++++SyysSissit loppuviikolla pe-su+++++

Juu, juu.

Jokohan pelittää nämä uudet sivut.



Aurinko paistaa ja tänään on miehen synttärit. Nyt olen siivonnut, nyt hakemaan tyttöset ja sitte leivotaan jotain isin kunniaksi.



Aurinkoista viikonloppua,

peikkoäet ja APJ-vampyyri

osaankohan käyttää näitä uusia hienoja sivuja

;)

..taitaa toimia..

Aaduli on nyt sitten 6.5 täyttänyt jo 8kk ja neidon mitat on 8850g ja 71cm ja viivoitin suorasti kasvaa 0-käyrällä.Meillä täällä muuten kaikki ok mutta Aadalle tullut pahaa ihottumaa johonka haimme ma lääkäristä rasvaa ja nyt parempi.

Tulin vain ilmoittumaan ja jatkan huomenna paremmalla ajalla uudestaan sillä nyt nukkumaan......

Jospa nyt saisin viestin tulemaan. Eilen yritin aloittaa uutta keskustelua parikertaa, mut eipä ne koskaan tullu... Hermot meinas mennä.



Meillä Vesli tosiaan nousee hyvin jo seisomaan ja nyt osaa jo mennä ite istumaankin. Koko ajan ollaan polvien varassa ylhäällä tai muuta vastaavaa. Jouduin pinniksen pohjankin laskemaan ihan alas... Yöt ollu nyt aika hyviä. eka herätys noin 3-5 välillä. Ja sit nukutaan aikalailla sinne kuuteen. Mutta nyt on ongelmana se et miten saan nukkumaan sinne asti sitten kun imetyksen lopetan? Nimittäin vain tissillä saan takas uneen. Oli sit kello 3 tai 5.Muuten ei nukaha. Niin ja kaikkein hauskinta on se,että mullahan imetys on ollu hankalaa asennon takia, no nyt kun 3 viikon päästä ois lopetus edessä, niin nyt kelpaa se istumaimetys!!! Ja päivisin ei muu kelpaakaan. Yrittääköhän Vesli nyt viestittää et äiti, kato kyllä se onnistuu, ei sun tartte lopettaa. :)



Mutta kyllä se on lopetettava, ennenkuin meen töihin ja mä haluan alkaa syömään kunnon särkylääkkeitä tähän selkään. Olen nyt kohta vuosi ja 8 kk kärvistellyy pelkän panadolin voimallaja nyt saa riittää. Joka yö viimkstään neljältä selkä on niin kipeä, ettei missään asennossa voi olla ja nukkumisesta ei tule mitään. Kiva kiva.



Mä olen tän viikon shoppaillu. Kävin ostamassa keittiöön marimekon vihreetä ananaskangasta kappaa varten ja olkkariin löyty verhokankaat. Eteiseen/käytävän löysin maton jne. Ihanaa ostella kaikkea. Mies antoi mulle vapaat kädet. Hälle riittää jos saa vessan maton valita.Onneksäitini on mahtava ompelijajahänhän nämä kaikki verhot ompelee. Veslin ikkunaan ne ovatkin jo valmiina. Hänelle kangas löytyi ikeasta.Ja samasta kangaasta tulee sitten sängyn päälle koristetyynyjä.



Eilen lisäksi koitin etsiä mekkoa ystäväni ristijäisiin. Minä olen kummina. No eihän tällaselle ruholle mitään löysy. Itku meinas tulla. Niin kamalan näköinen olin. Siis valtava syhävalas. No lopulta myyjän kassa haloselta löysin kivan mekon, jossa en näyttäny niin valtavalta. Mulla kun tämä maha jalanteet on edelleen hirveet, vaikka kiloja lähteny jo 21. Nyt laihutus onkin tyssänny. Ei oo yksinkertasesti jaksanu, eikäoleollu itsehillintää. Eilenkin mässäsin suruuni ja sitten vanha ikävä vaiva palasi vuosien takaa. Menin oksentamaan kaiken pois... Musta tuntuu ettei musta tule ikinä normaalipainosta ja normaalivartaloista. Mä olen tuomittu ikuisestii oleen tällanen.... Ja se masentaa.



Mutta onneks mullaon mies ja Vesli. Pojalle ei voi kun nauraa kun on niin sulonen koko ajan. Poika on yks päivänsäde.Ihanaa!!! Ja mieskin tuleejo alle 3 viikon päästä kotiin ja het päästään muuttamaan.



Mutta nyt täytyy lopettaa ja lähtä siivoomaan.

yksikätisesti. mun kuulumisia voi lukea otsikon alta heippa... en sit ihan osannu käyttää. palailen...

Jokohan toimii ja osaankohan vastata..? Muutaman kerran olen yrittänyt tänne kirjoittaa, mutta tuloksetta.



Upea ilma tulossa! Jennin kanssa olisi tarkoitus suunnata ratsastuskilpailuja katsomaan. Minäkin tunnustaudun hevosiin hurahtaneeksi. Kamalaa oli kärvistellä viimeiset raskauskuukaudet, kun ei päässyt ratsastamaan!



Umalle paljon tsemppiä! Olet jo tosi upeasti laihduttanut, kun 21 kiloa on tippunut! Mieskin on kohta taas kotona ja eikös ollut niin, että ei enää noin pitkäksi aikaa lähdekään reissuun?



Meilläkin on pinnasängyn pohja laskettu alas. Aikamoiset makaronit nuo neidin jalat vielä on, mutta silti punkee sängyn laitaa ja sohvaa vasten seisomaan. Nyt tuo pieni tuholainen konttaa tänne työhuoneeseen. Täytyy ryhtyä paimentamaan ennen kuin johdot irtoaa...

Katsotaan että osaanko käyttä uusia sivuja...

Suomessa siis olemme, nettipimennys on loppunut! Ja siis lopullisesti! Varsinaiset viimeiset viikot ovat ollut, pakkauksien ja muuton takia, lisäksi paloi täällä kotona meidän takka. Että onpa koetteltu meidän perheettä!!! Olen ky6llä hirveän onnellinen ttä takaisn Suomessa, mies kai olis vielä siellä vähäisen halunnut olla. Mutta komennus loppui äkitsi, mikäs teet.

Onnetton olen vaan että annettiin meidän kaunis koira pois vaan sen neljan kuukauden takia! Ohjelmakin tuli vasta nytte telkkarista, kaikki tutut olivat nauhoittanut ja kotona odotteli meidät tämän jakson dvd. Ei vaan pysty katsomaan, surullienen olo ja kyynelet muutenkin valuvat liian helposti.

Ei ole kerennyt katsoa edellisiä pinoja, purkaan tavaroita ja järjestelen kotia, aikaero onneksi otettu viikossa kiinni kiitos valoisuudelle.

Umalla näköjään vaan 3viikkoa miehen tuloon, kyllä aikaa menee nopsaan.

Nytte ulos nauttimaan raikasta ilmaa ja kauneita värejä, kyllä täällä Suomessa onkin kaikki niin helpooa!!!!!

kewa ja pojat

Ihana kuulla Kewasta! Tervetuloa takaisin Suomeen, vastoinkäymisistä huolimatta viestisi huokui helpottuneisuutta takaisin tulon vuoksi. Onneksi talo ei kuitenkaan palanut, vaikka ilmeisesti siis takasta lähtenyt palo teillä ollut siellä...? Hurjaa!Käypä katsomassa meidän kommentteja Koiralle koti-ohjelmasta ;) . Erittäin ihana ja liikuttava oli se jakso ja täällä olemme joukolla ylistäneet mm. sun kauneutta :) .



Voi Uma, älä ota laihduttamisesta itsellesi tuollaisia paineita. Kilot eivät tee meistä kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä, hyväksy mieluumin itsesi juuri tuollaisena kuin olet. 21 kilon pudotus on ihan mieletön saavutus ja mitä olen ymmärtänyt olet ihan normaalipainossa tai hyvin lähellä sitä. Ehkä liikaakin olemme tällä palstalla toitottaneet laihduttamisesta ja ulkonäöstä. Bulimia on hyvin vakava sairaus ja sitä ei toivoisi, että kukaan herettelisi sitä eloon. Unohda laihduttaminen ja ajattele paremminkin niin, että pienillä elintapamuutoksilla pitkällä aikajanalla saat aikaseksi muutoksia, mikäli niitä oikeasti haluat ja kaipaat. Itselläni on paino pudonnut todella hitaasti, noin puoli kiloa viikko tai alle ja on takana useampi viikkokin, kun paino ei tippunut yhtään. parempi kuitenkin hidas pudotus ja elämäntapa muutos, kun nopea pudotus, joka jää vain hetkelliseksi, jojoilu on pahinta ja epäterveellisintä. Muutoksen kuitenkin toivoisi olevan pysyvän ja elämäntapamuutoshan ei tarkoita sitä, etteikö joskus voisi herkutella esim. minä sallin sen itselleni joka viikonloppu. Ei saa olla liian tiukka itselleen ja vaatia liikaa, silloin juuri nämä ongelmat astuvat kehiin. Anna armoa itsellesi.

Imetyskin nyt sitten sujuu myös istualtaan, toisaalta todella kurjaa, että joudut siitä luopumaan töiden ja selkäkipujen takia. Elämäntilanteen muutoksen takia kuitenkin imeisesti välttämätöntä. Aika on mennyt todella nopeaa, kohta miehesi on taas kotona. Suostuuko vesli vielä ottamaan pullosta yhtään? Nuo yöimetysten väliinjättämiset ovat kyllä vaikeita, meillä myös Olivia edelleen haluaa rintaa aamuyöstä, millään muulla ei rauhotu nukkumaan. Tosin itse en ole palaamassa töihin, niin se ei sinänsä haittaa, mutta muuten kyllä toivoisin voivani nukkua kokonaisia öitä. meillä edelleenkin on muutenkin aika toimeliaita öitä neitokaisella. Nousee istumaan ja ylös sängyssään...



Meillä myös vilkas menijä on olivia, koko ajan vahdittava ja kodissa on tehty "uusi stailaus" eli kaikki lasitavara, kukkaruukku yms. houkuttelevat sisustuselementit on siirretty pois tytön ulottuvilta. Kyllästyin siihen ainaiseen torumiseen ja nyt kaikilla kivempaa :D .



Kävin Tallinnassa naisporukassa viime viikonloppuna, oiken ihana ja rentouttava matka. Tosin ikävä pikkuista ja rinnat täysinäisinä oli ajoittain tukalaa. Onneksi oli rintapumppu mukana. Mies oli pärjännyt tytön kanssa hyvin, yöllä tosin oli sitten out kova äidinkaipuu. Juhlittua ei lieemin tullut, baletissa kävimme ja shoppailtua tuli taas...olen ihan parantumaton.



Pihahommat odottavat, palataan.



By the way, Olivia 8kk, 8400g ja 71cm

Ihana kuulla Kewasta! Tervetuloa takaisin Suomeen, vastoinkäymisistä huolimatta viestisi huokui helpottuneisuutta takaisin tulon vuoksi. Onneksi talo ei kuitenkaan palanut, vaikka ilmeisesti siis takasta lähtenyt palo teillä ollut siellä...? Hurjaa!Käypä katsomassa meidän kommentteja Koiralle koti-ohjelmasta ;) . Erittäin ihana ja liikuttava oli se jakso ja täällä olemme joukolla ylistäneet mm. sun kauneutta :) .



Voi Uma, älä ota laihduttamisesta itsellesi tuollaisia paineita. Kilot eivät tee meistä kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä, hyväksy mieluumin itsesi juuri tuollaisena kuin olet. 21 kilon pudotus on ihan mieletön saavutus ja mitä olen ymmärtänyt olet ihan normaalipainossa tai hyvin lähellä sitä. Ehkä liikaakin olemme tällä palstalla toitottaneet laihduttamisesta ja ulkonäöstä. Bulimia on hyvin vakava sairaus ja sitä ei toivoisi, että kukaan herettelisi sitä eloon. Unohda laihduttaminen ja ajattele paremminkin niin, että pienillä elintapamuutoksilla pitkällä aikajanalla saat aikaseksi muutoksia, mikäli niitä oikeasti haluat ja kaipaat. Itselläni on paino pudonnut todella hitaasti, noin puoli kiloa viikko tai alle ja on takana useampi viikkokin, kun paino ei tippunut yhtään. parempi kuitenkin hidas pudotus ja elämäntapa muutos, kun nopea pudotus, joka jää vain hetkelliseksi, jojoilu on pahinta ja epäterveellisintä. Muutoksen kuitenkin toivoisi olevan pysyvän ja elämäntapamuutoshan ei tarkoita sitä, etteikö joskus voisi herkutella esim. minä sallin sen itselleni joka viikonloppu. Ei saa olla liian tiukka itselleen ja vaatia liikaa, silloin juuri nämä ongelmat astuvat kehiin. Anna armoa itsellesi.

Imetyskin nyt sitten sujuu myös istualtaan, toisaalta todella kurjaa, että joudut siitä luopumaan töiden ja selkäkipujen takia. Elämäntilanteen muutoksen takia kuitenkin imeisesti välttämätöntä. Aika on mennyt todella nopeaa, kohta miehesi on taas kotona. Suostuuko vesli vielä ottamaan pullosta yhtään? Nuo yöimetysten väliinjättämiset ovat kyllä vaikeita, meillä myös Olivia edelleen haluaa rintaa aamuyöstä, millään muulla ei rauhotu nukkumaan. Tosin itse en ole palaamassa töihin, niin se ei sinänsä haittaa, mutta muuten kyllä toivoisin voivani nukkua kokonaisia öitä. meillä edelleenkin on muutenkin aika toimeliaita öitä neitokaisella. Nousee istumaan ja ylös sängyssään...



Meillä myös vilkas menijä on olivia, koko ajan vahdittava ja kodissa on tehty "uusi stailaus" eli kaikki lasitavara, kukkaruukku yms. houkuttelevat sisustuselementit on siirretty pois tytön ulottuvilta. Kyllästyin siihen ainaiseen torumiseen ja nyt kaikilla kivempaa :D .



Kävin Tallinnassa naisporukassa viime viikonloppuna, oiken ihana ja rentouttava matka. Tosin ikävä pikkuista ja rinnat täysinäisinä oli ajoittain tukalaa. Onneksi oli rintapumppu mukana. Mies oli pärjännyt tytön kanssa hyvin, yöllä tosin oli sitten out kova äidinkaipuu. Juhlittua ei lieemin tullut, baletissa kävimme ja shoppailtua tuli taas...olen ihan parantumaton.



Pihahommat odottavat, palataan.



By the way, Olivia 8kk, 8400g ja 71cm

Kyyneleethän siinä kihos silmiin kun luki haikarapolskam tekstiä. Kyllä sä oletkin viisas ja ihana ihminen!!! Tuli kyllä niin parempi mieli. Kiitos sinulle. Ja on mulla vielä 6 kiloa normaaliin painoon. Eli sitten painaisin sen 60 kg. En mä enää edes haaveile mistään 52 kg painosta. Olen ihan tyytyväinen jos 60 pääsen ja jos pääsen 58 niin olen super hyper onnellinen. Nyt olen laittanut tavoitteeksi että kesäksi 2009 olen laiha. Ei tartte turhia stressata,. kun laittaa hyvin aikaa. Vaikka stressaanhan mä ja itken monta iltaa vielä kilojani, mutta eiköhän setästä. Jos nyt ens viikolla sais otettua itteään niskasta kiinni.



Ja imetuksen lopetan kyllä mahollisimman nopeaa. Nännit ei kestä millään. Toisella rinnalla en uskalla kunnolla imettää, kun on hampaista niin kipeä. Ei vesli tahallaan pure, mutta aina hampaat sen verta kovaa käy. ja itku meinaa joka kerta päästä.



Mutta nyt saunaan. Mukavaa äitienpäivää kaikille!!!

Siis vitsit, mistähän mä aloittaisin? Hirveen pitkä aika kun viimeksi tänne kirjoittelin, sitten tuli tää vauvan uudistus, viestit ei ole näkyneet mun koneella moneen päivään...jne. jne.



Mutta siis, hengissä ollaan :-) Tultiin viikko sitten sieltä Kyproksen reissulta ja reissu oli aivan ihana! Lämmintä oli just sen verran kuin toivottiinkin, lapset ui ihan onnessaan, mä otin rusketusraitoja, nautin elämästä ja rentouduin :-) Lukaksen korvat pelittivät lentomatkat, vaikka hällä oli räkätauti (taas) päällä. Vieläkin yskii. Kannatti siis lähteä, vaikka useamman kerran mietinkin koko reissuun lähtöä!



Lukas on saanut uuden lempinimen: täystuho. Siis aivan mahdoton sellainen. 2vkon sisään oppi konttaamaan, nousemaan pystyyn, kävelemään tukia pitkin, kiipeämään portaita ja istumaan. Mihinkään ei voi jättää vahtimatta tai a) tulee kuhmu/mustelma otsaan kun lyö sen johonkin tai b) on luvattomilla teillä. Eilen repi meidän olohuoneen verhon alas ja sälekaihtimet oli solmussa. Huoh. Toisaalta ihanaa, toisaalta rasittavaa. On vaan jätkällä jäänyt vähän toi vaihe päälle myös öisin ja päikkäriaikaan. Yöllä nousee sen sata kertaa pystyyn ja nyt on muutaman kerran päikkärit jääneet lyhyeen, kun on noussut istumaan rattaissa. Mihin ihmeeseen se mun vauva jäi????? Eka hammaskin tuli viime viikolla.



Muuten meillä menee ihan kivasti, vaikka välillä mä olen kyllä hirveän väsynyt ja saan hermoromahduksia. Ehkä tää helpottaa ajan kanssa, onhan toinen vielä niin pieni ettei hirveästi häneltä voi vaatiakaan. Kunhan tuo nyt vuoteen mennessä oppisi nukkumaan ilman yöimetyksiä...Imetän siis edelleen, äitin tissi on maailman paras asia ja välillä on kyllä varsinainen tissitakiainen. Reissussa se oli hyvä asia, ei tarvinnut miettiä pullojen pesuja ja keittämisiä. Vaan miten tuo mies pärjää pojan kanssa, jos olen johonkin lähdössä???



Kewan viestiä oli kiva lukea, huomasi miten helpottunut olet, kun olette taas kotona! Harmi tuon koirasi puolesta, itse en jaksoa nähnyt, mutta olen täältä kommenttia lukenut. Onko pikku-ukko ruvennut nukkumaan jo paremmin?



Jotain muutakin piti kommentoida...niin, Colikselle tsemppiä asuntokauppoihin! Se on jännää puuhaa...



Mites muuten, haluaisko joku treffata taas pitkästä aikaa????



Eipä tässä kummempia, huomenna neuvola



-Ultsi kera Lukaksen-

pitkästä aikaa, vihdoin pääsin näille sivuille, ei ole toiminut minulla moneen päivään. Ei varmaan kaikilla muillakaan, kun niin hiljaista on. Käytiin tänään pankissa kysymässä lisää asuntolainaa ja pankki näytti vihreää valoa! Tehtiin sitten ehdollinen tarjous, sillä ehdolla että tämä nykyinen asunto menee kaupaksi. Sormet ristissä toivotaan että kaikki menisi hyvin!!



Muuten ei mitään ihmeellistä tänne, adora touhuaa kovasti, kaikki nurkat asunnosta tutkii ja nousee seisomaan jopa tasaista seinää vasten! Yöt on taas ollut aikamoista hulinaa, ihan niin kuin ultsillakin, pyörii ja konttaa unissaan ja kymmenen kertaa yössä saa käydä laittamassa tuttia ja kääntämässä oikein päin. huoh, kai se taas menee ohi.



Nyt tyttö kiipeäää syliin, on vissiin äiti ollut liian kauan koneella:) mukavaa viikonalkua kaikille!



ladorada ja adora 260907

Näköjään viime viikko on jäänyt päälle. Uskaltaisikohan jo yrittää tehdä uutta pinoa. Mahtaisikohon toimia?



On ollut pitkä uutispimento. Mitähän kaikille kuuluu?

Kewa, tervetuloa takaisin. Helpotuksen huokaus, että olette taas kotona. Sydän syrjällään olen katsellut uutisista kuinka Kiinassa jokin ihme viiruskin leviää.



Uma, kuusi liikakiloa ei tee kenestäkään ryhävalasta. Katselepas ihmisiä ympärilläsi. Näet yhdella kaupunkikierroksella monta monituista ihmistä, joilla on paljon enemmän liikakiloja. Ja kaikki he ovat ihmisiä ja arvokkaita, rakastettavia, rakastettuja ja tärkeitä. Niin myös sinä! Sinulla on ihana poika ja mies sekä kohta uusi koti sisustettavana. Ne ovat kaikkein tärkeimpiä. Eteenpäin vaan iloisin mielin!



Mitähän muuta minun piti kommentoida. Osa sisseistä jo harjoittelee kävelemistä. Meidän herra rauhallinen ei onneksi vielä. Hän istuu tanakasti, mutta ei edes nouse konttausasentoon eikä myöskään istumaan eikä ryömikään eteenpäin. Kierii lattialla ja liikkuu napansa varassa aika laajilla kaarilla.

Taisin joskus kirjoittaa poikasen vamppyyrin taipumuksista. Sama meno jatkuu edelleen. Minäkin olen saanut hampaanjäljet rintaa. Välillä poikanen oikein retuuttaa rintaa. Aivan kuin koiranpentu leluaan. Muutenkin rinnallaolo on poikasesta vallan hauskaan. Siinä voi naureskella äidille oikein kunnolla. Maitoa hän saa vieläkin useamman kerran yössä, vaikka iltapuuroa menee iso annos. Nyt on yö olleet taas levottomia, välillä näytti siltä että meillä opitaan hiukan pitempään yöuneen, mutta eipäs sittenkään. Pottaan muuten olemme saaneet saalista usein, lähes joka päivä.



Nyt en muuta keksi. Toivottavasti pääsemme taas ajatusten vaihdon alkuun.

terv peikkoäet