Miten jotkut ihmiset ovat sellaisia ihania kaikkien lasten leikittäjiä
jotka rakastettavasti ottavat tilanteen kuin tilanteen haltuun ja luotsaavat ventovieraitakin pilttejä kuin laupias paimen katrastaan?
Kommentit (8)
Mutta pidän lapsista ja suhtaudun heihin aika mutkattomasti. En nyt ala kenenkään toisen lasta kamalasti kasvattaa, jos hänen omat vanhempansa ovat paikalla, mutta tarvittaessa myös opastan, neuvon ja kiellän.
Minusta tuollaisesta tilanteen haltuunotosta ja lapsien ohjaamisesta kivaan leikkiin hyötyvät kaikki, omat lapsenikin ja sitä kautta minä itse.
suhtaudun pienellä varauksella kaikkiin ihmisiin, myös lapsiin. Tervehdin kyllä myös ihan pienimpiäkin lapsia ja puhun heille, mutta en osaa ottaa tilannetta haltuun, saan hyperventilaatiota jo ajatuksesta, että pitäisi olla vieraanvarainen emäntä lasten kutsuilla.
ap
Mieheni on tuollainen.
Minä taas olen enemmän varautunut sekä aikuisten että lasten suhteen.
nyt kun on omia 3kpl,niin tuntuu,etten jaksaisi muiden lapsia yhtään,mun on tosi vaikeaa puhua edes niille.
Ja inhoan tätä uutta piirrettä itsessäni!
mä näen muissa lapsissa oman lapseni.
en kyllä silti osaa kaikkia leikittää. mulla se riippuu pelaako kemiat.
suojeluvaisto on kyllä ihan kaikkia lapsia kohtaan
Rakasta lapsia ja lapset minua. Näin on aina ollut. Eikä se siitä ole mihinkään muuttunut omien lasten myötä. Jostain syystä lapset yleensä alkaa hivuttautua tosi pian viereeni ja kohta mennään leikkimään :)
Luonteva olen myös aikuisten kanssa seurustellessani, mutta lasten kanssa on kivaa ja saa hullutella tosissaan :)
En tiedä miksi, pidän lapsista. Olen aina ollut ujo ja arka ja vieraiden aikuisten seurassa jännitän hirveästi. Lasten seurassa on helppoa ja luontevaa olla.