Kukaan kokeillut Anna Wahlgrenin oppeja synnytyksessä?

Ja hyvin toimi molemmilla kertaa. Ekallakin kerralla oli tuhdit puudutukset päällä, mutta ponnistus meni hienosti.

Anna Wahlgrenin kirjasta, josta olin lukenut, että kun kätilö antaa luvan vihdoin ja viimein ponnistaa, kannattaa pidätellä vielä parin supistuksen ajan, jotta paikat olisi kunnolla varmasti auki, ettei tule repeämiä. Näin tein, eikä tullut repeämää.

niitä ohjeita nodatin ja pinnersin mukelot 5 minuutissa pihalle, vieläkin tiedän sen ponnistuksen vaikka kuopus on jo 10 =)

Anna Wahlgrenin kirjasta, josta olin lukenut, että kun kätilö antaa luvan vihdoin ja viimein ponnistaa, kannattaa pidätellä vielä parin supistuksen ajan, jotta paikat olisi kunnolla varmasti auki, ettei tule repeämiä. Näin tein, eikä tullut repeämää.

Niin--- luotetaan mielummin naiseen, joka mm hyväksyy tupakanpolton raskauden aikana kuin ammatti-ihmiseen...

Minä olen aina suositellut polttamaan ko. kirjan, jos olen sen jollain uudella äidillä nähnyt.



Onhan siinäkin kirjassa varmaakin jotain oikeetakin asiaa, mutta esim. ne 2kk vanhan vauvan nukutusohjeet on perseestä. Niistä huomaa, että hän on itse kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, eikä ole kyennyt luomaan kunnolista kiitymyssuhdetta lapsiinsa.

ja tuo ponnistaminen jäi mieleen. En sitä sen kummemmin ollut ehtinyt ajatella kun vauva ilmoittikin tulostaan pari viikkoa etuajassa. Sen verran oli asia kuitenkin jäänyt alitajuntaan, että kun kätilö käski pinnistää "kuin kakalla" en lähtenyt sille tielle vaan ajattelin, että vauva on kuin pallo, joka pitää työntää ulos vatsasta. Ponnistin ylävatsan lihaksilla alaspäin ja kätilö oli ihan ihmeissään kun en ähkinyt enkä puhkinut ja vauva työntyi nopeasti ulos.



Minulla oli sen verran hyvin onnistunut epiduraali, että en tuntenut kipuja kuin ihan ponnistuksen loppuvaiheessa. Siinä vaiheessa kun kätillö alkoi puhua ponnistamisesta, en vielä tuntenut minkäänlaista tarvetta ponnistaa ja koska kaikki oli ollut niin helppoa siihen asti, ei minulla ollut mitään kiirettä.. Niinpä odottelin vielä joitakin minuutteja. Tuota en kyllä ollut lukenut Anna Wahlgrenista, kuuntelin vain omaa kroppaani.



Jälkeenpäin en ole juuri viitsinyt synnytyksestäni puhua, kun kavereilla on ollut niin kauheita kokemuksia. Minulla meni kaikki niin hyvin kuin vain voi mennä.

Anna Wahlgrenin kirjasta, josta olin lukenut, että kun kätilö antaa luvan vihdoin ja viimein ponnistaa, kannattaa pidätellä vielä parin supistuksen ajan, jotta paikat olisi kunnolla varmasti auki, ettei tule repeämiä. Näin tein, eikä tullut repeämää.

Niin--- luotetaan mielummin naiseen, joka mm hyväksyy tupakanpolton raskauden aikana kuin ammatti-ihmiseen...

miespuolisen kätilöni...

En sitten tiedä kuinka yleistä se on.

Esim. tuosta ponnistamisesta. Minut pakotettiin ponnistamaan selällään ja vauvalla alkoi olla ongelmia, joten jouduin ponnistamaan vaikka 2 cm oli vielä avautumatta. Kätilö käski ponnistamaan supistusten välilläkin ja siihen en kyllä pystynyt. Repesin tietenkin pahasti. Tokassa synnytyksessä vaadin, että sängyn selkänojaa nostetaan. Onneksi tuli toinenkin kätilö, se eka ei meinaan suostunut. Tällä kertaa pidättelin ja kuuntelin kehoani. Ei tullut naarmuakaan.



Riippu myös paljon kätilöstä, saako noudattaa näitä oppeja.



Helppoja ei kumpikaan synnytys ollut, mutta meidän suvussa onkin sukuvikana hidas avautuminen, lisäksi sisälantioni on ahdas.

noudatin niitä neuvoja, hyvin sujui (ja vaivatta!) ponnistus.

Oli siinä kirjassa paljon muitakin hyviä neuvoja, esim. vauvan ruokinnan suhteen ainakin meidän vauvan kohdalla osui täysin nappiin. Samoin eri ikäkausien vaiheissa noudatin aika montaa Wahlgrenin neuvoa hyvin tuloksin. Pitää osata ns. poimia rusinat pullasta eikä lukea kuin piru raamattua...

Anna Wahlgrenin kirjasta, josta olin lukenut, että kun kätilö antaa luvan vihdoin ja viimein ponnistaa, kannattaa pidätellä vielä parin supistuksen ajan, jotta paikat olisi kunnolla varmasti auki, ettei tule repeämiä. Näin tein, eikä tullut repeämää.

Niin--- luotetaan mielummin naiseen, joka mm hyväksyy tupakanpolton raskauden aikana kuin ammatti-ihmiseen...

Kun kerran Annan neuvoja noudattamalla EI tullut sitä repeämää, joten mitä ihmeen väliä tässä tilanteessa on sillä, onko Annalla rööki suupielessä vai ei?