaikka tosin tässä tapauksessa se ei ole helppoa koskaan). Toinen vaihtoehto on, että pyydät lääkäriäsi kertomaan perheellesi tilanteesta (jos et siihen itse kykene mikä on ymmärrettävää).
Ennusteet ovat toisaalta hyviä ja toisaalta huonoja asioita tietää. Ne ovat lukuja, prosentteja joiden takana on oikeita ihmisiä. Myös ne selvinneet 10%.
Onko sinulla mahdollisuutta saada tukihenkilöä syöpäyhdistyksen kautta? Käytä kaikki apu minkä saat tässä alkuvaiheessa. Salaaminenkin on raskasta.
Yksi vaihtoehto on se, että nyt järjestelet asioita mahdollisimman pitkälle; käyt itse keskustelemassa ja järjestät asian niin, että kun olet valmis, joku kertoo perheelle - hankit lapsillesi mahdollisuuden päästä keskustelemaan ammattilaisen kanssa - teet hoitotestamentin itsellesi.
Sen jälkeen voit miettiä, että lähdetkö hoitoihin vai et. Ymmärrän henkilökohtaisesti kyllä senkin, että jos et hoitoja halua - läheisillesi se voi olla vaikeaa.
Hurjasti voimia ja lämpöä sinulle!
t:yksi syövästä (tähän mennessä) selvinnyt (ei rintasyöpä)
perheelle kuuluu? Tarinasi on koko viikonlopun vaivannut, voi kun voisi jotenkin auttaa.
Uskon että se olisi oikein myös lapsia kohtaan ja sinua.