Muistellaanpa tähän ketjuun, minkälaisia fiiliksiä (niitä hyviä) olikaan kun esikoinen syntyi :)

Olen pahoillani että esikoisesi syntyi kuolleena enkä soisi tuollaista kenenkään joutuvan kokemaan mutta miksi tahdoit tuoda asian julki tässä ketjussa jossa pyydettiin nimenomaan niitä hyviä muistoja?

Olin tullut ehkäisystä huolimatta raskaaksi, mutta äidiksi tulo tuntui niin luonnolliselta ja konstailemattomalta jutulta. En ollut epävarma sinällään, vaan vastuun saaminen lapsesta tuntui luontevalta. Se symbioosin tunne oli mahtava ne ensimmäiset päivät. Vaikka vauva oli tosi vaativa näin jälkikäteen ajateltuna, en " tajunnut" sitä, koska muusta ei ollut kokemusta ja lapsi tuntui niin upealta.

tunsin onnellista kauhua :) niin hassulta kuin se kuulostaakin... olin maailman onnellisin pienestä tyttärestäny, mutta pelotti edes ottaa syliin kotona ensipäivät :D valvoin melkein 2vrk putkeen kun vahdin hysteerisenä hengittääkö. Olisin nukkunut jos olisin tiennyt, että viikko kotiintulosta, alkaa 3kk karjuminen :)



Nyt nuo kaikki tuntuvat niin onnelliselta ajalta

Ja mietin kans tuota, että ne sairaalasta päästivät meidät vauvojen kanssa kotiin (kaksoset), onko ne ihan oikeesti meidän. Ja että kuinka kauan me ollaan asuttu täällä kaksin, nyt nämä pienet nyytit ovat muuttaneet tänne, meistä on tullut perhe :-) Vahdin syömisiä pari ekaa päivää lapun kanssa, merkkasin kellonaikoja kun söivät hihii.

Ei ollut mitään lastenhoitokokemusta ja jännitin vauvani hoitoa aika paljon. Mies oli onneksi sataprosenttisesti mukana kaikessa.